Terve piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa! Kehtaako tässä enää hyvää uutta vuottakaan toivottaa, kun ollaan jo hyvää vauhtia menossa kohti kevättä, mutta sanottakoon silti: mahtavaa alkanutta vuotta 2017! Toivottavasti uusi vuosi on pärähtänyt kaikilla mukavasti käyntiin.
Mitä olen tehnyt nämä kaikki kuukaudet? Opiskellut. Yliopistoon sopeutuminen on vienyt oman aikansa ja vasta nyt alan tottua työn määrään ja siihen, että pitää vähän priorisoida. Välillä on kieltämättä ollut epätoivon hetkiä, koska uutta asiaa tulee hurjalla vauhdilla. On ollut kielioppiluentoja ja harjoitustunteja, keskustelu-, kuuntelu- ja ääntämisharjoituksia, venäläisten klassikkokirjojen lukemista ja niihin pohjautuvien esseiden kirjoittelua, venäläisen kirjallisuuden historiaa, venäläisen runoanalyysin harjoittelua ja oma suosikkini: venäläisen kulttuurihistorian kurssi. Onhan tähän mahtunut yksi totaalinen epäonnistuminenkin: perseilin pahasti yhden hirveän kurssin kanssa ja koko kurssi meneekin sitten uusintaan ensi lukuvuonna, blaah. "Onneksi" meitä oli useampi muukin epäonnistuja: ollaan jo vitsailtu, että siellä sitten istutaan porukalla ensi syksynä. Mielessäni kaikuvat kurssin pitäneen professorin ensimmäiset sanat ensimmäisellä luennolla: "tästä kurssista tulee sitten aina todella paljon hylättyjä."
Tässä joululoman jälkeen alkaneessa kolmannessa jaksossa meillä on ollut kaksi kurssia, joiden luennot pitää venäläinen yliopistonlehtori (piti tsekata oikea nimitys Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden sivuilta, kun on professoreita, dosentteja, tohtorikoulutettavia, lehtoreita ja opettajia - sama asia minulle kaikki, hah) venäjäksi. Materiaali ja opetus on siis kaikki venäjäksi, mutta kyllä niistä luennoista yllättävän paljon ymmärtää, kunhan vaan jaksaa keskittyä - missä minulla on vaikeuksia. On raskasta kuunnella 90 minuuttia putkeen nopeaa puhetta vieraalla kielellä. Onneksi meillä on mahtava porukka kasassa, jonka kanssa voi aina naureskella ja stressata kasaantuvasta työn määrästä. Nyt vietän väliviikkoa ja sitten alkaakin jo neljäs ja viimeinen periodi. Hurjan nopeasti on aika taas mennyt. Minullahan koulu jatkuu vielä kesälläkin, sillä olen lähdössä 10 viikoksi itänaapurimme hellään huomaan. Tästä lisää joskus myöhemmin, ansaitsee ihan oman postauksensa... Yliopistokin alkaa sitten syksyllä vähän aikaisemmin, sillä pääsin kansainväliseksi tuutoriksi. Tulen siis tuutoroimaan esimerkiksi vaihto-opiskelijoita. Olen ihan superinnoissani!
Opintojen takia blogissa on siis ollut aika hiljaista, enkä tiedä voinko luvata, että jatkossa olisin kovinkin aktiivinen. Mutta aion yrittää parhaani! Tyylini on myös muuttunut jonkin verran arkisempaan suuntaan yliopiston myötä, harvoin enää teen hiuksille mitään sen erityisempää, tai laitan punaista huulipunaa. Ykkösprioriteettini pukeutuessa on tällä hetkellä se, että asu tuntuu mukavalta. Tosin korkokengistä en ole luopunut, ne ovat osa minua. Olen kuitenkin diggaillut tästä rennomasta tyylistä (joka tosin ei ilmeisesti ole muiden silmiin vaikuttanut mitenkään rennolta, oma päähänpinttymä...) ja vähän uusinut vaatekaappia. Tuntuu ihanalta saada pois vaatteita vaatekaapista. Seuraava askel olisi vaan laittaa ne myyntiin.
Tämän about neljän kuukauden hiljaiselon aikana olen opintojen lisäksi tehnyt toki muutakin. Marraskuussa täytin 19 ja vietin ystävien kanssa iltaa ensin kotona, josta jatkoimme vielä osan kanssa baariin istumaan. Joulukuussa juhlin joulua ja uutta vuotta, jälkimmäistä ystävien kanssa baarissa. Joulukin vähän vaan vilahti silmien ohi yliopiston takia, mikä on harmi, sillä joulu on lempiaikaani. Ensi vuonna sitten kunnolla! Tammikuussa käväisin Tampereella Vapriikki-Vintagessa ja matkan jälkeen huomasin, että olen tainnut rakastua Helsinkiin. En enää kokenut kovin suurta halua muuttaa Tampereelle, jonne muuttamisesta olen haaveillut useampia vuosia. Jotenkin jälkikäteen ajateltuna kaupunki tuntui niin hiljaiselta ja pieneltä, ja kaipasin suuresti ratikoita, joiden kanssa on niin helppo mennä ja tulla. Olen kai helsinkiläistynyt. Viihdyn täällä ihan älyttömän hyvin, vaikka aluksi sitä epäilinkin. Lisäksi olen ehtinyt koukuttaa itseni kahteen sarjaan: venäläissarjaan nimeltä Оттепель (Suojasää) ja no, siihen norjalaissarjaan Skam. Ensimmäinen sijoittuu 60-luvun Moskovan elokuvamaailmaan, jälkimmäinen norjalaislukioon. Suosittelen!
Hei! Onnittelen sinua, joka tänne asti jaksoit lukea. Mutta siinäpä kaikki mitä halusin sanoa. Toivottavasti nähdään taas pian täällä blogin puolella :)
English recap // Hello after a loooooooong time and happy New Year 2017 - if it's acceptable to say that in March... I haven't been active here on blog, because of my studies at university. It has been a process to get used to studying at university, as you have to learn so much in such a short time. We've had lectures about Russian grammar, Russian literature history & culture history, lessons on how to pronounce properly, listening and talking rehearsals, we've been reading Russian classics and writing essays based on them and we've been practicing how to analyze Russian poetry. I've managed to fail one course as well... oops. We've also had lectures in Russian, and I've been surprised of how much I understand (if I'm just able to concentrate on the lecture...). And all the other Russian language students are amazing too! My fourth and last period will start next week, but I will continue studying in the summer too, as I'm leaving for Russia for 10 weeks... but I'll tell more about that in another post! I was also accepted as an International tutor, meaning that I will tutor, for an example, exchange students in the autumn. Because of this stress caused by university, I haven't been feeling like taking outfit photos etc. The most important thing to me right now is that I just feel comfortable, hah! I've been changing my style a bit, it's now more relaxed... vintage still, definitely, but just a bit more relaxed version! Besides renewing my wardrobe, I have completely fallen in love with my new home town Helsinki. Thought it wouldn't happen, but it did! I have also been binge-watching two tv-series: a Russian tv-series called Оттепель (no idea what it's called in English, Khrushchev Thaw, lol?), which takes place in the film studios of Moscow in the early 60s and a Norwegian tv-series called Skam, which tells about the life of young Norwegians. Highly recommend watching both! But that's all for now. Hope to see you soon! :) (Btw, sorry if I made some grammar mistakes. I haven't been using English at all for such a long time! - I have been so insanely focused on Russian!)
Minulla onkin ollut elämäni kiireisin kesä ja blogiin kirjoittelu on vähän jäänyt. Ja mitä pidempään on kirjoittamatta blogia, sitä suuremmaksi kynnys palata kasvaa. Olen myös viettänyt melko paljon aikaa meikittä, eikä asukuvien ottaminen ole oikein napannut. Minulla ei oikein kesällä ollut sen ihmeempiä asujakaan, kun en tykkää ollenkaan kesäpukeutumisesta, enkä sen takia panosta kesävaatteiden ostamiseen. En kuitenkaan ota turhaa stressiä blogin kanssa - tämä on minulle kuitenkin vain harrastus ja teen sitä silloin kun ehdin ja siitä nautin. Toki pahoittelen taukoa kaikille blogiani lukeville, mutta minulla on tällä hetkellä hirvittävän kiireinen elämänvaihe menossa ja se valitettavasti säteilee tietenkin tänne blogiinkin. Mutta nyt vähän kuulumisia, sillä vaikka mitä on ehtinyt tapahtua!
I've had the busiest summer ever and that's why I haven't been active on my blog. And the longer you stay away from your blog, the harder it comes to write a post again. I haven't really been wearing makeup or fancy clothes this summer either, so sadly there's no outfit posts to show to you. But I prefer not to stress about blogging - in the end this is a hobby for me and I do it when I can. Of course I'm sorry for not being active here, as I have readers, but my life situation right now is crazy. But now I'll tell you a little bit about my summer!
"Kahvittelua" (join kaakaota) Hakaniemen hallissa. / Having a cup of hot chocolate at the Hakaniemen halli.
Viimeinen kesäviikonloppu. / The last summer weekend.
Kesätyöni porvoolaisessa museossa loppuivat jo heinäkuun loppupuolella ja oli kyllä mahtavin kesätyö, mitä minulla on koskaan ollut! Olisin kevyesti voinut jatkaa pidempäänkin. Melko pian kesätöiden loppumisen jälkeen suoritin autokoulun teoriakokeen ja stressistäni huolimatta se meni ensiyrittämällä läpi. Inssin suoritinkin muutama viikko sitten ja sekin meni läpi, eli nyt minulla on ajokortti! Ennen inssiä minut valtasi saatanallinen jännitys ja pelko, mutta kun tutkinnon vastaanottaja istahti autoon kaikki jännitys hälveni ja ajo meni paremmin kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan. Olen nyt yrittänyt ajaa mahdollisimman paljon - myös Helsingin keskustassa (enkä kokeile sitä uudelleen vähään aikaan...). Ajaessa kokee jonkinlaista vapaudentunnetta, millaista en ole ennen tuntenutkaan.
