Monday 1 June 2015

OOTD: Summer birds and my lovely Saturday

Tästä tulee pitkä postaus. Teitä on varoitettu.

Nyt on kesäloma. Mitä. En edes osaa sisäistää tätä. Ihan omituista. Istuin vielä torstaina tekemässä englanninkoetta! Perjantaina oli palautuspäivä ja lukumäärääni ajateltuna (homma meni vähän siihen, että opettelin yhden yön aikana kokonaisen kurssin, tai ainakin yritin) meni aivan hemmetin hyvin! Matikasta tuli 4, mutta se nyt oli odotettavissa, eikä onneksi haittaa, sillä lyhyestä matikasta on ihan sallittua saada kaksi nelosta! Terveystiedostakin tuli seiska, mutta sekään aine ei kyllä kiinnostanut yhtään ja vaihdan sen varmaan S:ksi päättötodistusta varten. Mutta sitten lähti se nousu! Maantiedosta tuli 9, mikä oli sinänsä yllättävää, sillä ensimmäisestä kurssista sain kutosen... Hmm?Mitä tapahtui? Maantiedon jumalat olivat minulle suotuisia? Tuo toinen kurssi oli kyllä 10x helpompi ja mielenkiintoisempi. Venäjästä tuli 9+ ja äidinkielestä tuli se 10 (vaikka luulin kokeen menneen huonosti ja ulisin ystävälleni saavani kahdeksikon - joka on siis toki hyvä numero, muttei riitä minulle äidinkielestä) ja englannista 9-! Voin siis lähteä hyvillä mielin lomailemaan, vaikka aluksi luulinkin tämän koeviikon olevan kauhea floppi.


Ignooratkaa eyeliner kädessäni.

Se koulusta. Nyt ei enää sanaakaan koulusta! EI SANAAKAAN!

En kerro kesäsuunnitelmistani sen enempää, koska olen varannut suunnitelmilleni oman postauksensa, joka on itse asiassa täysin valmis ja julkaisen sen varmaankin parin päivän sisällä.

Mennään nyt lauantain kevätjuhlan asuun. Ostin kaikkien aikojen kolmannen repro-mekkoni Doris & Duke -liikkeestä täältä Porvoosta, jossa myydään siis myös paljon reproa. Yleisesti ottaen tykkään enemmän aidosta vintagesta, koska rakastan yli kaiken seikkailla vintageliikkeissä. Rakastan etsiä niitä, rakastan niiden tuoksua ja rakastan käydä läpi vaatteita, joiden tiedän kätkevän taakseen vaikka minkälaisia tarinoita. Mutta nyt tein poikkeuksen, koska tämä mekko oli mielestäni niin uskomattoman kaunis ja kesäinen! Päätinkin sitten saman tien laittaa sen kevätjuhliin. Jalassa olivat aivan hirveät korkokengät, jotka olivat siis toki kauniit, mutta harvinaisen epämukavat. Yleensä viihdyn paremmin korkokengissä, kuin matalapohjaisissa, mutta nämä aiheuttivat tuskaa.





Päätin myös pitkästä aikaa kihartaa hiukseni. Ne jopa kestivät tuollaisina huikeat kolme tuntia, sillä ulkona suojasin ne huivilla! Tein nämä siis kihartimella, kihartaen hiukset ensin pienissä osioissa ja sitten kiinnittämällä pinneillä, koska en vaan hallitse pinnikiharrusta kosteilla hiuksilla, vai mikä sen virallinen nimitys onkaan suomeksi. Olen kokeillut sitä kolme kertaa, mutta joka kerta hiuksistani tulee kauhean pörröiset ja hiukset vain katkeilevat, enkä edes saa kiharoita, vaan ainoastaan laineita. Olen yrittänyt aina seurata jotakin valmista ohjetta ja olen tehnyt kiharat aavistuksen kosteisiin hiuksiin. En tiedä mitä teen väärin! KERTOKAA! Miten te, jotka pinnikiharat teette, saatte ne kivoiksi? Tai jos teette ne jollain muulla tekniikalla (johon ei käytetä lämpöä), kertokaa! Koska itselläni nämä lämmön avulla tehdyt kiharat eivät tuppaa kestämään kovin montaa tuntia. Huiviviritelmäni, jonka avulla yritin pidentää kiharoiden kestoa, oli myös aika mielenkiintoinen. En ole ihan varma, näytinkö enemmän 50-luvun filmitähdeltä vai babushkalta. No, näytinpähän kivalta ainakin sen reilun tunnin, jonka ajan kevätjuhla kesti.





