Tuesday 30 June 2015

Tampere and Suvi-Vintage 2015

Hei jälleen pitkähköksi venyneen tauon jälkeen! Mutta minulla on tähän hyvä syy - kuten kaikilla bloggaajilla on aina. Kahden viikon kesätyö Helsingissä lakifirmassa vei suurimman osan ajastani, sillä herätyskello soi jo 05.30 ja kotona olin jälleen vasta 17.30, enkä silloin jaksanut enää poseerata kameralle. Saatuani kesätyöni lopulta päätökseen olin niin puhki, etten jaksanut panostaa blogiinkaan - enkä myöskään naamaani tai asuihini, eli eipä siinä olisi ollut hirveästi mitään näkemisen arvoistakaan.

Mutta nyt, kuulkaapas, nyt minulla on paljon kuvia ja tarinointia tarjolla!

Nimittäin, osallistuin viime viikonloppuna Tampereella järjestettyyn Suvi-Vintage -tapahtumaan. Ai että, mikäpä sen parempaa, kuin lempikaupunkini Suomessa yhdistettynä vintageen! Enkä suinkaan tyytynyt vain kiertelemään myyntikojuja, vaan päätin kokeilla jotain vähän extremempää aktiviteettia: olin mallina Fintagen järjestämässä muotinäytöksessä, jonka teemana olivat 40- ja 50-lukujen suomalaiselokuvat.

I'm back! I was so tired during my two weeks working as an assistant in a law firm that I didn't have any energy to write anything. But now I have lots of photos and things to tell!

Last weekend I attended to a vintage fair called Suvi-Vintage. It was held in Tampere, Finland. I also tried to be a model for the first time in a vintage fashion show. The fashion show was organized by a vintage organization called Fintage and the theme of the show was Finnish movies from the 40s and the 50s.


Matka alkoi perjantaina. Lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta 17 maissa ja saavuimme hotellille kahdeksan aikoihin. Matkahan olisi taittunut reilussa parissa tunnissa, mutta minä jäin hamstraamaan kirjoja Riihimäen ABC:n Kirjapörssiin, sillä lähes kaikki oli alennuksessa. Majoituimme Sokos Hotel Villaan, jossa olen muutaman kerran aiemminkin ollut. Koska perhehuoneita ei enää ollut jäljellä, päädyimme minulle varsin mieluisaan ratkaisuun: otimme kaksi huonetta, joista toisen minä sain kokonaan itselleni.

The trip started at Friday. We arrived to Tampere at 8 pm and we stayed in a hotel called Sokos Hotel Villa, where I have been a couple of times. Because there were no family rooms left, we decided to take two rooms.


Siellä minä katselin tyytyväisenä sängyllä Hercule Poirotia.
There I was, watching Hercule Poirot in my own hotel room.

Lauantaina heräilin jo kuuden maissa, sillä en vihaa mitään muuta yhtä paljon kuin kiirettä ja halusin laittautua rauhassa. Ja tietenkin halusin myös jokaisen hiussuortuvankin olevan täydellisesti näytöstä varten! Suuntasimme aamupalalle kahdeksalta ja rento asuni näytti tältä:

On Saturday I woke up already at 6 am, because I hate to do things in a rush! And of course, I wanted everything to be perfect for the fashion show. We went for breakfast at 8 am and my comfy outfit looked like this:


Hotelli Villan aamupala tarjoiltiinkin aivan vieressä sijaitsevassa uudessa Torni-hotellissa, jonne minä haluaisin aivan älyttömästi! Korkeutta hotellilla on vaatimattomat 88 metriä ja se viehättää silmääni myös ulkonäöltään. Vaikka rakastankin vintagea ja menneiden vuosikymmenten elämäntapaa, en ole koskaan haaveillut söpön omakotitalon omistamisesta, vaan sen sijaan haluaisin omistaa modernin huoneiston kerrostalon korkeimmasta kerroksesta, suurien ikkunoiden kera! Sen voisin sitten sisustaa hauskasti vintagetyyliin. Tosin Pispalan omakotitalot saavat sydämeni sykähtelemään - ne ovat poikkeus!

The breakfast of Hotel Villa was served at the hotel called Torni, which is located right next to Hotel Villa. Torni is 88 meters high and I think it's a beautiful piece of architecture. Even though I love vintage and the lifestyle of past decades, I have never dreamed of owning a cute detached house. Instead of that, I would love to own a modern apartment from the highest floor of a block of flats with huge windows! Then I could furnish it in vintage style. Though the detached houses in Pispala, a district in Tampere are beautiful - they are an exception! 


Olen surkea syömään aamuisin, enkä hotellienkaan huikeilla aamiaisilla saa aikaiseksi syötyä enempää kuin sämpylän ja hyvällä tuurilla muutaman ruokalusikallisen jogurttia. Sämpylän voimalla lähdin kuitenkin Tallipihaa kohti, jossa Suvi-Vintage järjestettiin. Muotinäytöksen kenraaliharjoitukset alkoivat jo 10 ja aamulla meinasi sitten kuitenkin tulla kiire, vaikka sitä niin kovasti olinkin yrittänyt vältellä.