Lisäksi olen nyt virallisesti muuttanut Helsinkiin! Löysimme 88 neliöisen asunnon Töölöstä - muutan siis vanhempieni kanssa. Katseltuani Helsingin yksiöitä ja kuunneltuani muiden helsinkiläisopiskelijoiden kriiseilyä aika kököstä asuntotilanteesta, totesimme, että fiksuinta on muuttaa vielä saman katon alle. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin käynyt Porvoosta käsin yliopistossa vielä vuoden tai kaksi, mutta se olisi ollut melko idioottimainen veto sillä kummatkin vanhemmistani ovat Helsingissä töissä. Yläasteella ollessani pohdimme, että olisimme muuttaneet Helsinkiin ja olisin käynyt täällä lukion, mutta halusin suorittaa lukion kuitenkin tutussa Porvoossa. Eli oikeastaan vain minun kouluni pitivät meitä kiinni Porvoossa ja nyt kun nekin on käyty, niin dasvidanya Porvoo! Olen viime viikkoina kävellyt ympäri Helsinkiä ja ajellut ratikalla ja no, onhan tämä kaupunki aivan ihana. Täällä on niin paljon elämää ja tapahtumaa, jota olen kaivannut. Ja silti löytyy hiljaisempia kulmia - eihän tämä Helsinki maailmanluokassa ole todellakaan mikään suurkaupunki, vaikka se suomalaiselle voikin sellaiselta tuntua, varsinkin jos on kotoisin pienemmältä paikkakunnalta.
I worked in a museum in Porvoo for the summer and it was such a lovely working environment! I really enjoyed my time there. Shortly after I finished working there I had a theory exam about driving (part of the driving school) and then I had the driving test itself. I was extremely nervous before the driving test, but I became relaxed when I just started to drive. I succeeded in both of the theory exam and the driving test and now I have a driving license! I've been really enjoying driving - you feel so free while driving. Now I also officially live in Helsinki, the capital of Finland. I moved into a 88 square kilometer apartment with my parents. The apartment situation in Helsinki is quite crappy and both of my parents work in Helsinki, so we decided to move in together. It would have been stupid to move into two different apartments, as my parents had also planned to leave Porvoo because of their work. We had thought of moving to Helsinki before I was even in high school, but I wanted to finish my comprehensive school and high school in Porvoo. But now Porvoo has nothing to offer to us, so dasvidanya Porvoo! I have been walking around Helsinki and riding on the tram cars and well, this city is wonderful. There's so much happening here and I've been really missing that. And still there's quite peaceful places in here - in the end, Helsinki is not a metropolis when you think of the whole world and its cities. But Helsinki can feel quite big for a Finn, especially if you have been living in a smaller place.
Hallittu kaaos / Controlled chaos
Näkymät uuden asuntomme parvekkeelta. / The view from our new apartment.
Helsinki iltahämärän aikaan. / Helsinki during dusk.
Pätkäisin myös hiukseni pari viikkoa sitten ja olen kovin tykästynyt näihin lyhyempiin hiuksiin. Ensi kerralla houkuttelisi pätkäistä vielä vähän lyhyemmäksi! / I cut my hair shorter and I absolutely love it. I'm thinking of cutting it even shorter next time!
Ehkä kaikista suurin tapahtuma muuton lisäksi on ollut yliopiston aloittaminen. Opiskelu alkoi maanantaina orientoivalla viikolla, jossa meidät fuksit tutustutettiin yliopistoon ja yliopistoelämään. On ollut kieltämättä raskasta tavata viikon aikana niin monta uutta ihmistä ja yrittää käydä kaikkien kanssa läpi jonkinlainen järkevä keskustelu, mutta onneksi kaikki muut venäjän kielen opiskelijat ovat olleet supermahtavia. Lisäksi tunne siitä, että olen oikealla alalla on vain vahvistunut ja viikon kohokohta oli ehdottomasti Aleksanteri-instituutissa vieraileminen. Ensimmäinen jakso tulee olemaan melko työntäyteinen, suurin osa päivistä on 18 saakka, parhaimmillaan 8-18... Tosin perjantaina on ihana 12-14 päivä, mutta se vapaa-aika pitääkin varmaan hyödyntää tekemällä kotitehtäviä. Luvassa on mm. kielioppikurssi, venäläinen kirjallisuuskurssi ja erilaisia suullisia ja kirjallisia harjoituskursseja. Ensimmäinen luento on huomenna! Tulenkin nyt saman tien käymään koulua lähes vuoden putkeen, sillä kesällä lähden kolmeksi kuukaudeksi äiti Venäjän hellään huomaan, eli toisin sanoen kieliharjoitteluun kaupunkiin nimeltä Tver.
Besides moving to Helsinki, one of the biggest changes in my life has been starting to study in university. I started on Monday, but the first week was only all about getting to know our university and learning about what it is like to study in university. It has been quite exhausting getting to know all the new people and trying to talk with everyone, but luckily all the Russian language students have been wonderful. I had my doubts, but now I feel pretty sure that I am in the right area of study and my favourite part of the week was visiting the Aleksanteri Institute, a national center of research, study and expertise pertaining to Russia and Eastern Europe. My first period will be quite full, most of the days last till 6 pm... But I'm excited! The first lecture is tomorrow! I will be studying almost a whole year, because in summer 2017 I will leave for mother Russia, to a town called Tver. I will spend there three whole months!
Koska kieltäydyn käyttämästä tietokonetta niin kauan kuin siihen on vain mahdollisuus, ostin vihkoja ja kalenterin yliopistoa varten. / Because I refuse to use computer as a study tool as long as I can, I bought a couple of notebooks and a calendar for university.
Suuntasin eilen kohti ainejärjestöni bileitä, joissa oli kyllä superhauskaa! Tanssimme ja lauloimme slaavipopin tahtiin ja yritin kommunikoida venäjäksi venäjä äidinkielenä -linjalla opiskelevien kanssa. / Yesterday my subject association organized a party for us new students and I had so much fun! We danced and and sang Slavic pop and I tried to communicate in Russian with the students who study Russian as a mother language, not as a foreign language (like me).
Perjantaina kävin Filosofian yössä Kiasmassa muutaman muun venäjänopiskelijan kanssa. En ole järin filosofinen ihminen itse, mutta paikan päällä oli ihan mukava tunnelma. Ja tapahtuma oli täysin ilmainen. Kiasmaan on kyllä pakko päästä joskus ihan vain katselemaan taidetta! / On Friday I visited Kiasma, a contemporary art museum, where an event called a Night of Philosophy took place. I'm not very into philosophy myself, but the event was free and the atmosphere there was really nice. I really need to visit Kiasma again, just for the amazing art!
Käväisin valokuvaussessiossakin, jonka teema oli 50-luku. Kuvia tulossa varmasti myöhemmin! / I was also a model in a photo session, the theme was the 50s. I will post some photos later!
Kyllä tässä on ollut melkoinen kevät ja kesä. Asiat on menneet niin hyvin nappiin, että pessimistiä vähän karmii. Valmistuin ylioppilaaksi, sain kesätöitä, pääsin yliopistoon unelma-alalleni, muutin Helsinkiin ja sain autokoulun suoritettua onnistuneesti. Mutta ei muuta kuin tästä eteenpäin. Erittäin jännittävä vuosi edessä!
This summer and spring have been absolutely crazy. Everything has gone so well that a pessimist like me is a bit scared. I graduated from high school, I got a work for the summer, I managed to qualify to university, I moved to Helsinki and I got my driving license. And I have an exciting year ahead of me! Miss Liida Inez
Huhhuh. Vieläkin ihan sekavat fiilikset, en ole jotenkin vieläkään ihan tajunnut mitä on päässyt tapahtumaan. Omistan tälle nyt ihan kokonaisen lyhyehkön postauksen, sillä tämä on kuitenkin aika hemmetin iso osa elämääni.
Otsikossa sen jo aika selkeästi sanoinkin, mutta sanotaan vielä toistamiseen: minusta tulee kuin tuleekin yliopisto-opiskelija! Eilen olin juuri lähdössä kesätyöhöni, kun huomasin saaneeni sähköpostiviestin Helsingin yliopistolta. Sydän pamppaillen ja kädet täristen avasin viestin - mutta viestissä kerrotiinkin vain, että kokeet on nyt tarkistettu ja annettiin nähtäväksi pääsykoepisteet. Jo siinä laskeskelin huonolla matikallani, että kappas, ei tämä nyt ihan päin persettä mennytkään. En minä kuitenkaan uskaltanut edes ajatella, että voisin päästä sisälle, joten päätin odotella virallista ilmoitusta. Luin nimittäin niin vähän pääsykokeisiin, että ihan hävettää. Kyse ei ollut siitä, etteikö minulla olisi ollut motivaatiota - en vain jotenkin saanut itseäni lukemaan, olin väsynyt ja poikki ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Onneksi silloin pänttäsin venäjää armottomalla tahdilla, varmaan siitä on tämän opiskelupaikan kiittäminen.
Koko päivän kuumoteltuani (en tällä hetkellä pääse Opintopolkuun, jossa tulokset varmaan olivat aamusta asti olleet. Sisäänkirjautuminen vaatii tunnistautumisen joko verkkopankkitunnusten tai mobiilivarmenteen avulla, eikä minulla ole kumpaakaan. Onneksi maanantaille minulla on varattuna pankissa aika, jotta saan verkkopankkitunnukset. Nimittäin opiskelupaikka pitää vastaanottaa Opintopolun kautta.) ja päiviteltyäni sähköpostiani pitkin päivää, illalla yhdeksän aikaan silmilleni lävähti uusi sähköpostiviesti: "Sinulle on myönnetty opiskelupaikka, onneksi olkoon." En meinannut saada sanottua mitään, auoin pitkään suutani ja luin tekstin sata kertaa, kunnes uskalsin kiljahtaa vanhemmilleni, että minulla on opiskelupaikka Helsingin yliopistossa!
