Perjantaina oli mielestäni vuoden ensimmäinen päivä, jolloin ilmassa aisti syksyn olevan jo ovella. Nautin aamusta, herätessäni jo aikaisin sateenropinaan. Alkoi hymyilyttää ja lämpöinen tunne täytti minut. Laitoin valoja huoneessani päälle ja nautin kupin kuumaa kaakaota katsellen ulos kaatosateeseen. Ai että. Olen kaivannut syksyä niin paljon. Olin niin iloinen, että kävellessäni kouluun, teki minun mieli mennä hyppimään vesilätäköihin, mutta hillitsin itseni. Minut täytti se sama innostus ja energia, joka minut valtaa aina syksyn saapuessa. Kuin jonkinlainen suuri seikkailu olisi jälleen edessä. Enkä malta odottaa!
Olen jo kirjoittanut valmiiksi syysfiliistelypostauksen, jossa kerron miksi rakastan syksyä niin paljon. Tulen julkaisemaan sen vielä ensi viikolla, syyskuun kunniaksi!
Olen jo kirjoittanut valmiiksi syysfiliistelypostauksen, jossa kerron miksi rakastan syksyä niin paljon. Tulen julkaisemaan sen vielä ensi viikolla, syyskuun kunniaksi!
Perjantaina Porvoossa oli vuosittain järjestettävä Ostosten yö, jolloin vanhan kaupungin liikkeet, ravintolat ja kahvilat ovat 22 saakka auki. Eli no, ehkä kyseessä on enemmänkin Ostosten ilta, mutta Porvoon kokoisessa kaupungissa tämä on iso juttu. Paikalla oli katusoittajia, tunnelma oli mukavan lämpöinen ja vanhan kaupungin liikkeissä oli mukavia alennuksia. Sääkin kirkastui iltaan mennessä, mikä oli ihan kiva juttu, vaikka sateesta pidänkin. Ajatus ahtaassa vanhassa kaupungissa liikkumisesta sateenvarjon kanssa ei kuitenkaan ollut kovin houkutteleva. Minun mukaani tarttui muutama juttu, mutta esittelen ne vasta postauksen lopussa, kuten myös muutamat kuvat, jotka napsin illalta.
Sitten itse asuun. Pidin tätä samaa asua myös torstaina päälläni, koska tykästyin siihen niin kovin. Se on jännä, että tämä mekko ja bleiseri ovat olleet vaatekaapissani jo kauan, mutten ole aikaisemmin keksinyt yhdistää niitä. Mekko on siis Mekkomaniasta ja bleiseri Ansasta. Hattu on Tanskasta ostettu, kengät Tampereelta ja hansikkaat ovat isäni äidin. Laukku on Aleksi 13:sta vuosia sitten ostettu, mukavaa, että se sopii edelleen tyyliini! En tosin sanoisi tyylini kokeneen mitään radikaalia muutosta (tyyliin huppareista mekkoihin), vaan minulla oli ennenkin hyvin klassinen tyyli. Mutta hieman "normaalimpi", jos näin nyt voi sanoa. En tykkää sanasta normaali, koska on niin hyvin vaikeaa määritellä mikä on normaalia ja mikä ei. Mutta yleisesti ottaen tyylini oli vielä muutama vuosi sitten melko "normaali." Käytin farkkuja, bleisereitä ja kauluspaitoja ja kiharsin hiukseni.
Sitten itse asuun. Pidin tätä samaa asua myös torstaina päälläni, koska tykästyin siihen niin kovin. Se on jännä, että tämä mekko ja bleiseri ovat olleet vaatekaapissani jo kauan, mutten ole aikaisemmin keksinyt yhdistää niitä. Mekko on siis Mekkomaniasta ja bleiseri Ansasta. Hattu on Tanskasta ostettu, kengät Tampereelta ja hansikkaat ovat isäni äidin. Laukku on Aleksi 13:sta vuosia sitten ostettu, mukavaa, että se sopii edelleen tyyliini! En tosin sanoisi tyylini kokeneen mitään radikaalia muutosta (tyyliin huppareista mekkoihin), vaan minulla oli ennenkin hyvin klassinen tyyli. Mutta hieman "normaalimpi", jos näin nyt voi sanoa. En tykkää sanasta normaali, koska on niin hyvin vaikeaa määritellä mikä on normaalia ja mikä ei. Mutta yleisesti ottaen tyylini oli vielä muutama vuosi sitten melko "normaali." Käytin farkkuja, bleisereitä ja kauluspaitoja ja kiharsin hiukseni.