Huiviviritelmäni.

Kevätjuhla olikin tänä vuonna jotenkin entistä lyhyempi. Ehkä se johtui siitä, että yksi esitys jäi välistä, koska itse esittäjä oli kateissa. Mutta ei kai nyt siinä pianon pimputtelussakaan olisi viittä minuuttia kauempaa vienyt? Mutta en valita, kevätjuhlat ovat mielestäni aina aika tylsiä, johtunee kenties siitä, että haluaisi vain päästä jo lomalle! Tuli kyllä mietittyä siinä, että ensi vuonna olen tähän aikaan (toivottavasti) ylioppilas. Aika absurdi ajatus. Lukio on mennyt aivan älyttömän nopeasti, vaikka muistan edelleen ykkösvuoteni ensimmäiset viikot, jolloin lukio tuntui todella rankalta. Mutta juttuhan on niin, että lukio on juuri niin rankkaa, kuin siitä itselleen tekee. Itse en ole kokenut lukiota ylitsepääsemättömän rankaksi, mitä nyt joskus (yleensä jaksojen lopussa) kaikki työt tuntuvat vain kasaantuvan. Olen onnistunut pitämään keskiarvoni 8,6, joka kelpaa minulle vallan mainiosti! Onhan se vähän peruskoulun keskiarvosta laskenut, mutta itse olen ainakin tyytyväinen.

Ei pitänyt puhua koulusta, mutta meni jo! Vielä haluan sanoa, että onneksi abivuonna on vielä kaikenlaista kivaa edessä. Penkkarit, eväsretketkin voi kai laskea tähän mukaan (ylioppilaskirjoitukset), vaikka en kyllä mene nyt ihan takuuseen siitä, ovatko ne varsinaista lystiä, risteily, ylioppilasjuhlat... Ylioppilasmekon metsästys...! Ajattelin mennä - tai siis me menemme perheeni kanssa - Tukholmaan etsimään ylioppilasmekkoa. Siellä on vain niiiiiiiin paljon ihania vintageliikkeitä, joissa myös jotenkin tuntuu olevan halvempaa, kuin Suomen vintageliikkeissä. Ajattelimme mennä sinne penkkareiden jälkeen (lukulomalla etsimään ylioppilasmekkoa, fiksu veto, eikö?).


Kevätjuhlan jälkeen napattiin muutamat ryhmäkuvat, jotka eivät kyllä ehkä ihan menneet nappiin. Meitä oli liikaa! Näin jälkeenpäin ajateltuna, osan olisi ehkä kannattanut tosiaan vaikka olla kyykyssä tuossa edessä, sillä nyt nuo takana olevat eivät oikein näy.

Vähän parempia kuvia saatiin otettua kolmen kaverini kanssa puistossa. Olin ehtinyt jo tulla kotiin, kun minulle soitettiin: "LIIDA! PUISTOON! HETI!" Näistä kuvista tuli kyllä tosi kivoja, vaikka aikamoista sähläystähän se oli suurimman osan ajasta! Mutta oikeastaan nämä kuvat, missä sähläämme ihan omiamme, ovat niitä parhaimpia. Näissä kuvissa näette minun myös väläyttävän hymyäni, olen valokuvissa usein hyvin totinen. En vain oikein tykkää hymyillä kuvissa, kun se on ihan tuurista kiinni näytänkö silloin hyvältä vai en... yleensä nimittäin en.



Ensin minut haluttiin nostaa ilmaan, mutta kieltäydyin, joten sen sijaan nostimme porukan kilpauimarin.


Vähän virallisempaa. 