En tiedä mitä Tampereelle kuuluu - sieltä en ole saanut mitään viestiä. Arvelisin, ettei mennyt se koe läpi. Mutta eipä sillä mitään väliä! Tosin tykkään kyllä Tampereesta hieman enemmän kaupunkina, mutta valitsin Helsingin käytännön syistä. Se myös tuntuu tietyllä tavalla tutummalta kaupungilta, kun porvoolaisena ravaan siellä lähes joka viikonloppu. En erityisemmin viihdy Helsingin ydinkeskustassa, mutta Helsingissä on myös ihania, vähän rauhallisempia kulmia.
Fiilikset on ihan uskomattomat. Olin täysin varma välivuodesta. Minulla on kyllä paha tapa aina vähätellä itseäni ja olla äärimmäisen pessimistinen tällaisissa asioissa - toisaalta taas, eipähän tule turhaan petyttyä. Tämä taitaa olla aika suomalainen ajattelutapa, heh. Olin tosiaan ehtinyt jo suunnitella välivuottani aika ahkerasti melkein itku kurkussa, sillä tiesin, ettei välivuosi sopisi minulle ollenkaan. Mutta olin päättänyt, että ei se nyt mikään maailmanloppukaan olisi. Se tunne, kun sain viestin, että minut on hyväksytty yliopistoon... olin niin helpottunut, onnellinen ja hämmentynyt - ja olen edelleen! Aloitin venäjän opiskelun viisi vuotta sitten ja muistan edelleen ensimmäisen oppitunnin, jolloin jo tuli vahva tunne siitä, että vitsi tämä on kivaa. Pian kiinnostuin Venäjän kulttuurista ja historiasta - ja kohta olinkin jo täysin Venäjän pauloissa. Tämä on ollut sellainen kolmen vuoden haave, joka nyt viimein toteutui.
Eli tiivistettynä: syksyllä koittaa muutto Helsinkiin ja alan opiskella Helsingin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta!
En kyllä vieläkään usko tätä. Varmaan käynyt joku virhe.
English recap:As you may have guessed from the title of this post, I was accepted into university! I got the message yesterday: "You have been given a degree place, congratulations." I honestly did not expect this. I was so sure I was going to be facing a gap year, which felt scary! I didn't read a lot for my entrance examination: I had lots of motivation, but after finals I was so exhausted. I can't even tell you how happy and relieved I am. This is such a dream come true! I started studying Russian five years ago and I immediately fell in love with the language, and later on with the culture and history. Studying Russian in university has been my dream for about three years. And now it's really coming true!
So in a nutshell: I will start to study Russian language and literature at Helsinki university in the autumn!
But I'm still not quite believing this. Maybe there has been a mistake lol.
Tervehdys! Tein varsinaisen katoamistempun tuossa huhtikuun lopussa ja tämä hiljaisuus venähtikin sitten yli kuukauden mittaiseksi. Hups. Olen pahoillani hiljaisuudesta, mutta päätin keskittyä kunnolla pääsykokeisiin, sillä jonkinlaisena perfektionistina vietän helposti useampia päiviä kirjoitellen yhtä postausta. Minulla on kuitenkin peräti kolme asupostausta tulossa ja hiuksiin liittyvää postausta olen aina välillä kirjoitellut eteenpäin. Kuvia siihen pitäisi vielä saada.
So, I took a little break from blogging, because I wanted to focus on my entrance examinations. Now that they are over, I am back with a lot of posts to come! I have three outfit posts ready and I'm working on a post on how I do my hair.
Sain lasit muistaakseni 11-vuotiaana, mutta en käytä niitä melkein koskaan, sillä en tunne vaan oloani mukavaksi niissä. Hankittuani 14-vuotiaana piilolinssit aloin käyttää niitä lähes aina. Oikea silmä on -3,25 ja vasen -3,5 + hajataitto. Kävin myös leikkaamassa hiuksia lyhyemmäksi! / Yep, I have glasses, but I like to use contact lenses most of the time. I also cut my hair and it's so much shorter now!
Blogini hiljaiselon välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä: Euroviisut meni ja tuli (ja jumalauta kerrankin voin sanoa olevani tyytyväinen voittajaan, meinasin jo repiä pelihousuni kun Australia näytti olevan voittamassa - vaikka oikeastihan viisujen voittaja oli Puolan oma Kapteeni Koukku, joka ponkaisi pohjalta kahdeksanneksi, myös allekirjoittanut äänesti häntä - mutta onneksi voiton vei Ukrainan uskomattoman koskettava, jopa minun ihoni kananlihalle saanut esitys ja laulu), joku vähän suuremman luokan jääkiekko-ottelukin vissiin pelattiin, kesä tuli rytinällä, minulla oli ensimmäinen ajotunti, kävin läpi kahdet pääsykokeet ja sain varman tiedon siitä, että saan painaa tuon kampauksen pilaavan valkolakin päähäni kesäkuun alussa.
Tässä jokin aika sitten YTL:ltä tuli tosiaan viralliset tulokset kirjoitusten tuloksista, enkä voi kieltää olevani hieman pettynyt. Englanti jäi muutaman pisteen päähän E:stä, venäjä muutaman pisteen päähän L:stä ja äidinkieli tipahti reippaalla 10 pisteellä vahvasta laudaturista eximiaan. Joka sekin, yllätys yllätys, jäi hyvin lähelle laudaturin rajaa. Hyviähän arvosanoja nuo ovat, mutta en voi kieltää, etteikö ärsyttäisi. Varsinkin venäjä jäi harmittamaan ihan vietävästi, kun se oli minulle ehkä tuosta kolmikosta tärkein. Tavoitteeni venäjästä oli E, mutta kun tietää miten lähellä kävi sitä L:lää, niin totta kai vähän harmittaa. Mutta tällaista tämä on.
So a lot has happened during my break. Ukraine won Eurovision and I'm very happy for Jamala and Ukraine, both the song and the performance were absolutely amazing (though I think the true winner of the night was Poland's own Captain Hook, who jumped to the top from the bottom), some sort of a ice hockey match took place, summer came to Finland, I went through two entrance examinations and it became official that I'm going to graduate on the 4th of June. I'm pretty happy with the results of matriculation examination/finals, but I do feel a bit disappointed, because I was SO close of having the best possible grade from Russian ja my mother language (Finnish). It was just a matter of a few points. But I'm still quite happy!
Yksi ensimmäisistä kevään lämpimistä päivistä. Istuskelin puiston penkillä useamman tunnin lukien pääsykokeisiin. / One of the first very warm days here in Finland.
Pääsykokeista en osaa oikein sanoa mitään. Sekä Tampereen että Helsingin kokeista jäi hyvä fiilis, mutta ei sitä oikein ikinä tiedä. Riippuu ihan siitä millainen taso tänä vuonna on ollut. Tampereen yliopiston pääsykokeissa ryssin vähän yllättäen suomenkielisen osion: pää löi yksinkertaisesti tyhjää, kun piti kirjoittaa lyhyt essee yhdestä pääsykoekirjasta. Selitin sitten jotain ympäripyöreää paskaa paperille 150 sanan edestä ja tajusin lopulta itsekin, ettei tekstissäni ole mitään järkeä tai varsinaista vastausta tehtävänantoon. Sen sijaan venäjänkielinen osio oli suorastaan naurettavan helppo, jouduin pähkäilemään enemmän venäjän yo-kokeessakin. Kokeen jälkeen vastassa olivat tutorit tarjoillen mehua ja keksejä, tulipahan ainakin tervetullut olo. Kovasti vakuuttelivat minulle, että löydän kuitenkin itseni syksyllä Tampereen yliopistosta ja nyrpistelivät nenäänsä, kun kerroin hakeneeni Helsinkiin ykkösvaihtoehtona.
Ajoimme Tampereelle jo pääsykoetta edeltävänä päivänä. / We drove to Tampere (where I had my first exam) already one day before the exam.
Helsingin pääsykokeissa kaikki muu meni hyvin, paitsi venäjänkielisen asiatekstin referointi ja yksi pirullinen tosi/epätosi-tehtävä, jonka kohdalla ajattelin, että ei tässä kai sitten muu auta kuin laittaa lottokone käyntiin... Venäjänkielisestä asiatekstistä en ymmärtänyt puoliakaan, joten referaatistani tuli varmaan aika hämmentävä, kun piti improvisoida ja päätellä/keksiä itse jotain täytettä. Toivottavasti jotain meni oikein. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaaniin perustuvaan esseeseen olin sen sijaan erittäin tyytyväinen, siitä kyllä irtosi vaikka millä mitalla juttua, sillä koko kirja on täynnä symboliikkaa. En olisi aluksi uskonut, että rakastuisin palavasti tähän Saatana-kirjaan, mutta se paljastui kuivahkon alun jälkeen ihan hemmetin hyväksi. Kyllä, se oli absurdi ja outo, ajoittoin jopa niin absurdi ettei voinut muuta kuin nauraa. Kuitenkin yksi parhaista ja viihdyttävimmistä kirjoista, mitä olen lukenut, en voi muuta kuin suositella! Kielioppitehtävät olivat suht helppoja, mutta eivät ehkä yhtä ns. mekaanisia verrattuna Tampereen kokeeseen. Minun täytyi lukea jokaisen tehtävän tehtävänanto muutamaan kertaan, kunnes ymmärsin mitä tehtävässä haettiin. Helsingin koe oli selkeästi haastavampi ja vaikeampi kuin Tampereen, minkä nyt kyllä ymmärtää, sillä vaikka Tampereenkin yliopisto on arvostettu ja hyvä yliopisto, niin Helsingin yliopisto on kuitenkin Helsingin yliopisto, ei siitä pääse mihinkään.
Paniikki / Panic
Nyt vain odottelen tuloksia. Olen päättänyt, ettei maailmanloppu tulekaan, jos en pääse kumpaankaan yliopistoon (vielä huhtikuussa voivottelin, että välivuosi olisi maailmanloppu). Aion varmasti keksiä itselleni jotain viihdykettä vuodeksi ja sitten uusi yritys! Olen mietiskellyt ainakin liittymistä Suomi-Venäjä-Seuraan ja jonkinlaista matkaa Venäjälle, jotta pääsisin käyttämään venäjää ihan käytännössä. Jos nyt välivuosi tulee, niin haluan pyrkiä pitämään venäjän kieltäni yllä ja mahdollisesti jopa kehittämään sitä. Mutta mitään sen tarkempia suunnitelmia en vielä ole tehnyt, parempi odottaa tuloksia rauhassa. Sitten minulla on hitto vieköön kokonainen vuosi aikaa päättää mitä teen elämälläni.