Tykkäsin itsekin tästä asukokonaisuudesta, mutta niin ilmeisesti myös muut porvoolaiset! Ostosten yön aikana neljä ihmistä ihasteli asuani, mutta mieleeni jäi parhaiten suloinen, ehkä noin 10-vuotias tyttö, joka tuli luokseni ja kertoi hieman hermostuneena tykkäävänsä vaatteistani ja hiuksistani. Olin niin hämmentynyt, että sain sanottua vain "kiitos paljon." Nyt harmittaa, olisin halunnut jutella tuon tytön kanssa mieluusti enemmänkin, mutta en tunnetusti ole mikään social butterfly, joten menin itsekin vähän jäihin. Pitää vielä vähän harjoitella tätä sosiaalista kanssakäymistä. Kun harvemmin noin nuoret ihmiset ovat ihailleet tyyliäni, yleensä ihailijoiden ikä on ollut noin 50 vuodesta ylöspäin, heh. No, olipahan ainakin rohkea tyttö. Ihailen usein itsekin toisten tyylejä, mutten ikinä kehtaa mennä sanomaan, vaikka tuskin se ketään häiritsisi. Ei ainakaan minua, vaan päinvastoin, saan aina hyvän mielen kun joku kertoo ihailevansa tyyliäni tai hiuksiani!
Syksyn tullessa pitäisi minun myös löytää itselleni kivat syyskengät, jotka menisivät myös talvella ainakin silloin, kun lunta ei ole. Olen niin huono ostamaan kenkiä, mutta kai se on nyt pakko yrittää. Joku takkikin olisi kiva, koska takkeja ei voi minusta koskaan olla liikaa! Suomessa takkia joutuu kuitenkin käyttämään suurimman osan vuodesta, joten miksi omistaa vain yksi jokaista vuodenaikaa kohti! Lisäksi ajattelin alkaa jo hiljalleen koota penkkariasuani kokoon, jotta ehdin saada kaikki haluamani vaatteet ja asusteet. Idea penkkarihahmostani syntyi jo kakkosvuoden aikana, mutta en vielä paljasta sitä täällä. Yo-mekkoani ajattelin taas alkaa etsiä talvella, siinä penkkarien jälkeen suunnilleen. Luulisin, että mekko voisi löytyä samasta vintageliikkeestä, josta vuokrasin vanhojentanssimekkoni. Vanhojentanssimekon löytyminen kävi minun kohdallani melko kivuttomasti, sillä marssin ensimmäisenä sisälle Play it again, Sam -vintageliikkeeseen ja kolmas sovittamani puku oli täydellinen. Ja siinä se. Suurin osa ajasta meni siihen, että pyörin ympäri liikettä ihastellen tuhkimomaista pukua. Toivon, että löydän unelmien yo-mekkonikin yhtä helposti.
Onko teillä jotain must have -juttuja syksyä varten?
Kuvat vaihtuivat taas pienempiin, koska blogger asetteli isommat kuvat ihan omituisesti ja jätti omituisia välejä kuvien väliin. Miksei blogger voi vaan tehdä niin miten haluan!?
Vielä loppuun muutama kuva Ostosten yöstä. Tämä tapahtuma on minulle yksi niistä asioista, joka on olennainen osa syksyn alkua. Ostosten yön jälkeen tietää syksyn olevan jo lähellä - samaan tapaan kuin myös vanhan kaupungin joulunavajaiset kuuluvat olennaisesti oman jouluni alkuun.
Voisin sanoa, että minulla on viha-rakkaussuhde Porvoon kanssa. Keskusta nyt on aika kuollut paikka, mutta vanha kaupunki on kieltämättä hyvin viehättävä. Harmi, että Porvoossa asuvana tulee vanhassa kaupungissa käytyä hyvin harvoin. Oikeastaan vain tällaisina erityispäivinä.
Olen aina haaveillut, että voisin asua Porvoon vanhassa kaupungissa. Se olisi ihanaa. Ympärillä vallitsisi vanhan ajan tunnelma, mutta keskusta olisi silti aivan vieressä.
Yhdessä vanhan kaupungin liikkeessä myydään ympäri vuoden joulutavaraa! Hipelöin innoissani kaikkea, mutta loppujen lopuksi mukaani ei tarttunut mitään jouluista. Ei ihan vielä. Sitten lähempänä marraskuuta voi jo julkisesti aloittaa joulun hehkutuksen.
Minun mukaani tarttui kaksi hauskaa korvakorua ja kaunein vihko, minkä olen ikinä nähnyt. Se on niin kaunis, että tekisi melkein mieli kehystää se ja ripustaa seinälle.
I think Friday was the first day of this year, when you could sense that autumn is coming. I woke up to the sound of rain and a warm feeling filled me while smiling from ear to ear. I put the lights on and enjoyed a cup of hot chocolate while looking out of the window to the rain. I'm so happy that autumn is almost here. It feels like a grand adventure is about to begin. And I can't wait! I have written an autumn post, where I tell why I love autumn so much and I will publish it next week.