Kuvaussession jälkeen lähdin vielä vanhempieni kanssa syömään. Emme olleet varanneet mitään pöytää tai edes päättäneet minne menemme syömään, mutta n. 10 minuutin googlettelun jälkeen päädyimme Fryysarinrantaan. Ja voi että, oli kyllä oikea päätös! Sisällä kaikki pöydät oli varattu, mutta eipä se haitannut, sillä ilma oli onneksi lämmin ja aurinkoinen, joten ulkona oli ihanaa syödä. Voin kyllä vain kehua tätä ravintolaa, ihan superhyvää ruokaa ja vaihtoehtojakin oli ainakin omasta mielestäni todella paljon. Ruoat myös tulivat pöytään suht nopeaan tahtiin, joskus niitä saa odotella vähän turhankin kauan. Maisematkin olivat aivan upeat. Ravintola on siis vanhassa kaupungissa, Porvoon joen varrella, jos joku haluaa siellä joskus Porvoossa käydessään piipahtaa! Minä ainakin suosittelen!


Alkuruoaksi söin gazpachoa, mozzarellaa ja kuivattuja oliiveja. Pääruoaksi (anteeksi puoliksi syöty pihvi, oli niin kova nälkä, että unohdin olla kunnollinen bloggaaja ja ottaa ruoka-annoksestani kuvan ennen syömistä) grillattua marmorihärkää, bearnaisekastiketta, valkosipulileipää ja tomaatti-sipulisalaattia. Jälkiruoaksi otin pannacottaa ja mansikoita.


Lähikuvaa alkuruoasta. Tuo oranssi mössö, eli gazpacho, näytti aluksi silmääni hieman epäilyttävältä, mutta olikin älyttömän hyvää!



Ihan kivat maisemat. Tämän suomalaisemmaksi ei voi mennä.


"EI ENÄÄ KUVIA!"

Oli kyllä mukava päivä. Ja todella pitkä. Oli niin paljon kaikenlaista tapahtumaa, että päivä tuntui todella pitkältä, mutta hyvällä tavalla! Illemmalla tekstailin englanninopettajani kanssa, sillä hän oli pari päivää aiemmin tarjonnut minulle käyttämättömiä vintagesukkahousuja, mutta minulla oli ollut kiire palautustunnille. Harmi, etten ollut huomannut hänen lauantai-aamuna lähettämäänsä viestiä, sillä sukat olisivat olleet hänellä mukana ja olisin voinut hakea ne jo lauantaina. No, saatiin sovittua asia niin, että haen ne häneltä sitten elokuussa koulujen alettua. Minusta on jotenkin tosi liikuttavaa, miten kouluni opettajat ja siivoojat tarjoavat minulle kaikenlaisia ihania vintagejuttuja! Saan ne nimittäin heiltä myös puolet halvemmalla, kuin saisin vintageliikkeistä. Ja rahan säästäminenhän ilahduttaa aina ihmismieltä.

Lomaani "varjostaa" tietenkin ylppäreihin lukeminen. Uskonnon lukeminen tulee varmasti olemaan minulle ihan mielekästä, kun tykkään siitä, mutta ruotsin laita on ihan toinen. Rakastan kieliä, muttei ruotsi vaan kuulu niihin. Kävin heti kevätjuhlien jälkeen myös shoppailemassa Suomalaisessa Kirjakaupassa, sillä olen jo pitkään ollut hyvin tuohtunut venäjänkirjamme surkeista kielioppiosioista, jotka ovat niin lyhyitä, ettei siinä ehdi todellakaan sisäistää mitään substantiivin monikon datiivia. Niinpä marssin kirjakauppaan ja mukaani tarttuivat Jevgenia Nekrasovan venäjän peruskielioppikirja sekä harjoituskirja. Aion lukea tätä ja tehdä tehtäviä kesän aikana, niin jos sitten ymmärtäisin vähän paremmin. Mielellään tietenkin täydellisesti, heh.


Vasemmanpuoleinen kuva: joku mies tuijotti minua, joten tuijotin takaisin. Aina välillä täällä pienehkössä kaupungissa saa oudoksuvia katseita osakseen.

Siinäpä se tältä kertaa. Hyvää kesää kaikille ja onnea uusille ylioppilaille! Tähän loppuun vielä kesäfiiliksiä biisin muodossa:


Miss Liida Inez

10 comments:

  1. On kyllä kaunis tuo mekko! Ihanan kesäinen. On muuten mukava lukea näitä sinun postauksia, omasta lukion ylioppilasjuhlistakin on jo 4 vuotta aikaa, ja nämä kirjoitukset koeviikoista ja stressistä ja kiireestä ja koulun hyvistäkin puolista kyllä kuulostavat niin tutuilta, on kuin palaisi omiin lukioaikoihin :D Mukavaa kesälomaa, ja voin vannoa että abivuosi on ihan huippua aikaa vaikka kirjoituksia onkin. Nauti! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, minäkin tykkään siitä hirmuisesti! Ja haha, yritetään nauttia! :D

      Delete
  2. Voi, tuo huiviviritelmä-kuva on ihana!