Lisäksi olen käynyt istumassa autokoulun teoriatunneilla ja ajanutkin autoa jo kaksi kertaa. Päätin lopulta ajaa automaattikortin, koska #menesiitämistäaitaonmatalin. No ei, meillä on ollut jo vuosien ajan aina automaattivaihteinen auto ja automaattiautojen määrä lisääntyy vuosi vuodelta, joten totesin, että minäpä olen nyt oikein moderni ihminen ja ajan automaattikortin. Ja mikäli totean myöhemmin, että olipa paska päätös, voin aina suorittaa manuaalivaihteisella autollakin sen kortin. Tiedän, että olen superhuono multitaskaaja ja minulla on vaikeuksia hahmottaa asioita (esim. joudun aina miettimään hetken mikä on oikea ja mikä vasen --> laitan vilkun usein väärään suuntaan ja meinaan kääntyäkin väärään suuntaan), joten pelkäsin, että manuaalivaihteistolla ajaminen menisi minun osaltani sähläämiseksi. Eihän se nyt mitään rakettitiedettä ole, mutta kun tarjolla on helpompikin vaihtoehto, niin miksipä ei sitä kokeilisi.
I don't really know how to feel about the entrance examinations. Or well, I do think they went okay and I'm happy, but you never know how the other participants did. I applied into university to study Russian. I used to be scared of the idea of having a gap year, but you know, it isn't the end of the world. I have some plans for a possible gap year, but first I'll wait for the results to come. I'll have to wait a whole month... Like I told you in the earlier post, I signed up for driving school. I have been on the theory lessons, but I've also driven a car, twice! I decided to only drive a car with an automatic transmission, which of course means I can't drive with a manual transmission. I just thought it would be the best for me, as I have troubles with understanding for an example what is left and what is right (and when driving, this usually messes me up and I put the turn signal pointing on the wrong direction and even I may turn to the wrong road). So I just thought it might be too much for me, as I need to get the license before September.
Helsingin pääsykokeen jälkeen aurinko paistoi ja hymyilytti. / After the last entrance examination in Helsinki sun was shining and I was happy.
Mutta, lauantaina olisi edessä ylioppilasjuhlat. En malta odottaa, että pääsen viimein laittamaan päälle unelmamekkoni, jonka ostin jo viikkoja sitten Play it again, Sam -vintageliikkeestä Helsingistä. Valokuvausta harrastava kummisetäni lupautui ottamaan vähän virallisempia kuvia ja meillä on pienimuotoinen juhlatilaisuus kotona.
Illalla olisi edessä jälleen seikkailu Helsingin yöhön ja lakkiaisbileisiin. Muistelen kauhulla penkkarien baari-iltaa ja sitä, kuinka saavuimme kello seitsemältä aamulla takaisin Porvooseen. Club Capitalista en tykännyt yhtään, musiikki oli hirveän kovalla ja ihmiset tönivät niin paljon, että meinasin kaatua kumoon usemman kerran. Minulla taisi jossain vaiheessa mennä hermot ja tönäisin jotain kunnolla kyynärpäälläni, seura tekee kaltaisekseen niin hyvässä kuin huonossa... En ole yhtään baari-ihmisiä, mutta en minä halua istua kotonakaan. Tosin olin nyt toisen kerran baarissa vappuna ja siitä tykkäsin! Porvoossakin oltiin takaisin jo kolmelta... Olimme Tavastialla ja se oli oikein miellyttävä kokemus, kerrankin oli siedettävää musiikkia (myöhemmin paljastui, että kyseessä oli ollut lauantaidisko), eikä ihmisiä ollut niin hirveästi. Kaverini eivät sen sijaan Tavastialle lämmenneet, heh.
But hey, on Saturday I'm going to graduate from high school! I can't wait to put on the beautiful dress I bought weeks ago and show it to you. In the evening I will go to a club with my friends - and ugh, do I hate clubs. But I don't want to sit at home, so club it is then!
Pieni sneak peak lauantain asukokonaisuudesta. / A little sneak peak of my graduation outfit!
Huh. Penkkareista ja sen jälkeisistä menoista on selvitty hengissä. Nyt on kieltämättä vähän tyhjä olo, kun koulua ei enää ole. Tuntuu oudolta, ettei kavereita näekään enää joka arkipäivä, eikä tarvitse enää istua tunneilla. Maanantaina alkaa taas arki ja lukeminen kevään ylioppilaskirjoituksiin. Jotain aktiviteettiä pitänee keksiä, ettei mene ihan vain kirjastossa istumiseksi. Mutta nyt kuitenkin postausta penkkareista!
This is a post about penkkarit! In a nutshell, the idea of penkkarit is that us, third or fourth years students (abiturientit, or abit) , celebrate the fact that we don't have school anymore. We do have the matriculation examination ahead of us later in spring (I have English, Russian and my mother language, Finnish, exams ahead), but we don't have to spend time at school, because after penkkarit our reading holiday starts and the only thing we need to do during that is to read for the matriculation examination. But back to penkkarit: it's a tradition to dress up in costumes, throw candy while driving on the top of a truck and do tricks for the younger high school students. This probably sounds crazy for a person who is not Finnish, but penkkarit is a big thing here in Finland!
Squad goals
Minä tulinkin jo paljastaneeksi penkkariasuni Instagramissa muutama päivä ennen penkkareita. Olin siis Marlene Dietrich, joka lukeutuu lempinäyttelijöiteni joukkoon. Toinen vaihtoehtoni oli Maija Poppanen, mutta kaikki kaverit tyrmäsivät ideani, sillä olisin kuulemma näyttänyt vain siltä, kuin olisin tullut normivaatetuksessa kouluun... Mikä tosin voikin olla totta, heh. Niinpä päädyin Marleneen, sillä olen myös aina halunnut pukeutua miesten pukuun. Ne on niin pirun siistejä! No, eihän minulla mitään kunnon smokkia ollut Marlenen tapaan, kun ei penkkariasuun viitsi hirveästi tuhlata rahaa, mutta sain silti koottua kasaan mielestäni aika onnistuneen asukokonaisuuden. Osa vaatteista löytyi jo omasta vaatekaapistani ja loput ostin UFFeista tasarahapäivien aikaan. Silinterihatun ostin Punanaamiosta. Penkkaripäivä oli niin hektinen ja meillä oli supertiukka aikataulu, joten kunnon asukuvat jäivät ottamatta, mutta onneksi yksi kavereistani nappasi muutaman kuvan rekka-ajeluiden jälkeen.
My costume for penkkarit was Marlene Dietrich, one of my favourite actresses. I also thought of dressing up as Mary Poppins, but my friends said that I would probably just look like I had my normal clothes on, hah... So Marlene it was! I didn't have the time and money to have a tuxedo done for me, but I think I managed to find a pretty decent outfit, which resembled the tuxedo Marlene wore in her movie Morocco. The whole day was extremely hectic, so I didn't have time to take proper outfit photos, but luckily one of my friends took a few photos of me.
Aamu alkoi sillä, että kaksi ystävääni tuli luokseni laittautumaan, sillä lainasin heille laukkujani ja baskereita. (En tiedä miten tämä nyt pitäisi ottaa, että nämä ystäväni olivat mummoja ja lainasivat minulta asusteita.) Aika hyvin kuitenkin selvisivät, nimittäin nämä mummot eivät käyttäneet penkkariasuihinsa senttiäkään rahaa, vaan saivat kaiken lainaan.
The day started early in the morning, as my two friends came to my home to dress up. I borrowed them my berets and handbags (they were grannies - I'm not quite sure how I should take this). They didn't actually pay a single euro of their costumes!
08.30 koululla alkoi perinteinen opettajien ja abien yhteinen aamupala.
At 08.30 am we had a breakfast with our teachers at the school.
Olisin mennyt myös sirkustirehtööristä tämän norsun kanssa.
Aamupalan jälkeen alkoi karkkien heittely ja ykkösten ja kakkosten naamojen sotkeminen, johon minä en tosin osallistunut, koska olen laiska. Käytävillä raikasi "AAMUJA NOLLA!" ja fiilis oli korkealla. Haimme ennalta sovituissa ryhmissä 1. ja 2. vuosikurssien opiskelijat luokista abishow'hun, jota ennen he kuitenkin joutuivat suorittamaan keksimiämme tehtäviä. Abishow'ssa nähtiin sketsejä, parodioita koulumme opettajista, sekä erilaisten palkintojen jakamista ykkösille ja kakkosille. Rehtori ja vararehtori ottivat mittaa toisistaan tanssikilpailussa, jonka rehtori voitti huutoäänestyksellä.
After the breakfast we started to throw candy and draw on the faces of the younger students with a lipstick. It's a tradition to yell: "AAMUJA NOLLA!" which means in English "Zero mornings left!" as we don't have to come to school to study anymore. We picked up the younger students from their lessons, so that they would come to see the "abishow" we had created. But first they had to carry out some tasks we had come up with. During the abishow we saw skits, parodies of our teachers and we gave funny awards for the younger students. The principal and the vice-principal competed in a dance competition, which the principal won.
Abishow'n jälkeen suuntasimme ulos odottelemaan rekkojen saapumista.
After the abishow we headed outside to wait for the trucks to come.
Mielenkiintoinen kaiutinviritelmä.