Kenraaliharjoitukset menivät hyvin, tutustuin vähän Fintagen porukkaan ja sitten lähdinkin kiertelemään pihaa. Paikan päällä oli aivan ihana tunnelma! Taustalla soi 60-luvun musiikki, paikalla oli paljon vintageen pukeutuneita ihmisiä ja myyntikojuissa oli myynnissä vaikka mitä ihanaa! Minäkin ostin muutaman paidan sekä kengät, jotka esittelen myöhemmin omassa postauksessaan. Aurinkokin paistoi, vaikka sääennusteet olivatkin alunperin luvanneet sadetta.

Suvi-Vintage was held in Tallipiha and the dress rehearsals of the fashion show started at 10 am. Even though I had tried to avoid being in a rush, I ended up finishing my makeup in the car...

The dress rehearsals went fine, I met new people and then I decided to go and see what the booths had to offer me. And oh my, was the atmosphere lovely! A band played 60s music, there were lots of people dressed up in vintage and the booths sold beautiful clothes and decorations. I ended up buying a couple of shirts and a pair of shoes, but I will show them for you later. Even the sun was shining, although the weather forecasts had promised that it would rain.


Kiertelin Tallipihaa muutaman tunnin, kunnes kyllästyin ja suuntasin takaisin hotellille. Kaupasta nappasin mukaan vähän syötävää ja juotavaa, sillä sekös vasta hupaisaa olisi ollutkin, jos olisin pyörtynyt lavalle. Ehdin olla hotellilla reilun tunnin, kunnes suuntasin takaisin, jotta ehtisin vaihtaa rauhassa vaatteet ennen näytöstä.

I was done shopping after a few hours and I decided to go back to the hotel. I grabbed something to eat and drink from a shop, because well, what a joy it would have been if I would have fainted during the fashion show! After spending an hour at the hotel, I headed back so that I would have enough time to change my clothes.


Lähikuvaa meikistä ja hiuksista, jotka tosin olivat ihan perussettiä.
A close-up of my makeup and hair, though they were my everyday set.

Sitten muutama kuva itse näytöksestä. Fintagen järjestämän muotinäytöksen ideana oli, että esittelimme pieni ryhmä kerrallaan suomalaisten elokuvien asuja, aina 30-luvun lopusta 50-luvun loppuun saakka. Itse esiinnyin toiseksi viimeisessä ryhmässä, joka mallasi asuillaan vuoden 1957 elokuvaa Kuriton sukupolvi. Jostain syystä minua ei jännittänyt yhtään ennen esitystä, vasta kun astuin lavalle ja näin yleisön kokonaisuudessaan alkoi vähän kuumotella, mutta oma osioni oli loppujen lopuksi jo hetkessä ohi. Olin varmaan niin väsynyt noin viiden tunnin yöunien jälkeen, etten edes jaksanut jännittää, heh. Kiitos kuvista Saralle!

Then a couple of photos from the show itself. The fashion show was organized by Fintage and the idea was that we presented outfits from old Finnish movies, one small group at a time, all the way from the end of the 30s to the end of the 50s. I performed at the second last group, which presented outfits from the movie called Kuriton sukupolvi (1957). For some reason, I wasn't really nervous at all, but by the time I stepped to the stage and saw the whole audience, I started to stress a bit, but my part was over in the blink of an eye. I was probably so tired after sleeping about five hours last night that I didn't even had enough energy to be nervous, hah. Thanks for photos, Sara!


Minun piti esittää soittavani soppakauhaa. Enkö olekin aivan helvetin hyvä eläytymään. (Ironiaa, en osaa näytellä)
I was supposed to pretend that I was playing that soup ladle. I totally put my soul into that. (Irony, I can't act.)


Kaikki olivat niin hienosti pukeutuneita ja laittautuneita.
Everybody were dressed up so fancy.


Tapasin tosiaan Ladylike Delicacy -blogia pitävän Saran, joka esiintyi myös muotinäytöksessä. Hän oli livenäkin ihastuttava persoona ja kadehdin hänen hattukokoelmaansa!
I also met the blogger Sara, who writes a blog called Ladylike Delicacy. She also performed in the fashion show. She was such a lovely person and I envy her hat collection!

Illemmalla lähdimme vielä kävelylle, vaikka sää näyttikin viimein muuttuvan sateisempaan suuntaan. Olin silti toiveikas. Turhaan. Ttietenkin kaatosade alkoi lähes heti kun pääsimme ulos, joten päätimmekin sitten kierrellä autolla Pispalaa ja Pyynikkiä keskustassa kävelemisen sijaan. Sade kuitenkin lakkasi loppujen lopuksi ja napsin muutamia kuvia Pyynikiltä, josta avautui aika upeat maisemat.