    Niin ja mitäs muuta piti sanoa. Itse pinnikiharran, koska omaan hauraat ja ohuet hiukset, enkä koe lämmön tuovan mitään hyvää näihin muutamiin pääkarvoihini. Mullekin tulee tosin laineet helposti, johtunee siitä että laitan liian isoja osioita hiuksia pinneihin, tai avaan ne liian aikaisin. Olen nyt pinnikiharrelut vasta pari kuukautta, mutta olen nyt jo (itse) täysin tyytyväinen tuloksiin. Olen oppinut sen, että osiot kannattaa kammata huolellisesti, ja kiekuroiden tulisi olla mahdollisimman symmetrisesti ja niin, ettei niistä sojota hiuksia ollenkaan. Ja öö. Ei liian märkiä hiuksia, vaan sellaisia "pyyhekuivia". Ja sitten öö. Täytyy odottaa että varmasti kuivuu kunnolla. Ja jos on itse hiustyyppi kuiva, tulee mun mielestä helposti semmosta pörröisyyttä. Niinkuin mulla, kun pesin eri shampoolla kaksi kertaa, pinnikiharoiden tulos muuttui täysin! Itse tosin tykkään semmoisista laineista vähän enemmän kun kunnon kikkurasta, mutta aika helposti pystyn itse säätelemään sitä niillä pinniin laitettavan hiuskiehkuran koolla. Mitä pienempiä sen enemmän kiharaa jne. Ei ole kyllä ammattilaisen ohjeita nämä, luulen että paljon kiinni ihan vaan laittajan hiustyypistä :D Mulla on juuri mukavan epäliukkaat, että pysyykin yleensä 2-3 päivää kiharat tai ne kyllä muuttuvat laineiksi lopuksi.

    Hurjan hienoja arvosanoja olet saanut! Itse uunituoreena ylioppilaana katson kolmen vuoden lusmuiluani vähän katuen, mutta se meni sitten siinä :D Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä vaan. Ei paljon todistuksella lisäpojoja tule korkeakouluista, mutta kai jostain jonkun paikan tai työn saa. Toivottavasti. Nyt kyllä lusmuilin myös pääsykokeiden ja hakujen kannalta, en vaan enää jaksa istua koulussa :D Ensi vuonna sitten. Kovasti onnea sinulle ja jaksamista kirjoituksiin ja muutenkin kouluun, ja tietysti elämäänkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No ehkä minä tässä kesällä vielä uskaltaudun yrittämään pinnikiharrusta, kiitos vinkeistä! Mun hiuksille lämpö ei tee pahaa (olen varmaan hmm, nelisen vuotta kiharrellut hiuksiani, yhdessä vaiheessa jopa päivittäin ja eipä niille mitään vahinkoa aiheutunut :D), mutta kiharat eivät pysy kovin montaa tuntia kivoina :/

      No minullakin on kyllä aikamoista lusmuilua aina välillä ollut, että mietin kyllä mistä ihmeestä revin noita arvosanoja :D Ehkä meillä on vaan helposti hyviä arvosanoja antavia opettajia? :D Heh. Jaiks, mulla sitten pääsykokeet sun muut edessä ensi vuonna! Nekin! :D Mutta hei kiitos ja samoin!<3 Ja onnea lakista!

      Delete
  3. Siis joo, pinnikiharat... En oo pitkään aikaan jaksanut tehdä, koska ne harvoin mulla onnistuu. Miks kaikilla muilla onnistuu??? Parhaat kiharat ilman lämpöä olen saanut näillä patukoilla: http://farm4.static.flickr.com/3623/3329448460_c984f5a773_o.jpg

    Määkään en tykännyt kauheasti ruotsista, vaikka kirjotinkin siitä ällän. Kyllä mää sitä mielellään osaisin, mutta sen opiskelu oli vain puuduttavaa ja tylsää...