Jostain syystä olimme ystävieni kanssa rekassa, jonka reunat olivat niin hemmetin korkeat, ettei sieltä nähnyt mitään. Ja kyse ei ollut omasta lyhyydestäni, vaan myös yli 170cm pitkillä kavereillani oli vaikeuksia nähdä mitään reunojen yli. Olin koko rekka-ajelun ajan varpaisillani (minkä takia päkiäni olivat koko loppupäivän kipeät), eikä minusta silloinkaan näkynyt muuta kuin silinterihattuni ja silmät. Voin sanoa, että kieltämättä vähän vitutti. Kuitenkin tuollainen once in a lifetime -juttu. Mutta päätimme kaveriporukalla, että jos meitä ei kerran nähdä, niin sitten pidetään huoli että meidät ainakin kuullaan. Pidimme 10 tytön voimin melkoista meteliä verrattuna muihin rekkoihin. Yhdellä kaverillani oli mukana megafoni ja hän huudatti meitä, toisella taas oli kaiutin ja lauloimme kovaan ääneen laulujen mukana. Ei mennyt muutenkaan rekka-ajelu ihan putkeen, sillä kesken kaiken alkoi luminen raekuuro (ne rakeet tekivät muuten oikeasti kipeää!), joka kesti melko kauankin. Siihen vielä lisättynä se tuuli rekalla ajaessa, niin ei ollut kivaa. Kylmä minulle ei sentään tullut. Onneksi siellä rekassa oli niin mahtava tunnelma, että ei annettu pikku vikojen häiritä menoa.
For some reason me and my friends were in a truck, which had these very long sides. We couldn't see a thing from there. I was on my tiptoes for the whole ride and all people were able to see were my eyes and my top hat. We were all pretty pissed off, because it was a once in a lifetime -thing. But we decided that if we can't be seen, we will scream so loudly that at least people will hear us! Us 10 girls were pretty loud compared to the other trucks. During the ride a hailstorm started and the hails hurt like crazy (because we were also on a moving truck and the wind was intense). But what can you do! I still enjoyed the ride, yelled and threw candy to the children (I hope I didn't hit them in the head, as I couldn't see a thing from the truck!).
Hello from the other side...
Sisaret ja mummo
Rekka-ajeluiden jälkeen alkoi sählinki. Juoksimme minun ja yhden toisen ystäväni kotien välillä edestakaisin ja valmistauduimme iltaa varten. Kävimme ensin tsekkaamassa vanhat, sillä muutama tuttu tanssahteli siellä. Tänä vuonna tytöillä oli todella paljon upeita ja persoonallisia mekkoja. Tuli vähän haikea olo, kun itsellä on nyt ohi sekä vanhojen tanssit että penkkaritkin. Olisikin kaikki vielä edessä! Onneksi on vielä lakkiaiset, joihin saa etsiä kivan mekon ja laittautua kunnolla.
After finishing our tour on the trucks me and my friends were in a hurry, because our evening schedule was crazy. First we went to see this year's vanhojen tanssit (I wrote a post about mine), because a couple of our friends danced there. I felt a bit sad, because now both the vanhojen tanssit and penkkarit are over. Luckily I still have my graduation party coming up and I get to choose a dress!
Vanhojen jälkeen suuntasimme linja-autoasemalle, sillä me kaikki 10 tyttöä suuntasimme yhdeksän aikoihin kohti Helsinkiä. Jossain mielenhäiriössä olin suostunut lähtemään mukaan VALTAVIIN virallisiin penkkaribileisiin Club Capitalissa. Minulla oli vahvat ennakkoluulot ja tällä kertaa ne osoittautuivat täysin oikeiksi: voin sanoa, että en muuten viihtynyt niin yhtään. Musiikki soi ihan järkyttävän kovalla ja minulla alkoi särkeä päätä jo puolen tunnin jälkeen, vielä kun se musiikkikin oli niin jumputtavaa ja välkkyvät valoefektit ärsyttäviä. Tanssilattialla oli niin ahdasta, että alkoi vain ahdistaa kun kaikki olivat niin lähekkäin. Humalaisia abiturientteja kaatui välillä lattialle, joka oli täynnä lasinsirpaleita. Olin itse täysin selvinpäin, joten koko touhu näytti ihan järjettömältä. Loppuvaiheessa luovutin ja sanoin kavereille, että minuahan ei enää tanssilattialla nähdä ja menin itsekseni istumaan sohville ja selailemaan Helsingin Sanomia. Tämä myös sen takia, etten halunnut pilata muiden iltaa sillä, että muistutin Ristomatti Ratiaa tanssiliikkeineni, selatessani toisella kädellä kännykkääni ja yrittäessäni hillitä itseni (teki mieli sanoa muutama sana töniville ihmisille). Tuli tiedättekö sellainen tunne, että minä en nyt ihan tänne kuulu. Sain jotain seuraa muista juhlijoista, mutta lopulta yksi tanssimiseen kyllästynyt kaverini tuli pelastamaan minut ja siirryimme juttelemaan hiljaisempaan paikkaan.
Kuulostan nyt varmaan kauhealta nipottajalta ja tylsältä ihmiseltä, mutta osaan kyllä pitää hauskaakin! Minua ei vain kiinnosta kovalla soiva tanssimusiikki ja alkoholi, mikä teki tuolla Club Capitalissa viihtymisestä hieman haastavaa.
After the dances we headed for the bus station. Us all 10 girls had decided to go to Helsinki to this HUGE party in Club Capital. I had strong preconceptions and this time they turned out to be right: I did not enjoy myself. The music was so loud and the lights so irritating that I started to suffer from a head ache. The dance floor was way too crowded and drunk people fell to the ground which was full of pieces of broken glass. I was 100% sober, so from my perspective it looked a bit dumb, to be honest. At some point I decided to just sit on the couches and read newspaper from my phone, as I wasn't interested in dancing with a bunch of drunk strangers. And I didn't want to ruin my friends' night, because the only thing I did at the dance floor was standing and trying to control myself from not saying a few words to the people who kept pushing us. I felt that I definitely did not belong there. I was accompanied by a couple of strangers, but finally one of my friends who had gotten bored with dancing came to save me and we moved to a more quiet place to talk. I may sound like the most boring person ever, but I do know how to have fun! It just doesn't involve dance music and alcohol.
Meillä oli sentään vip-liput.
Mieltäni sai hieman nostettua McDonaldsissa ollut mies, joka antoi minulle jonkinlaisen lounaslipun ja periaatteessa kustansi ruokailuni. Sen sijaan totesin pikaruoan ihan kauheaksi scheisseksi, en ole käynyt pikaruokalassa varmaan yli kymmeneen vuoteen. Se maistui aluksi ihan hyvälle, mutta sen jälkeen olo oli jotenkin ihan hirveä. Hyi. Minustakin alkoi tuntua darraiselta, vaikka en ollut juonut mitään: paleli, oli hemmetin huono olo ja huimasi. Varmaan meni väsymyksen piikkiin. Bussi Porvooseen lähti 05.40 ja Porvoossa olimme takaisin seitsemän aikoihin. Bussissakin minulle tuli niin meno- kuin paluumatkalla huono olo, koska kärsin lähes aina missä tahansa liikkuvassa vempaimessa matkapahoinvoinnista, mutta nyt se saavutti ultimaattisen huippupisteensä, sillä istuimme aivan bussin takaosassa.
Nyt pitäisi kuitenkin taas koota itsensä ja alkaa lukea kirjoituksiin. Motivaatio on korkeammalla kuin syksyllä, jolloin kirjoitin uskonnon ja ruotsin lähinnä "pois alta." Äidinkielen tekstitaito oli jo reilu viikko sitten ja en oikein osaa sanoa miten se meni, alustavia tuloksia odotellessa... (kirjoitin mm. munista ja panemisesta, YTL osaa aina yllättää). Englannin kuuntelusta olisi ilmeisesti tulossa 70 pistettä (maksimipistemäärä 90), ei mennyt kuuntelu omalta osaltani ihan nappiin.Venäjässä sen sijaan onnistuin, omien laskujeni mukaan saatan jopa saada lähes täydet pisteet. Monivalinnoissa meni kaikki oikein, mutta avoimet kysymykset feilasin pahemman kerran, heh.
Later (03.30 am) we went to eat to McDonalds, because it was pretty much the only place still open. Some random guy gave me some kind of a lunch ticket and basically payed my meal (I got a free meal using the ticket), so I became a bit happier. But the fast food? Yuck. I haven't eaten fast food probably in ten years and won't eat it again in a while. The first bites tasted good, but after eating I felt absolutely horrible. Even I started to feel like I had a hangover, even though I hadn't drank alcohol: I was cold and felt really bad and dizzy. I was probably so tired. The bus headed back to Porvoo at 05.30 am and we were back at Porvoo around seven am. I got sick during the bus ride, because I always suffer from motion sickness in moving things like cars, trains, busses, ships... Not nice. Now I should start reading to the matriculation examination. My motivation is higher that it was in autumn, when I had my Swedish and religion exams. I already had my mother language exam part 1, don't know how it went... My English listening comprehension wasn't a success, I got about 70 points out of 90. Not happy with that! Luckily I nailed my Russian listening comprehension and got pretty close to the maximum points!
Olen ollut huono bloggaaja. Pahoittelen. Yksi postaus marraskuussa, kai tätäkin voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Nyt luvassa kuitenkin tällainen sekava kuulumispostaus, jossa ei ole minkäänlaista punaista lankaa. Kuvituksena muutamia kuvia menneiltä viikoilta.
Vanhan kaupungin joulunavajaisissa. Laatu 6/5.
Minulla oli suorastaan helvetillinen jakso koulussa: kaksi kurssia englantia, kaksi kurssia äidinkieltä, espanja (miksi???) ja venäjä. Tajusin jakson aikana a) espanja ei ole minun juttuni b) venäjä on hypännyt kieliopin suhteen ihan absurdille levelille ja minä turhaudun c) englannin sanat ovat niin ihmeellisiä, että minusta tuntuu kuin olisin juuri aloittanut uuden kielen opiskelun d) suomen kielen kielioppi on kamalaa. Aivan karmea jakso. Läksyjä tuli armottoman paljon ja loppuvaiheessa mie romahdin ja jätin kaikki läksyt yksinkertaisesti tekemättä. Koeviikko tuntui oikeastaan aika helpolta (ehkä sen takia, koska en oikeastaan vaivautunut lukemaan mihinkään kunnolla, hmm... palautuspäivää odotellessa) verrattuna itse jaksoon. Huomenna alkaa uusi jakso (lukiovuosieni viimeinen jakso!) ja lukujärjestys näyttää paljon inhimillisemmältä. Muut stressaavat jo kevään ylioppilaskirjoituksista, mutta minä olen ihan fiiliksissä peräti kolmesta jo kello yhdeltä päättyvistä koulupäivistäni. Elän hetkessä! Eläkää tekin!