Tampereen reissulla mietiskelin myös sitä, että suunnilleen vuoden päästä näihin samoihin aikoihin, saatan valmistella muuttoa Tampereelle ja valmistautua aloittamaan venäjän kielen opinnot yliopistossa. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Monta haastetta on vielä edessä. Ylioppilaskirjoitukset (joihin minun piti aloittaa lukemaan eilen... arvatkaa muistinko edes?) ja pääsykoe, joista varsinkin pääsykoe hermostuttaa. Jos mokaan sen, voin hakea seuraavan kerran yliopistoon vasta vuoden päästä. Ja välivuoden pitäminen olisi pahin painajaiseni, sillä haluaisin heti jatkaa opintojani. Ja jos pitäisin välivuoden minusta tulisi myös varmaankin aikamoinen erakko. Olen katsellut vanhoja pääsykokeita ja eivät ne ole minun silmääni ylitsepääsemättömän vaikeilta näyttäneet, mutta haastavilta kyllä... Venäjän kielioppi on niin pirun monimutkaista. Onneksi on vielä aikaa oppia. Ja ehkä hakijoita ei ole kovin paljoa tämän hiukan kiusallisen poliittisen tilanteen takia? Ei hakijoita ole edellisvuosinakaan ollut paljoa, mutta jos nyt hakijamäärä romahtaisi oikein kunnolla? Heh, toiveajattelua varmaankin. On varmasti muitakin, kuin minä, jotka eivät jaksa loukkaantua Venäjän harrastamasta politiikasta saatikka Putinista, vaan arvostavat enemmän maan upeaa historiaa ja rikasta kulttuuria.

In the evening we went for a walk, even though the weather seemed to be changing and clouds were really dark. I was hopeful, that it would not rain, but as we had just got out from the hotel it started to rain. So we decided to take the car and drive through districts in Tampere called Pispala and Pyynikki, instead of walking around in the city centre. Eventually the rain stopped and took a couple of photos outside.

This trip to Tampere made me also think that next year, at this same time, I actually might be preparing to move to Tampere and to start my Russian studies at university. If everything just goes like planned. Many challenges lie ahead. Matriculation examination and entrance examination... Especially the entrance examination frightens me, because if I screw up, my next chance to do the exam will be next year. And taking a year off would be my worst nightmare, because I would like to continue my studies as soon as possible. And if I would take a year off, I would probably become a total loner... I have been looking old entrance examinations and they haven't looked impossible, but challenging? Oh yes. Russian grammar is so damn complicated. Luckily there's still time to learn. And maybe there won't be many seekers because of this slightly awkward political situation? I mean, there haven't been many seekers in the last couple of years either, but maybe now the amount of seekers would drop dramatically? Hah, probably just wishful thinking. I can't be the only one, who doesn't have the energy to get mad because of the politics or Putin, and who values more the great history and the rich culture of Russia.


Miksi edes otin aurinkolasit mukaan...?
Why did I even bother to take my sunglasses with me...?

Sunnuntai valkeni sangen aurinkoisena. Suuntasin vielä aamulla Radiokirppikselle, josta tarttuikin mukaan muutama kiva juttu. Löydän tuolta kyseiseltä kirpparilta aina jotakin. Tein myös noin 15 minuutin pikavisiitin Tallipihalle ja löysinkin vielä yhden kivan paidan.

Ja lopuksi vielä muutama pakollinen kuva Tampereesta. On se vaan niin kiva kaupunki minun mielestäni. Ihana ilmapiiri. Olen todella onnellinen, jos todella pääsen muuttamaan Tampereelle.

Sunday was a very sunny day. I headed to a local second hand shop called Radiokirppis and bought a couple of nice things. I always find something from that second hand shop. I also went back to Tallipiha to do some last-minute shopping and found a nice shirt.

And then few photos from Tampere. I really like this city. Lovely atmosphere. I'm going to be really happy, if I will be able to move there.


Miss Liida Inez

Sunday 14 June 2015

OOTD: It's not easy being green

Hellurei!

Kesälomaa ollaan tässä hiljalleen aloiteltu (työn merkeissä), onneksi suht viileissä säissä! Minähän olen varmaan Suomen ainut kesää vihaava ihminen (tai ainakin yksi harvoista valituista, yleensä kaikki suomalaiset palvovat kesää ja shortsit ja t-paidat kaivetaan esille heti lämpötilan mennessä plussan puolelle), on tämä rankkaa. En tunne ketään irl, joka vihaisi kesää. Tai no, viha on aika voimakas sana... Mutta en minä kyllä tykkää kesästä. En yhtään. Keväästä kyllä tykkään kovasti, mutta syksy ja talvi ovat silti aina olleet ne suosikkini, tällainen melankolinen ihminen kun olen. Toivottavasti edessä olisi kylmä kesä ja syksy tulisi jo nopeasti. Uskokaa tai älkää, mutta odotan jo syksyä! Se on lempivuodenaikani kaikista neljästä. Voisin kirjoittaa syksystä vaikka ihan oman postauksensa, rakastan sitä vuodenaikaa niin paljon! Ja minähän voisinkin vaikka ihan läpällä sellaisen kirjoittaa. 