Speaking of autumn, I need to buy a new pair of shoes for autumn. Also a coat would be nice! Do you have any must have things for autumn? Clothes or maybe something else?
On Friday I wore this yellow dress with a blue blazer. I really loved this outfit, but so did the other citizens! On Friday we had this event here in my home town Porvoo, called "Ostosten yö" meaning "The night of shopping." Shops, restaurants and cafes were open till 10 pm (so I guess it was more like a "The evening of shopping", hah) in the old part own the town and there were musicians etc. Four people admired my look, but the sweetest thing was a young girl, I think she was about 10 years old. She came up to me and said, a little bit nervously, that she loved my outfit and my hair. I was so baffled that I just said "thank you so much." Now I'm a bit irritated, because I would have loved to talk more with the girl, but I'm far from a social butterfly, so I seized up. Usually I get compliments from people over 50 years old, so I was really amazed! Well, at least she was really brave. I'm way too shy to compliment other's style, even though I'm sometimes tempted to do that.
The last pictures are from Porvoo. The new part of Porvoo is quiet and boring, but the old part of the town is so pretty. I have always dreamt of living in those cute little houses. I also bought something from "Ostosten yö." Two pair of earrings and the most beautiful notebook. It's almost so beautiful that I want to frame it and put it on the wall.
Miss Liida Inez
Vielä loppuun muutama kuva Ostosten yöstä. Tämä tapahtuma on minulle yksi niistä asioista, joka on olennainen osa syksyn alkua. Ostosten yön jälkeen tietää syksyn olevan jo lähellä - samaan tapaan kuin myös vanhan kaupungin joulunavajaiset kuuluvat olennaisesti oman jouluni alkuun.
Voisin sanoa, että minulla on viha-rakkaussuhde Porvoon kanssa. Keskusta nyt on aika kuollut paikka, mutta vanha kaupunki on kieltämättä hyvin viehättävä. Harmi, että Porvoossa asuvana tulee vanhassa kaupungissa käytyä hyvin harvoin. Oikeastaan vain tällaisina erityispäivinä.
Olen aina haaveillut, että voisin asua Porvoon vanhassa kaupungissa. Se olisi ihanaa. Ympärillä vallitsisi vanhan ajan tunnelma, mutta keskusta olisi silti aivan vieressä.
Yhdessä vanhan kaupungin liikkeessä myydään ympäri vuoden joulutavaraa! Hipelöin innoissani kaikkea, mutta loppujen lopuksi mukaani ei tarttunut mitään jouluista. Ei ihan vielä. Sitten lähempänä marraskuuta voi jo julkisesti aloittaa joulun hehkutuksen.
Minun mukaani tarttui kaksi hauskaa korvakorua ja kaunein vihko, minkä olen ikinä nähnyt. Se on niin kaunis, että tekisi melkein mieli kehystää se ja ripustaa seinälle.
I think Friday was the first day of this year, when you could sense that autumn is coming. I woke up to the sound of rain and a warm feeling filled me while smiling from ear to ear. I put the lights on and enjoyed a cup of hot chocolate while looking out of the window to the rain. I'm so happy that autumn is almost here. It feels like a grand adventure is about to begin. And I can't wait! I have written an autumn post, where I tell why I love autumn so much and I will publish it next week.
Speaking of autumn, I need to buy a new pair of shoes for autumn. Also a coat would be nice! Do you have any must have things for autumn? Clothes or maybe something else?
On Friday I wore this yellow dress with a blue blazer. I really loved this outfit, but so did the other citizens! On Friday we had this event here in my home town Porvoo, called "Ostosten yö" meaning "The night of shopping." Shops, restaurants and cafes were open till 10 pm (so I guess it was more like a "The evening of shopping", hah) in the old part own the town and there were musicians etc. Four people admired my look, but the sweetest thing was a young girl, I think she was about 10 years old. She came up to me and said, a little bit nervously, that she loved my outfit and my hair. I was so baffled that I just said "thank you so much." Now I'm a bit irritated, because I would have loved to talk more with the girl, but I'm far from a social butterfly, so I seized up. Usually I get compliments from people over 50 years old, so I was really amazed! Well, at least she was really brave. I'm way too shy to compliment other's style, even though I'm sometimes tempted to do that.
The last pictures are from Porvoo. The new part of Porvoo is quiet and boring, but the old part of the town is so pretty. I have always dreamt of living in those cute little houses. I also bought something from "Ostosten yö." Two pair of earrings and the most beautiful notebook. It's almost so beautiful that I want to frame it and put it on the wall.
Miss Liida Inez