Sain tässä välissä myös tietää viralliset yo-tulokset. Puhtaalla tuurilla ja perstuntumalla meni hemmetin hyvin, ainakin minun mielestäni. Keväällä olisi edessä äidinkieli, englanti ja venäjä ja nyt yritän tavoitella sitä laudaturia äidinkielestä tai venäjästä... Sitä ennen olisi kuitenkin edessä penkkarit ja en yhtään osaa päättää mikä hahmo olisin! Minulla on siis ongelmana se, että vaihtoehtoja on useampi. Olen onnistunut karsimaan vaihtoehtoni kahteen, mutta niiden väliltä en osaa enää oikein päättää. Toinen olisi enemmän minun tyyliseni, toinen tyyli olisi täysin erilainen. Tavallaan tuo jälkimmäinen houkuttelee, koska se olisi niin erilainen. Pelkään vain, että tuntisin oloni asussa epävarmaksi, koska no, kaikki tuttu ja turvallinen on kivaa.
Hengailin koululla.
Koulun lisäksi ongelmaksi on muodostunut yksinkertaisesti Suomen talvi. Se ei ole kovin ideaalinen asukuvien ottamiselle. Tai syksyhän tuolla nyt vielä on (missä on lumi!?). Kun pääsin koulusta kolmelta oli ulkona jo hämärää ja kun hovikuvaajani vapautui vasta neljän aikoihin olikin pilkkopimeää. Ennen minua ärsytti bloggaajien jatkuva valitus tästä valoprobleemasta, mutta nyt yhdyn täysillä näihin valitusvirsiin. Yritän keksiä tähän jonkun luovan ratkaisun, tarvitsisin melkeinpä jonkin superkirkkaan lampun huoneeseeni. Inspiraationkin puute vaivasi ja vaivaa vähän edelleen. Jotenkin tuntui siltä, että minulla oli ehkä vain muutama kuvaamisen arvoinen asu päällä ja varsinkin loppukuukausi meni koeviikon takia mukavasti ilman meikkiä ja kivoja vaatteita. Tänään näytin ihan rotalta (oikeasti!) ilman meikkiä ja likaiset hiukset sotkuisella nutturalla. Ah, niin tyylikästä. En viime aikoina ole myöskään oikein keksinyt mistä kirjoittaa. Kirjoittaminen ehkä vähän tympäisee äidinkielen esseekurssin jälkeen. Toisaalta taas tuntuu vapauttavalta kirjoittaa blogiin, ilman että täytyy miettiä pilkutuksia ja käyttääkö liian puhekielisiä sanoja. Tykkään toki, että blogini teksti on melko huoliteltua, mutta en minä sentään jokaista pilkun paikkaa mieti. Haluaisin blogiini myös jotakin muuta sisältöä, kuin pelkkiä asukuvia, mutten vaan keksi mitä. Höh. Toistaiseksi jatketaan siis tällä tutulla kaavalla. Tässä välissä ehti minustakin tulla ainakin jollakin tapaa aikuinen, nimittäin täytin pari viikkoa sitten viimeinkin 18 vuotta. Baariin ei sitten loppujen lopuksi kaveriporukalla menty, ei edes tutustuttu Porvoon hurjaan yöelämään. Sen sijaan menimme kivaan ravintolaan (Gabriel 1763) syömään ja ilta jatkui vielä kaverin luona jutellessa. Oli muuten hemmetin hyvät pitsat tuolla ravintolassa. En ollut aikoihin syönyt pitsaa, joten oli pakko ottaa, varsinkin kun erityisesti tuon ravintolan pitsat olivat niin kehuttuja. Isoja kylläkin, oli pakko löysätä vyötä loppuillasta. Pitsan kanssa 18-vuotias Liida joi limsaa. Joskus minun on kyllä päästävä baariin - ihan vain senkin takia, että sitten olen yhtä kokemusta rikkaampi. Toistaiseksi en kuitenkaan ollut henkisesti valmis, jaiks.
Rennompaa asua koeviikon alkupuolelta. Ja tällöin olin vielä hyvin siistissä kuosissa.
Jonkin päivän asu, laatu taas 6/5 ja jähmettyneet poseeraukset, koska olin juuri lähdössä uimaan ja jännitti.
Minut piti kiireisenä vielä yksi toinenkin asia inspiraation puutteen ja koulun lisäksi. En olekaan viitsinyt tästä blogissani kertoa,
mutta kerronpa nyt, vaikka vähän jännittääkin tästä julkisesti kertoa. Sain kolmisen viikkoa sitten päätökseen kolme
viikkoa (kahdeksan kertaa) kestäneen aikuisten uimakoulun. En lapsena oppinut uimaan ja pelkään kovasti vettä -
olen itse asiassa kirjoittanut pelostani ja kokemuksistani liittyen
aikuisten uimakouluun oman postauksensa, mutta en ole nyt kuitenkaan
varma haluanko sitä julkaista. Meneekö jo liian henkilökohtaiseksi? Hmm. Tavallaan olisi kiva julkaista se, sillä vesipelkoa käsitteleviä kirjoituksia ei hirveästi netistä löydy - ehkä kyseessä on jonkinlainen julkinen salaisuus? Suomessa nyt kuitenkin on metsän lisäksi tuhottoman paljon järviä, joten kukapa aikuinen tai nuori ei osaisi uida? No, mm. minä. Ja ne kuusi muuta, jotka olivat samassa uimakoulussa kanssani. En nimittäin luokittelisi vettä erikoisempien pelkojen joukkoon, mutta toisaalta tässä puhuu nyt itse vesipelkoinen.
Enhän minä tuolla uimakoulussakaan oppinut varsinaisesti uimaan, kun
pelko oli niin paha, että syvään veteen mentäessä olin itkun
partaalla ja kieltäydyin täysin menemästä veteen, joten loppujen
lopuksi uimaohjaaja joutui käsistä pitäen raahaamaan ohjaamaan
minut sinne. Siis naurettavinta hommasta tekee se, että minulla oli tuolloin juoksuvyökin päällä, mutta ei se paljoa auta kun pelottaa (kyselin usein tuntien aikana, että kannattelevathan nämä kellukkeet oikeasti). Kun se ongelma on päässä. Enhän minä matalassakaan vedessä viihtynyt aluksi yhtään ja minulla vei kauan, että uskalsin laittaa koko pään veden alle. Nenäklipsin ja uimalasien kanssa, ilman niitä ei onnistu. Ilman nenäklipsiä tulee heti tunne, että hukun. Tai entä ne legendaariset selkäuintiyritykset, jolloin
homma meni lähinnä niin, että uimaohjaaja kannattelee minua
meikäläisen hokiessa hysteerisenä "en pysty, en
pysty!"ja esittäessä useasti hyvin oleellisen kysymyksen "m-mutta m-miten ihmeessä minä tulen alas tästä asennosta!?" En ennen tiennyt mitä hyperventilointi on, mutta nyt tiedän. Uimakoulun loputtua pystyin uimaan alkeellista rintauintia pienen kelluttavan vyön kanssa ja silloinkin minulla piti olla koko ajan
joko altaan reuna tai ihminen lähellä, muuten iski paniikki. Ja ihmisen piti olla sellainen johon luotan 100 prosenttisesti, oikeastaan altaan reuna on parempi, se ei petä. Haluaisin kuitenkin heittää koko vyön hevonkuuseen, sillä minä
ihan todella haluaisin oppia uimaan ja päästä eroon pelostani. Mutta ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tai vedessä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen jo itse asiassa peräti kerran uskaltautunut uudelleen uimahalliin, tosin ei se nyt varsinainen menestystarina ollut: jo kahdessa viikossa pelkoni oli ehtinyt ottaa muutaman askeleen taaksepäin (nyt ymmärrän, miksi uimaohjaaja painotti, että uimakoulun päätyttyä uimassa olisi hyvä käydä vähintään kerran viikossa - ei niinkään niiden vähäisten uimataitojen ylläpitämiseksi, vaan sen takia, ettei pelko pääsisi taas kasvamaan) ja kesti jonkin aikaa, kunnes uskalsin päästää reunasta irti. Onneksi oli melko tyhjillään tuo uimahalli: koko hyppyallas oli minun käytössäni, joku mies siinä kävi välillä hyppelemässä (radoille en kehtaa vielä mennä). Tunnin sisällä uskaltauduin kuitenkin uimaan (juoksyvyö päällä tietenkin) siten, että edes sormenpääni eivät yltäneet altaan reunaan. Success. Ensi kerralla aion taas kokeilla kevyempää vyötä, jonka kanssa jo kerran uin uimakoulun aikana. Vaikka en aikuisten uimakoulussa oppinutkaan uimaan, se antoi minulle kuitenkin tarvittavat työkalut uimisen opetteluun ja tarvitun potkun persuksille. Ja toki se myös auttoi pahimpaan pelkoon: ennen en pystynyt edes suihkussa laittamaan päätä veden alle.
Vesipelkoisen varusteet.
Kilometripostaus jatkuu lyhyellä joulufiilistelyllä, sellaisella vähän pakotetulla, koska apua! Missä on joulufiilikseni? Marraskuu meni niin vauhdilla koulukiireiden takia, etten edes ehtinyt tajua joulun olevan jo ovella. Nyt on jo joulukuu. Sanon tämän varmaan aina joka vuosi, mutta kauhean nopeasti meni tämä vuosi! Olen kyllä ostanut joulukalenterin, koristellut huoneeni, kuunnellut joulumusiikkia ja juonut glögiä, mutta perhana, ei se joulufiilis nyt vaan tule. Ei kai auta muu kuin antaa joulukuun mennä eteenpäin, ehkä se joulufiilis joskus tulee. Ilmakin on ihan kamala, tuulee niin hirveästi, että olen jopa harkinnut farkkujen pukemista päälle kun menee hermo helmoja pidellessä. Kaiken lisäksi vielä sataakin vaakatasossa, koita siinä sitten pitää sateenvarjoa toisessa kädessä ja toisella pidellä helmaa alhaalla. Olen kyllä välillä vähän huonompina päivinä miettinyt, että mitä väliä, antaa vilkkua vaan.