Lauantaina vedin päälleni vanhan yhdistelmän, jota käytin keväällä todella paljon. Eli tämä Ansasta ostettu mekko ja joku yhden euron villatakki kirpputorilta. Tuo mekko näyttää tyhmältä sivustapäin katsottuna, mutta ainakin edestä ja takaa näyttää kivalta, joten väliäkö tuolla! Se laskeutuu tyhmästi ja aiheuttaa tietystä suunnasta katsottuna raskausmaha-efektin, heh.




Olen tässä viime aikoina viihtynyt erinomaisen hyvin tässä kuvissakin näkyvässä kampauksessa. Olen saattanut viimeinkin keksiä ratkaisun ikuiseen ongelmaani! Nimittäin haluan toki aina välillä pitää hiuksia auki, mutta havittelemani "retrokiharat" eivät kestä kauaa ja niiden tekemisessä menee ikuisuus. Eräänä tylsänä iltana kihartelin hiuksiani ja päätin huvin vuoksi kokeilla kiinnittää ne pinneillä kiinni. Lopputulos olikin yllättävän kiva. Miten en ole ennen keksinyt tätä!? 

Hiusten kihartamisessa menee vain n. 15-20 minuuttia, sillä kiharran hiukseni aika paksuissa osioissa. Teen tämän illalla ja kiinnitän hiukset pinneillä samaan tyyliin, kuin pinnikiharruksessa. Aamulla avaan kiharat, harjaan ne läpi ja sitten kiinnitän pinneillä, yleensä kolmessa osiossa. Ja käytän paljon hiuslakkaa. Kaikkien kampausteni salaisuus on hiuslakka, jota en arkaile käyttää. 


Minä aloitin tosiaan maanantaina kesätyöt eräässä asianajotoimistossa ja vaikka aluksi kuumottelikin ihan helvetisti, loppuviikosta hommat alkoivat jo rullaamaan. Ja hyvä näin, sillä tämän viikon ajan asianajotoimiston assistentti neuvoi minua kaikessa mitä tein, mutta ensi viikon hän on lomalla ja minä otan hänen paikkansa! Minä, 17-vuotias lukiolainen! Ei kuumottele. Huhhuh, pakko myöntää, että nyt on kyllä tuolla asianajotoimistolla kova luotto kesätyöläiseensä. En nyt luonnollisesti voi vaitiolovelvollisuuden takia kertoa tässä yksityiskohtaisesti mitä teen (tai en ole ihan varma mitä voin kertoa ja mitä en, joten en kerro sitten mitään, koska puhun herkästi ohi suuni, heh), mutta sen voin sanoa, että hirmuisen tarkkaahan tuo työ on! Aika paljon koneella erilaisten tietojen naputtelua, jossa pitää olla tarkkana. Joudun yleensä päivittäin viemään papereita eri paikkoihin Helsingissä ja sekös vasta on ollut lystikästä, nimittäin minä ratikassa! Nyt olen kuitenkin oppinut hyppäämään oikeissa paikoissa pois ja oikeastaan pidän ratikalla matkustamisesta. Olen töissä kahdeksan tuntia, yleensä 08.30-16.30 ja vien paperit siinä 15 maissa oikeisiin paikkoihin, joten sen jälkeen työaikaa ei ole enää kovin kauaa jäljellä!

Olen kyllä myös syönyt tällä viikolla ihan liikaa. Se on huono juttu, että kesätyöpaikkani lähellä on Picnic, josta olen aina aamuisin hakenut itselleni smoothien ja lounasta varten olen saattanut hakea kaakaon. Lisäksi siellä työpaikallani on keittiö, jossa on aina hedelmien ja kahvin lisäksi keksikaappi, jossa on siis vaikka millä mitalla erilaisia keksejä sun muuta. Ei hyvä.


Tosin tämä on kyllä erittäin häiritsevää myös ratikoissa! Uskokaa tai älkää, olen niin landelainen, että matkustin ensi kertaa ratikassa vasta nyt, 17-vuotiaana, kun vein papereita erääseen paikkaan. En ollut tietenkään yhtään varautunut siihen, että kun ratikka lähtee liikkeelle, se nytkähtää aika ikävästi. Minähän sitten melkein lennän tyylikkäästi jonkun kanssamatkustajan syliin, onneksi sain jostain tangosta kiinni... voi hyvää päivää. Tämän tapauksen jälkeen olenkin maksettuani rientänyt aika nopeasti istumaan tai tarttunut tangosta kiinni ja puristanut sitä rystyset valkoisina.

Ainiin! Tein tunnukset Twitteriin! Liida valtaa sosiaalisen median! Vielä alle pari vuotta sitten minulla ei ollut edes Facebookia ja nyt olen Facebookin lisäksi Instagramissa, Twitterissä ja bloginkin olen perustanut... huhhuh! En ole vielä mitään tuonne kirjoitellut - itse asiassa en edes tiedä miten tuonne kirjoitetaan mitään, mutta eiköhän se kohta selviä, heh!

Eli täältäkin minut nyt löytää:
https://twitter.com/msliidainez

Nyt minä menen suihkuun ja kello 23 pitäisikin mennä jo viimeistään nukkumaan, jotta saisin edes ne huimat kuusi tuntia unta...