    Vähänkö ihania opettajia ja siivoajia! Ei mulle oo koskaan tarjottu mitään, vaan oon joutunu kyselemään kaikilta etäisesti tutuilta mummoilta yms... Mut ei kellään oo koskaan ollut mitään vintagea, mummulla vain. :( Nyt ne mummunkaan mekot ei mahdu enää päälle kauhean hyvin, miks ne on kaikki niin pieniä!

    Tsemppiä kirjoituksiin opiskeluun! Omista kirjotuksista tuntuu olevan ikuisuus. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mietin usein samaa katsellessani youtubesta tutoriaaleja! Mielestäni noudatan ohjeita orjallisesti ja silti vaan ei onnistu!? Perskule.

      Joo, ruotsi ei vaan nappaa, vaikka kielistä tykkäänkin... opiskelen myös venäjää ja ranskaakin olen kolmen kurssin verran lukenut ja tykkään, mutta ruotsi vain... ei :D Harmi, olisi ihan kiva kyllä osata puhua sitä sujuvasti.

      Meillä on kyllä ihan superihania siivojia ja opettajia koulussa! Ihan harmittaa lähteä ensi vuonna. Mutta kiitos tsempeistä! :>

      Delete
  4. Näytät kauniilta kuvissasi, kiharat sopivat sinulle! Ja huivin kanssa vaikutat nimenomaan tyylikkäältä 50-luvun kaunottarelta. Menneillä vuosikymmenillä huiveilla kampaukset suojattiinkin.

    Minä nimenomaan "pinnikiharran". Laitan aina yöksi kosteisiin hiuksiin pinnit. Välillä laitan suihkun jälkeen aamulla, mutta silloin täytyy olla varma, että hiukset ehtivät kuivua hyvän aikaa. Tuossa aikaisemmin tulikin hyviä neuvoja, mutta ainakin itselläni pörröisyyteen on auttanut myös se, että harjaa niitä kiharia uudestaan ja uudestaan. (Välillä saa kammata ihan kyllästymiseen asti!) Toki melko varovasti. Toiseksi, ennen pinnien laittoa, suihkutan kosteisiin hiuksiin kosteuttavaa hoitosuihketta. Tämäkin on minulla auttanut välttämään pörröiset kiharat.

    Nauti kesälomastasi, abivuosi on yllättävän rankka. Hyvää kesää! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Minäkin tykkään näistä tosi paljon, mutta liian kova työ :D Ei jaksa. Ehdin katsoa teemalta tulleen Pianisti-elokuvan melkein kokonaan kihartaessani hiuksiani perjantai-iltana.

      Okei, kiitos vinkeistä! Olenkin miettinyt pitäisikö kokeilla jotain hoitosuihketta tai vastaavaa :)

      Ja kiitos paljon, samoin hyvää kesää sullekin!

      Delete
  5. Minä haluaisin oppia kihartamaan ylipäänsä jotenkin, että tukka kestäisi kiharalla, mutta kun hiukset periaatteessa tarvitsee hoitoaineetta ja jos laittaa hoitoainetta, tukka on liiankin liukas. Kihartimella olen yrittänyt suhrata, mutta kun 2h kihartaa ja lopulta puolet on silti suorana, niin vähän alkaa masenta... Ainoastaan likaiseen melkein täysin hoitoaineettoman tukkaan saa jonkin sortin kiharat, mutta ne on sitten sitä pörröistä sorttia. Täytyykin kokeilla noita pinnikiharoita joskus kun on aikaa ja toivoa, että onnistuisi. Toinen on sitten nuo aiemmin linkatut tötteröt/papiljotit, mutta jotenkin ne tuntuu vievän liikaa vaivaa ja minähän olen niin huono nukkuja, että ei onnistuisi nukkua sellaiset päässä. Ja jos tukka kuivaa 2h muutenkin, niin se ei varmaan kuiva koskaan jos aamulla tekisi ja haluaisi iltapäiväksi kikkarat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo tämä kihartaminen on kyllä hemmetin vaikeaa. Tämä on sitä rakettitiedettä, sanon minä! Minä saan sentään kihartimen avulla ihan kivat kiharat, mutta siinä kestää pahimmillaan reippaasti yli tunti, saan muutaman palovamman ja kiharat kestävät kivoina vain sen pari tuntia :D

      Delete