Mutta surettaa vähän, ettei sitä lunta ole. Kyllä se vaan tuo joulufiiliksen paljon helpommin. Olisi edes vähän pakkasta, niin olisi sellainen mukavan raikas ilma. Huvittaa, että viime vuonna tähän aikaan käytin jo talvitakkia ja saappaita, mutta tänään kävelin tuolla ulkona trenssi auki ja jaloissa ballerinat (koska asun viiden minuutin kävelymatkan päässä koululta ja yhdet kengät aiheuttivat minulle niin pahat hankaumat kantapäihin, että ballerinat ovat melkeinpä ainoat kengät, jotka tuntuvat mukavilta). Tällaisiako nämä etelän talvet nyt ovat? Muutan ihan varmana sitten Utsjoelle kasvattamaan poroja.
Joulukoristelua. Jouluna more is more!
Täällä etelässäkin saatiin nauttia lumesta muutaman päivän ajan. Onneksi otin tämän kuvan matkalla kouluun, sillä kun kolmen tunnin päästä pääsin pois oli lumi jo sulanut.
Joulu tässä nyt kuitenkin on tulossa, tahdoin tai en. Olen kyllä henkeen ja vereen jouluihminen, vaikka nyt joulufiilis onkin vähän hukassa. Rakastan joulussa sitä ihanaa tunnelmaa ja lämpöistä fiilistä (joka on vielä kadoksissa!). En itse kärsi minkäänlaisesta joulustressistä, vaan päinvastoin koen joulun hyvin rauhoittavana. On ollut ihanaa seurata miten joulutavarat ovat tulleet kauppoihin ja hiljalleen joululaulutkin ovat alkaneet soida kaupoissa. Lenkkeilykin on hauskempaa, kun talojen ikkunoissa on kauniita jouluvaloja, joita ihailla. Joulussa on vain jotain niin taianomaista ja jaksan edelleen innostua joulupukista ja tontuista, vaikka en lapsi enää olekaan (henkisesti taidan kyllä vähän olla). Pidän kyllä tietyllä tavalla myös joulun uskonnollista merkitystä hyvin kauniina, vaikka itse en oikein mihinkään uskokaan. Varsinkin uskonnolliset joululaulut ovat lähellä sydäntäni. Onko tämä nyt sitten ihan väärin, en tiedä. Ei se niin tarkkaa ole. Kävin lauantaina myös Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaisissa etsimässä joulufiilistä. Se oli hieman haasteellista, sillä ilmeisesti koko Porvoo oli päättänyt tulla paikalle (vannon, ikinä ennen ei tuolla ole noin paljon porukkaa ollut!) ja puolet koko spektaakkelista meni ohi hyvää paikkaa etsiessä ja lapsukaisten juostessa ympäriinsä. Eli se siitä joulufiiliksestä. Mutta joo, takaisin ollaan ja toivottavasti nyt joulukuussa saisin vähän enemmän postauksia kirjoiteltua! Hyvää joulun odotusta (tai hanukkan odotusta - tai ihan vaan mukavaa joulukuuta) kaikille!
Varmaankin koko Porvoo oli paikalla joulunavajaisissa.
Joulupukki!
Sorry, no proper translation this time as this post is so long. But in a nutshell:
- I'm back!
- I had a horrible period at school. Two courses of English, two courses of Finnish and Russian and Spanish. So school kept me pretty busy.
- I nailed my matriculation examination (the first part of it)!
- Finland's winter is really frustrating. So dark, I can't get good outfit photos. I'm also suffering from a lack of inspiration.
- I turned 18 a couple of weeks ago!
- I participated in a swim school for adults and finished it three weeks ago. I suffer from a fear of water so it was really difficult for me and I didn't learn how to swim. But now I know how to swim in theory and I'm practicing to swim at my own pace. Swim school also helped me with my fear: before swim school I couldn't even put my head under the shower. I have been once at the swimming hall after the swim school ended and I guess I was away for too long. It took me some time until I had the courage to let go of the edge of the pool. But eventually I was able to swim in the pool with a little floating device wrapped around my waist!
Pimenevät illat. Kaikki eivät pimeydestä tykkää, mutta minä rakastan sitä. Kesän yksi suurin miinus on liiallinen valoisuus, varsinkin valoisat illat. Haluan pimeyden laskeutuvan jo aikaisin illalla, jotta siitä ehtii nauttia ilman, että täytyy valvoa yömyöhään. Pimeydessä on mielestäni jotain niin kaunista ja rauhoittavaa. Ajoitan yleensä syksyiset lenkkini iltaan, jotta saan hölkätä pimeydessä, katulamppujen valossa. Tykkään käydä kaupungillakin pimeän aikaan ja ihailla kaupungin valomerta.
Dark evenings. Not everyone likes dark, but I love it. One of the biggest downsides of summer is the brightness, especially the bright evenings. I want the darkness to settle down early in the evening, so that you can actually enjoy of it without having to stay up late. There's something so beautiful and calming in the darkness. I usually like to go for a run when it's dark, so that I can jog in the darkness, in the light of the street lamps. I also love to visit the town when it's dark and admire the lights of the town.
Porvoo hämärän aikaan. Evening at my home town Porvoo.
Vilpoisuus. En voi sietää yli 25 meneviä lämpötiloja (ja jo 20 asteenkin kohdalla liikutaan epämukavuusalueella), joten kesän jälkeen syksyn sää tuntuu virkistävältä ja raikkaalta. Ihan kuin voisi taas hengittää vapaasti (tämä tunne saattaa kyllä johtua kauheasta allergiastani, josta kärsin keväisin ja kesäisin, heh), kesän lämpimät säät tuntuvat jotenkin tunkkaisilta. Ulkona puhaltaa raikas tuuli, joka tuntuu mukavalta iholla. Aamuisin maa voi olla jo kuurassa. Vilpoisuuteen liittyy myös kesäpukeutumista monipuolisempi ja minun mielestäni paljon kauniimpi vaatetus, mutta tulemme siihen myöhemmin.
Coolness. I can't stand when the temperature goes over 25 degrees Celsius (and I'm already out of my comfort zone when the temperature goes up to 20 degrees Celsius) so the chilly autumn weather feels refreshing after summer. Feels like I can breathe again (this feeling might be a result from my terrible allergy that I have in summer and spring, hah), summer weather feels... stuffy. Fresh wind is blowing outside and it feels so good on the skin. Coolness means also that you can finally take your autumn clothes out from the closet. In my opinion, autumn clothing is so much more versatile and more beautiful compared to summer clothing, but I will talk more about this later in this post.
Asukuvia viime syksyltä. Outfit photos from last autumn.
Kynttilät. Kun illat alkavat pimetä tai kun koko päivän ajan sataa, on ihanaa sytytellä kynttilöitä. Jo pelkkä kynttilöiden tuoksukin tuo nykyään mieleeni syksyn ja talven. Kynttilöiden valossa on mukavaa fiilistellä kuuntelemalla jazzia tai lukemalla hyvää kirjaa.
Candles. When the evenings start to get darker or when it's a rainy day, I love to light up the candles. Just the smell of the candles reminds me of autumn and winter. I love to listen some jazz or read a good book in the candle light.
Danielle Steelen kirjat ovat parasta "hömppää" ikinä. Danielle Steele's books are sometimes complete nonsense, but I love reading them anyway.
Kuumat juomat. Ja niiden juominen viltin alle käpertyneenä. Villasukat jalassa. Kera kirjan. Tarvitseeko muuta sanoa?
Hot drinks. And drinking them snuggled up in a blanket. Wearing woolen stockings. Reading a book. Do I have to say anything else?
Glögin juominen alkaa jo aikaisin syksyllä. Muumilaakson marraskuu kuuluu olennaisesti syksyyn.
I start drinking (alcohol free) mulled wine early in the autumn. Reading Moominvalley in November is an important part of my autumn.
Aurinkoiset syyspäivät. Rakastan sellaisia syyspäiviä, jolloin aurinko paistaa kirkkaansiniseltä ja pilvettömältä taivaalta, mutta silti ulkona on jo hyvin vilpoista. Päivän kruunaa napakka tuuli ja värikkäät lehdet. Silloin syysfiilikseni on korkeimmalla.
Sunny autumn days. I love those sunny autumn days, when the sun is shining from a cloudless bright blue sky, but there's still very chilly outside. Even better is, if there's a strong wind blowing outside and the trees are covered up in colourful leaves. Those are the days when I feel like the happiest girl on Earth.
Aurinkoinen syyspäivä viime syksyltä. Sunny autumn day in last autumn.
Rauhallisuus. Kesällä elämä on niin hektistä ja ihmisten oletuksien mukaan koko ajan pitäisi olla menossa ja tekemässä jotakin, mutta syksyllä elämä rauhoittuu ja onkin jälleen ihan hyväksyttävää olla kotona ja olla vähän melankolinen. Olen introvertti ja tarvitsen melkeinpä enemmän aikaa kotona olemiseen ja omien juttujen tekemiseen, kuin ihmisten kanssa seurusteluun.
Peace. Life feels so hectic during summer and people assume that you should be doing something or going somewhere all the time. But in autumn life settles down and it's okay if you just want to stay home and be a little bit melancholic. I am an introvert and I need almost more time being alone and doing things I like, than socializing with people.
Helsinki viime syksynä aikaisin aamulla. Ihanan rauhallista. Helsinki in last autumn, early in the morning. So peaceful.
Sateiset syyspäivät. Vaikka aurinkoiset syyspäivät ovat ihania, niin ovat myös sateiset syyspäivät, kunhan niitä vain ei ole liikaa. Silloin on ihana jäädä kotiin (jos vain siihen on mahdollisuus) ja kuunnella sateen ropinaa. Ja vielä parempaa ovat tietenkin kunnon syysmyrskyt, jolloin ukkostaa ja salamoi!