Biisi, joka on tällä hetkellä tehosoitolla. Venäläinen One Direction ft. Jurassic Park.

Sorry for all foreigner readers, I know I haven't been writing these translations in a long time... Even though I do consider myself quite good in English, I still find it much easier and more natural to write my texts in Finnish. I'll try to do more of these translations. I know there's at least one foreigner reader behind the screen! Oh wait, no, probably two, if I remember right?

My summer holiday has began, but currently I'm working. Luckily the weather has been cold - I don't like summer at all. And I'm probably the only one who hates summer here in Finland! Everyone in here loves summer. I like spring, but autumn and winter are my favourite seasons, especially autumn. I love it so much that I could write a whole blog post about it!

On Saturday I dressed up in this dress bought from a Finnish vintage shop and combined it with a green cardigan. And oh, what about my hair? No, I haven't cut it shorter, just pinned some hair up to make it look shorter! This is such a great hairstyle, quick to do and very retroish (don't know if that is even a word...)!

Like I said earlier, I'm currently working in a law firm, for two weeks. So it's only a summer job! I am replacing an assistant. The work is very responsible and strict, but I like it!

And also, I am now on Twitter too!
https://twitter.com/msliidainez

Miss Liida Inez

Friday 5 June 2015

Tarina epäonnistuneista asukuvista ja jännän vivahteet - B&W Edition

Minä tulen täällä kohta hulluksi, kun on niin tylsää. Olen kirjoitellut runoja ja jatkanut novellejani, lukenut, urheillut (siinä vaiheessa kun minä urheilen, tietää, että minulla on erittäin tylsää), katsonut elokuvia ja turhia ohjelmia, käynyt kaupungilla pyörimässä... Ei siis hirveän jännää tämä minun elämäni tällä hetkellä. En olisi koskaan uskonut, että sanon näin, mutta ONNEKSI ENSI VIIKOLLA ALKAA KESÄTYÖT! Ei tässä muuten pää kestäisi. Aikaisia herätyksiä en kylläkään odota innolla. Koska kesätyöni on Helsingissä, joudun heräilemään jo viiden maissa. Työt siis alkavat kahdeksalta. Työskentelen eräässä asianajotoimistossa asianajajan assistentin sijaisena. Kahden viikon juttu vaan, mutta parempi tämäkin, kuin ei mitään.


Telttojako ne nykyään myy!?

Keskiviikkona käväisin kaupungilla ruokaostoksilla. En ollut laittautunut moneen päivään, joten päätin sitten tälläytyä, tosin hiuksille en jaksanut tehdä mitään (paitsi kääntää latvat n. viidessä minuutissa suoristusraudalla). Ja olikin sitten ihan perskuleen huono päivä olla tekemättä hiuksille mitään! Hiuksia oli suussa, silmissä, nenässä, korvassa, ties missä! Ja ihan tällaisena yleisenä muistutuksena, älkää helvetissä laittako päällenne leveähelmaisia mekkoja/hameita ja tyllihameita, jos ulkona tuulee niin pirusti, että meinaa pieni ihminen siinä ihan kumoon kaatua! Puoli Porvoota taisi eilen nähdä useaankin otteeseen jotakin, mitä heidän ei olisi pitänyt nähdä. Pyydän anteeksi. Enkä edes tehnyt sitä yhtä tyylikkäästi, kuin Marilyn. Tajusin siis tarvitsevani elämääni kynähameen tuulisia päiviä varten. Nyt sitten vain täydellistä yksilöä etsimään.

Kuten olettaa saattaa, ei tällä menolla asukuvatkaan oikein onnistuneet. Ensinnäkin, en kehdannut enää mennä ulos kuvailemaan sen tuulen takia, joten kuvat oli pakko ottaa sisällä. Eikä kuvat muutenkaan onnistuneet. Se, että tämä kiukuttelukuva oli mielestäni onnistunein, kertoo varmaan kaiken:


Julkaisen nyt kuitenkin muutaman asukuvan, koska asu oli ihan kiva, sen kantaja oli vain vähän hakuteillä...


Päällä oli siis hyvin simppeli asukokonaisuus, kuten näkyy. Hame on uusi löytö kirpputorilta, Indiskasta alunperin ostettu. Menee hyvin myös ilman tylliä. Pitäisikin taas käydä joku päivä Indiskalla. Löydän aina välillä sieltä kivoja vaatteita ja sisustusjuttuja. Ja siellä on niin kivaa musiikkia!

Keskiviikkona olin muuten myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulkona ilman sukkahousuja! Eipä kovin ihmeellistä minulle, joka ei erityisemmin kesästä tykkää. Odotan jo ihanaa syksyä...



Olen yllättänyt itseni tässä viime päivinä lukemalla jotain muuta, kuin Cosmopolitania. Olen siis ehkä maailman huonoin lukemaan. Nuorempana luin paljon, mutta nykyään lukemiseni jää jotenkin lehtien ja kurssikirjojen tasolle. En ole edes äidinkielenkursseilla nyt lukiossa lukenut koskaan ainuttakaan kirjaa kokonaan (kursseilla pitää aina valita jokin kirja, joka oli pakko lukea ja tehdä siitä esitelmä/kirjaraportti). Olen kuitenkin aina onnistunut jotenkin selittämään kirjaraportteihin tai esitelmiin jotain...


Joka tapauksessa, tällaista kirjaa olen nyt aloitellut, sillä sain viimein päätökseen Harry Potterin ensimmäisen osan, jonka luin englanniksi. Olen tosiaan päättänyt lukea nyt kaikki Potterit uudelleen, mutta tällä kertaa englanniksi! Pakko sanoa, että mielestäni on paljon mielekkäämpää lukea Pottereita englanniksi, sillä kaikki nimet ovat alkuperäismuodossaan.

Tämä kirja Romanoveista on ollut jo vuosia kirjahyllyssäni ja aina olen ajatellut lukevani sen, mutta jostain syystä se on aina vähän jäänyt. Minulla on viime päivinä ollut niin tylsää, että nyt ajattelin viimein lukea tämän!


Etsi kuvasta kenkä.

Olen naputellut pari postausta valmiiksi, jotta voin julkaista ne kahden seuraavan viikon aikana, kun olen tosiaan siellä asianajotoimistolla työskentelemässä. En tiedä jaksanko tehdä postauksia, en ainakaan kovin montaa, kun olen kuitenkin liikenteessä ajomatkat mukaan laskettuna 7-17 ja vapaa-aikaa jää illalle n. 5 tuntia. 

Lauantaina olen muuten menossa ystävän kanssa Tamminiemen vintage-tapahtumaan. Sain jonkun raahattua sinne, vaikkei ystäväporukastani löydykään yhtäkään yhtä omistautunutta vintageharrastajaa kuin minä! Wohoo! Kukaan muu tulossa?

Olen muuten myös ilmeisesti menossa Tampereella järjestettävään Suvi-Vintageen. Malliksi!? Saa nyt nähdä mitä tästäkin tulee. Olen menossa sinne ihan ypöyksin, joten vähän jänskättää. Suurin syy miksi lupauduin malliksi olikin se, että pääsen sillä tavalla ehkä vähän helpommin tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin. Kun olen niin avuton sosiaalisissa tilanteissa ja jo ajatus vieraille ihmisille puhumisesta kuumottelee aika hemmetisti. Ja olen varmaan ylivoimaisesti nuorin siellä. Tosin on minua luultu useastikin yli parikymppiseksi, että ei hätiä mitiä! Kukaan tuskin tajuaa minun olevan alle 18-vuotias.


Yritän tällä hetkellä elää yhtä jännää elämää, kuin ikuinen idolini ja esikuvani, Pasilan Pekka Routalempi. On se jännä!


Miss Liida Inez

Monday 1 June 2015

OOTD: Summer birds and my lovely Saturday

Tästä tulee pitkä postaus. Teitä on varoitettu.

Nyt on kesäloma. Mitä. En edes osaa sisäistää tätä. Ihan omituista. Istuin vielä torstaina tekemässä englanninkoetta! Perjantaina oli palautuspäivä ja lukumäärääni ajateltuna (homma meni vähän siihen, että opettelin yhden yön aikana kokonaisen kurssin, tai ainakin yritin) meni aivan hemmetin hyvin! Matikasta tuli 4, mutta se nyt oli odotettavissa, eikä onneksi haittaa, sillä lyhyestä matikasta on ihan sallittua saada kaksi nelosta! Terveystiedostakin tuli seiska, mutta sekään aine ei kyllä kiinnostanut yhtään ja vaihdan sen varmaan S:ksi päättötodistusta varten. Mutta sitten lähti se nousu! Maantiedosta tuli 9, mikä oli sinänsä yllättävää, sillä ensimmäisestä kurssista sain kutosen... Hmm?Mitä tapahtui? Maantiedon jumalat olivat minulle suotuisia? Tuo toinen kurssi oli kyllä 10x helpompi ja mielenkiintoisempi. Venäjästä tuli 9+ ja äidinkielestä tuli se 10 (vaikka luulin kokeen menneen huonosti ja ulisin ystävälleni saavani kahdeksikon - joka on siis toki hyvä numero, muttei riitä minulle äidinkielestä) ja englannista 9-! Voin siis lähteä hyvillä mielin lomailemaan, vaikka aluksi luulinkin tämän koeviikon olevan kauhea floppi.


Ignooratkaa eyeliner kädessäni.

Se koulusta. Nyt ei enää sanaakaan koulusta! EI SANAAKAAN!

En kerro kesäsuunnitelmistani sen enempää, koska olen varannut suunnitelmilleni oman postauksensa, joka on itse asiassa täysin valmis ja julkaisen sen varmaankin parin päivän sisällä.