Rainy autumn days. Even though I love sunny autumn days, it feels good to have some rainy days every now and then. Staying home and listening the pitter patter of the rain outside is the best thing to do (unless you are unfortunate and you'll have to go outside). And even better: good old autumn storms, thunder and lightning!
Sadepäivä. Rainy day.
Syyspukeutuminen. Olen aina ollut sitä mieltä, että syyspukeutuminen on monipuolisinta ja kauneinta. Ja olen edelleen sitä mieltä, vaikka tyylini onkin vuosien varrella muuttunut. Syksyllä saa ottaa taas käyttöön kaikki ihanat takit, saappaat, kaulahuivit, hansikkaat, neuleet, jakut ja baskerit. Ja kotona voi pitää villasukkia! Sinulla on tavallaan mahdollisuus pukeutua kahteen erilaiseen asuun: ulkona käytät takkia ja muuta tarpeellista syysvaatetusta kuten vaikkapa hansikkaita ja kaulahuivia, mutta sisällä riisut ne pois ja alta paljastuu toinen asu! Näin minä ajattelen syyspukeutumisen. Myös syksyn värit ovat ihania - lempiyhdistelmäni on tummanpunainen ja sinapinkeltainen.
Autumn clothing. I have always loved autumn clothing and thought that it's is the most versatile and the most beautiful. And I still think like that, even though my style has changed during the years. In autumn you can use coats, boots, scarfs, gloves, cardigans, blazers and berets. And while being at home you can wear woolen stockings! You have the chance to wear two outfits at the same time: outside you wear a coat and other essential clothing like gloves or a scarf, but when you come inside and take them of, there's a whole new outfit under the coat! This is how I like to think autumn clothing. I also love the colours of autumn - my favourite coulour combination is dark red and mustard.
Syksyistä vaatetusta. Tulipa hirveä himo pukeutua tuohon vasemmanpuoleiseen asuun, mutta ehkä se on vielä vähän liian jouluinen... ja kuuma. Ja älkää välittäkö keskimmäisen kuvan iho-ongelmista, en osaa photoshopata. Autumn clothing. I would love wear that outfit on the left again like, right now, but I guess it's a bit too Christmassy... and hot. And ignore my skin problems in the middle photo, I can't photoshop.
Ruska. Ehkä lempiasiani syksyssä. Ilman ruskaa ei ole syksyä.
Autumn colours. Probably my favourite thing in autumn. There is no autumn if there's no autumn colours.
Viime syksyn väriloistoa. Lots of colourful trees and leaves in last autumn.
Hiljalleen alkava joulun odotus. Syksyn lisäksi rakastan myös talvea ja erityisesti joulua. Rakastan sitä hetkeä, kun ensimmäisten joululehtien ja joulukoristeiden huomaa tulleen kauppoihin. Ja kun joulukalenterit saapuvat kauppoihin ja vietän aivan liian paljon aikaa täydellisen valitsemiseen (totta kai ostan edelleen joulukalenterin!). Tai kun televisiossa näytetään ensimmäinen joulumainos, varsinkin Coca Colan joulumainokset tuovat minulle joulumielen, erityisesti tämä, luullakseni vuoden 1997 mainos. Ja kun mahdollisesti ensilumi sataa jo syksyn loppupuolella. Ja kun voi jo alkaa hiljalleen suunnitella joululahjoja...
Waiting for Christmas. Besides autumn I also love winter and especially Christmas. I love the moment, when you notice that the first Christmas magazines and Christmas decorations have arrived to the shops. And when the Advent calendars arrive to the shops, I spend way too much time choosing my favourite one (of course I still buy Advent calendar!). Or when they show the first Christmas commercial on television, especially the Christmas commercials of Coca Cola make me feel very Christmassy! My favourite is probably this Coca Cola commercial from 1997 (I think). And when the first snow falls down. And when you can slowly start thinking of what to buy for your close ones...
Vasemmalla minä jouluaattona oikein jouluisena entisen kotimme yhteisellä parvekkeella. Olin niin innoissani lumesta! Oikealla ylhäällä Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaiset. Alhaalla vasemmalla minun suurin missioni jouluisin, eli piparien leipominen. Oikealla otos joulukuusestamme. On the left there's me on Christmas eve, standing on our former apartment's shared balcony. I was so excited because of the snow! Top right photo is from the Christmas opening ceremony in Porvoo. Bottom left is a photo from December, when I bake gingerbreads! And on right a snap from our Christmas tree.
Halloween. Ennen joulua juhlitaan kuitenkin Halloweenia! Tai no, en itse voi varsinaisesti sanoa juhlivani tai viettäväni Halloweenia millään tavalla, mutta tykkään kyllä koristella huoneeni ja muuten vaan fiilistellä.
Halloween. But before Christmas we celebrate Halloween! Or well, I really can't say that I would celebrate Halloween, but I like to decorate my room and enjoy the atmosphere.
Nämä kurpitsavalot ovat tosi hauskat! These pumpkin lights are so delightful!
Käsityöt. Innostun erityisesti syksyllä virkkaamaan ja neulomaan. Ilmojen kylmetessä ja iltojen pimetessä on mukava jäädä kotiin neulomaan tai virkkaamaan. Olen hyvä virkkaamaan, mutta neulomisessa olen vähän huonompi, tai oikeastaan olen täysin kujalla yrittäessäni neuloa. Aion tänä syksynä kokeilla neuloa yhden helpohkon hartiahuivin, jonka ohjeen löysin 50-luvun alun käsityölehdestä.
Handicrafts. I enjoy crochet and knitting, especially in autumn. When the weather gets chilly and the evenings get darker, it's nice to stay home and do some handicrafts. I am quite good with crochet, but I'm not so good with knitting, I actually just can't knit. This autumn I'm going to try to knit one very simple shawl, I found the pattern from a handicraft magazine from the early 50s.
Vasemmalla muutama vuosi sitten virkkaamani joulupukki ja tonttu, ohjeen keksin itse. Oikealla pöllö ja teepaketti, jotka annoin muutama vuosi sitten ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Pitäisikin virkata taas tuollainen pöllö, en vain enää tarkalleen muista miten tuon virkkasin. On the left there's a Santa Claus and his elf. I crocheted them a couple years ago and made up the pattern myself. On the right there's a crocheted owl and a tea packet, they were a birthday present for my friend. I should crochet a new owl like that again, but I just can't remember how I crocheted it.
Syksyiset leipomukset. Syksyllä on ihanaa leipoa erilaisia piiraita. Tänä vuonna aion viimein kokeilla leipoa kurpitsapiiraan, jonka leipomista olen suunnittelut jo muutaman vuoden, mutta se on jotenkin aina jäänyt. Ja koska kurpitsapiiras pitää ehdottomasti leipoa syksyllä!
Autumn pastries. I love to bake different kind of pies during autumn. This year I have decided to try to bake a pumpkin pie. I have been planning to bake one for a couple of years, but for some reason I have never had the time to actually fulfill my plan. And you can bake a pumpkin pie only in autumn!
Omenapiirakka on olennainen osa syksyä. Apple pie is an important part of the autumn.
Syksyinen musiikki. Syksyyn kuuluu olennaisesti myös syksyinen musiikki. Tässä minun syksyfiilistäni nostavia kappaleita. Suurimpaan osaan syksy ei edes liity millään tavalla, mutta syystä jos toisesta niitä on tullut kuunneltua paljon menneinä syksyinä ja niinpä niitä kuunnellessa tulee mukavan syksyinen fiilis.
Autumn music. Music is a big part of my autumn. Here are some songs that lift my autumn spirit up. Most of them don't have anything to do with autumn, but for some reason I have listened them a lot in past autumns, so whenever I listen to them, they remind me of autumn.
Koko syksy ylipäätään. Syksy on minulle uuden alku, jolloin koen olevani energisimmilläni ja innostunut kokeilemaan kaikkea uutta ja aloittamaan erilaisia projekteja. Se johtuu varmaankin osittain pitkästä kesälomasta, mutta jokin itse syksyssä minua piristää. Ehkä se virkistävä vilpoisuus ja pimeys? Minun on vaikea edes selittää miksi liiallinen valoisuus saa minut niin maahan (tällä tarkoitan siis todellakin liiallista, sellaista kuin kesäisin on, en minäkään selviäisi, jos koko ajan olisi pimeää). Tulen todella väsyneeksi ja energiaa ei meinaa riittää mihinkään. Hermotkin ovat kireämmällä. Aamuisin saatan jäädä sänkyyn pyörimään moneksi tunniksi, koska ei huvita nousta ylös. Aika samanlaisia oireita, kuin kaamosmasennuksesta kärsivillä taitaa olla?
Onneksi syksy on ihan kohta täällä. Toivottavasti tämä helpotti kesänystävien tuskaa edes jollakin tasolla tai antoi syysihmisille lisää fiilisteltävää!
Kertokaa myös jos unohdin jotain. Mistä asioista te tykkäätte syksyssä? Vai ettekö voi sietää koko vuodenaikaa?
Autumn itself. Autumn is like a new beginning for me, the time of the year when I feel like I'm full of energy and I'm interested in trying out new things and starting projects. Long summer holiday is probably one of the reasons, why I feel so energetic, but something in the autumn itself makes me incredibly happy. Maybe it's the coolness and the darkness? I'm having hard time trying to explain why lightness makes me so depressed (and I'm talking about the lightness during summer and spring, here in Finland even the nights can be really bright! But even I couldn't survive if it was dark all the time). But lightness and heat make me really tired and I'm having trouble to find energy to do things. I get irritated easily. In the morning I might stay in the bed for many hours, because I don't feel like getting up. I guess those who suffer from winter depression have the same symptoms?
Luckily autumn will be here soon! I hope this helped summer people to cope with the fact that autumn is coming or gave more reasons to get exited for autumn for those who love it already! And tell me if I forgot something. Why do you like autumn? Or do you hate it? (Kaikki kuvat ovat viime tai sitä edellisen vuoden syksyltä. All the photos are from autumn 2013 or autumn 2014.)