Mennään nyt lauantain kevätjuhlan asuun. Ostin kaikkien aikojen kolmannen repro-mekkoni Doris & Duke -liikkeestä täältä Porvoosta, jossa myydään siis myös paljon reproa. Yleisesti ottaen tykkään enemmän aidosta vintagesta, koska rakastan yli kaiken seikkailla vintageliikkeissä. Rakastan etsiä niitä, rakastan niiden tuoksua ja rakastan käydä läpi vaatteita, joiden tiedän kätkevän taakseen vaikka minkälaisia tarinoita. Mutta nyt tein poikkeuksen, koska tämä mekko oli mielestäni niin uskomattoman kaunis ja kesäinen! Päätinkin sitten saman tien laittaa sen kevätjuhliin. Jalassa olivat aivan hirveät korkokengät, jotka olivat siis toki kauniit, mutta harvinaisen epämukavat. Yleensä viihdyn paremmin korkokengissä, kuin matalapohjaisissa, mutta nämä aiheuttivat tuskaa.





Päätin myös pitkästä aikaa kihartaa hiukseni. Ne jopa kestivät tuollaisina huikeat kolme tuntia, sillä ulkona suojasin ne huivilla! Tein nämä siis kihartimella, kihartaen hiukset ensin pienissä osioissa ja sitten kiinnittämällä pinneillä, koska en vaan hallitse pinnikiharrusta kosteilla hiuksilla, vai mikä sen virallinen nimitys onkaan suomeksi. Olen kokeillut sitä kolme kertaa, mutta joka kerta hiuksistani tulee kauhean pörröiset ja hiukset vain katkeilevat, enkä edes saa kiharoita, vaan ainoastaan laineita. Olen yrittänyt aina seurata jotakin valmista ohjetta ja olen tehnyt kiharat aavistuksen kosteisiin hiuksiin. En tiedä mitä teen väärin! KERTOKAA! Miten te, jotka pinnikiharat teette, saatte ne kivoiksi? Tai jos teette ne jollain muulla tekniikalla (johon ei käytetä lämpöä), kertokaa! Koska itselläni nämä lämmön avulla tehdyt kiharat eivät tuppaa kestämään kovin montaa tuntia. Huiviviritelmäni, jonka avulla yritin pidentää kiharoiden kestoa, oli myös aika mielenkiintoinen. En ole ihan varma, näytinkö enemmän 50-luvun filmitähdeltä vai babushkalta. No, näytinpähän kivalta ainakin sen reilun tunnin, jonka ajan kevätjuhla kesti.





Huiviviritelmäni.

Kevätjuhla olikin tänä vuonna jotenkin entistä lyhyempi. Ehkä se johtui siitä, että yksi esitys jäi välistä, koska itse esittäjä oli kateissa. Mutta ei kai nyt siinä pianon pimputtelussakaan olisi viittä minuuttia kauempaa vienyt? Mutta en valita, kevätjuhlat ovat mielestäni aina aika tylsiä, johtunee kenties siitä, että haluaisi vain päästä jo lomalle! Tuli kyllä mietittyä siinä, että ensi vuonna olen tähän aikaan (toivottavasti) ylioppilas. Aika absurdi ajatus. Lukio on mennyt aivan älyttömän nopeasti, vaikka muistan edelleen ykkösvuoteni ensimmäiset viikot, jolloin lukio tuntui todella rankalta. Mutta juttuhan on niin, että lukio on juuri niin rankkaa, kuin siitä itselleen tekee. Itse en ole kokenut lukiota ylitsepääsemättömän rankaksi, mitä nyt joskus (yleensä jaksojen lopussa) kaikki työt tuntuvat vain kasaantuvan. Olen onnistunut pitämään keskiarvoni 8,6, joka kelpaa minulle vallan mainiosti! Onhan se vähän peruskoulun keskiarvosta laskenut, mutta itse olen ainakin tyytyväinen.

Ei pitänyt puhua koulusta, mutta meni jo! Vielä haluan sanoa, että onneksi abivuonna on vielä kaikenlaista kivaa edessä. Penkkarit, eväsretketkin voi kai laskea tähän mukaan (ylioppilaskirjoitukset), vaikka en kyllä mene nyt ihan takuuseen siitä, ovatko ne varsinaista lystiä, risteily, ylioppilasjuhlat... Ylioppilasmekon metsästys...! Ajattelin mennä - tai siis me menemme perheeni kanssa - Tukholmaan etsimään ylioppilasmekkoa. Siellä on vain niiiiiiiin paljon ihania vintageliikkeitä, joissa myös jotenkin tuntuu olevan halvempaa, kuin Suomen vintageliikkeissä. Ajattelimme mennä sinne penkkareiden jälkeen (lukulomalla etsimään ylioppilasmekkoa, fiksu veto, eikö?).


Kevätjuhlan jälkeen napattiin muutamat ryhmäkuvat, jotka eivät kyllä ehkä ihan menneet nappiin. Meitä oli liikaa! Näin jälkeenpäin ajateltuna, osan olisi ehkä kannattanut tosiaan vaikka olla kyykyssä tuossa edessä, sillä nyt nuo takana olevat eivät oikein näy.

Vähän parempia kuvia saatiin otettua kolmen kaverini kanssa puistossa. Olin ehtinyt jo tulla kotiin, kun minulle soitettiin: "LIIDA! PUISTOON! HETI!" Näistä kuvista tuli kyllä tosi kivoja, vaikka aikamoista sähläystähän se oli suurimman osan ajasta! Mutta oikeastaan nämä kuvat, missä sähläämme ihan omiamme, ovat niitä parhaimpia. Näissä kuvissa näette minun myös väläyttävän hymyäni, olen valokuvissa usein hyvin totinen. En vain oikein tykkää hymyillä kuvissa, kun se on ihan tuurista kiinni näytänkö silloin hyvältä vai en... yleensä nimittäin en.



Ensin minut haluttiin nostaa ilmaan, mutta kieltäydyin, joten sen sijaan nostimme porukan kilpauimarin.


Vähän virallisempaa. 

Kuvaussession jälkeen lähdin vielä vanhempieni kanssa syömään. Emme olleet varanneet mitään pöytää tai edes päättäneet minne menemme syömään, mutta n. 10 minuutin googlettelun jälkeen päädyimme Fryysarinrantaan. Ja voi että, oli kyllä oikea päätös! Sisällä kaikki pöydät oli varattu, mutta eipä se haitannut, sillä ilma oli onneksi lämmin ja aurinkoinen, joten ulkona oli ihanaa syödä. Voin kyllä vain kehua tätä ravintolaa, ihan superhyvää ruokaa ja vaihtoehtojakin oli ainakin omasta mielestäni todella paljon. Ruoat myös tulivat pöytään suht nopeaan tahtiin, joskus niitä saa odotella vähän turhankin kauan. Maisematkin olivat aivan upeat. Ravintola on siis vanhassa kaupungissa, Porvoon joen varrella, jos joku haluaa siellä joskus Porvoossa käydessään piipahtaa! Minä ainakin suosittelen!


Alkuruoaksi söin gazpachoa, mozzarellaa ja kuivattuja oliiveja. Pääruoaksi (anteeksi puoliksi syöty pihvi, oli niin kova nälkä, että unohdin olla kunnollinen bloggaaja ja ottaa ruoka-annoksestani kuvan ennen syömistä) grillattua marmorihärkää, bearnaisekastiketta, valkosipulileipää ja tomaatti-sipulisalaattia. Jälkiruoaksi otin pannacottaa ja mansikoita.


Lähikuvaa alkuruoasta. Tuo oranssi mössö, eli gazpacho, näytti aluksi silmääni hieman epäilyttävältä, mutta olikin älyttömän hyvää!



Ihan kivat maisemat. Tämän suomalaisemmaksi ei voi mennä.


"EI ENÄÄ KUVIA!"

Oli kyllä mukava päivä. Ja todella pitkä. Oli niin paljon kaikenlaista tapahtumaa, että päivä tuntui todella pitkältä, mutta hyvällä tavalla! Illemmalla tekstailin englanninopettajani kanssa, sillä hän oli pari päivää aiemmin tarjonnut minulle käyttämättömiä vintagesukkahousuja, mutta minulla oli ollut kiire palautustunnille. Harmi, etten ollut huomannut hänen lauantai-aamuna lähettämäänsä viestiä, sillä sukat olisivat olleet hänellä mukana ja olisin voinut hakea ne jo lauantaina. No, saatiin sovittua asia niin, että haen ne häneltä sitten elokuussa koulujen alettua. Minusta on jotenkin tosi liikuttavaa, miten kouluni opettajat ja siivoojat tarjoavat minulle kaikenlaisia ihania vintagejuttuja! Saan ne nimittäin heiltä myös puolet halvemmalla, kuin saisin vintageliikkeistä. Ja rahan säästäminenhän ilahduttaa aina ihmismieltä.

Lomaani "varjostaa" tietenkin ylppäreihin lukeminen. Uskonnon lukeminen tulee varmasti olemaan minulle ihan mielekästä, kun tykkään siitä, mutta ruotsin laita on ihan toinen. Rakastan kieliä, muttei ruotsi vaan kuulu niihin. Kävin heti kevätjuhlien jälkeen myös shoppailemassa Suomalaisessa Kirjakaupassa, sillä olen jo pitkään ollut hyvin tuohtunut venäjänkirjamme surkeista kielioppiosioista, jotka ovat niin lyhyitä, ettei siinä ehdi todellakaan sisäistää mitään substantiivin monikon datiivia. Niinpä marssin kirjakauppaan ja mukaani tarttuivat Jevgenia Nekrasovan venäjän peruskielioppikirja sekä harjoituskirja. Aion lukea tätä ja tehdä tehtäviä kesän aikana, niin jos sitten ymmärtäisin vähän paremmin. Mielellään tietenkin täydellisesti, heh.


Vasemmanpuoleinen kuva: joku mies tuijotti minua, joten tuijotin takaisin. Aina välillä täällä pienehkössä kaupungissa saa oudoksuvia katseita osakseen.

Siinäpä se tältä kertaa. Hyvää kesää kaikille ja onnea uusille ylioppilaille! Tähän loppuun vielä kesäfiiliksiä biisin muodossa:


Miss Liida Inez