Sunday 21 February 2016

Aamuja nolla - Penkkarit 2016!

Huh. Penkkareista ja sen jälkeisistä menoista on selvitty hengissä. Nyt on kieltämättä vähän tyhjä olo, kun koulua ei enää ole. Tuntuu oudolta, ettei kavereita näekään enää joka arkipäivä, eikä tarvitse enää istua tunneilla. Maanantaina alkaa taas arki ja lukeminen kevään ylioppilaskirjoituksiin. Jotain aktiviteettiä pitänee keksiä, ettei mene ihan vain kirjastossa istumiseksi. Mutta nyt kuitenkin postausta penkkareista!

This is a post about penkkarit! In a nutshell, the idea of penkkarit is that us, third or fourth years students (abiturientit, or abit) , celebrate the fact that we don't have school anymore. We do have the matriculation examination ahead of us later in spring (I have English, Russian and my mother language, Finnish, exams ahead), but we don't have to spend time at school, because after penkkarit our reading holiday starts and the only thing we need to do during that is to read for the matriculation examination. But back to penkkarit: it's a tradition to dress up in costumes, throw candy while driving on the top of a truck and do tricks for the younger high school students. This probably sounds crazy for a person who is not Finnish, but penkkarit is a big thing here in Finland!


Squad goals

Minä tulinkin jo paljastaneeksi penkkariasuni Instagramissa muutama päivä ennen penkkareita. Olin siis Marlene Dietrich, joka lukeutuu lempinäyttelijöiteni joukkoon. Toinen vaihtoehtoni oli Maija Poppanen, mutta kaikki kaverit tyrmäsivät ideani, sillä olisin kuulemma näyttänyt vain siltä, kuin olisin tullut normivaatetuksessa kouluun... Mikä tosin voikin olla totta, heh. Niinpä päädyin Marleneen, sillä olen myös aina halunnut pukeutua miesten pukuun. Ne on niin pirun siistejä! No, eihän minulla mitään kunnon smokkia ollut Marlenen tapaan, kun ei penkkariasuun viitsi hirveästi tuhlata rahaa, mutta sain silti koottua kasaan mielestäni aika onnistuneen asukokonaisuuden. Osa vaatteista löytyi jo omasta vaatekaapistani ja loput ostin UFFeista tasarahapäivien aikaan. Silinterihatun ostin Punanaamiosta. Penkkaripäivä oli niin hektinen ja meillä oli supertiukka aikataulu, joten kunnon asukuvat jäivät ottamatta, mutta onneksi yksi kavereistani nappasi muutaman kuvan rekka-ajeluiden jälkeen.

My costume for penkkarit was Marlene Dietrich, one of my favourite actresses. I also thought of dressing up as Mary Poppins, but my friends said that I would probably just look like I had my normal clothes on, hah... So Marlene it was! I didn't have the time and money to have a tuxedo done for me, but I think I managed to find a pretty decent outfit, which resembled the tuxedo Marlene wore in her movie Morocco. The whole day was extremely hectic, so I didn't have time to take proper outfit photos, but luckily one of my friends took a few photos of me.


Aamu alkoi sillä, että kaksi ystävääni tuli luokseni laittautumaan, sillä lainasin heille laukkujani ja baskereita. (En tiedä miten tämä nyt pitäisi ottaa, että nämä ystäväni olivat mummoja ja lainasivat minulta asusteita.) Aika hyvin kuitenkin selvisivät, nimittäin nämä mummot eivät käyttäneet penkkariasuihinsa senttiäkään rahaa, vaan saivat kaiken lainaan.

The day started early in the morning, as my two friends came to my home to dress up. I borrowed them my berets and handbags (they were grannies - I'm not quite sure how I should take this). They didn't actually pay a single euro of their costumes!


08.30 koululla alkoi perinteinen opettajien ja abien yhteinen aamupala.

At 08.30 am we had a breakfast with our teachers at the school. 


Olisin mennyt myös sirkustirehtööristä tämän norsun kanssa.

Aamupalan jälkeen alkoi karkkien heittely ja ykkösten ja kakkosten naamojen sotkeminen, johon minä en tosin osallistunut, koska olen laiska. Käytävillä raikasi "AAMUJA NOLLA!" ja fiilis oli korkealla. Haimme ennalta sovituissa ryhmissä 1. ja 2. vuosikurssien opiskelijat luokista abishow'hun, jota ennen he kuitenkin joutuivat suorittamaan keksimiämme tehtäviä. Abishow'ssa nähtiin sketsejä, parodioita koulumme opettajista, sekä erilaisten palkintojen jakamista ykkösille ja kakkosille. Rehtori ja vararehtori ottivat mittaa toisistaan tanssikilpailussa, jonka rehtori voitti huutoäänestyksellä.

After the breakfast we started to throw candy and draw on the faces of the younger students with a lipstick. It's a tradition to yell: "AAMUJA NOLLA!" which means in English "Zero mornings left!" as we don't have to come to school to study anymore. We picked up the younger students from their lessons, so that they would come to see the "abishow" we had created. But first they had to carry out some tasks we had come up with. During the abishow we saw skits, parodies of our teachers and we gave funny awards for the younger students. The principal and the vice-principal competed in a dance competition, which the principal won.


Abishow'n jälkeen suuntasimme ulos odottelemaan rekkojen saapumista.

After the abishow we headed outside to wait for the trucks to come.


Mielenkiintoinen kaiutinviritelmä.


Jostain syystä olimme ystävieni kanssa rekassa, jonka reunat olivat niin hemmetin korkeat, ettei sieltä nähnyt mitään. Ja kyse ei ollut omasta lyhyydestäni, vaan myös yli 170cm pitkillä kavereillani oli vaikeuksia nähdä mitään reunojen yli. Olin koko rekka-ajelun ajan varpaisillani (minkä takia päkiäni olivat koko loppupäivän kipeät), eikä minusta silloinkaan näkynyt muuta kuin silinterihattuni ja silmät. Voin sanoa, että kieltämättä vähän vitutti. Kuitenkin tuollainen once in a lifetime -juttu. Mutta päätimme kaveriporukalla, että jos meitä ei kerran nähdä, niin sitten pidetään huoli että meidät ainakin kuullaan. Pidimme 10 tytön voimin melkoista meteliä verrattuna muihin rekkoihin. Yhdellä kaverillani oli mukana megafoni ja hän huudatti meitä, toisella taas oli kaiutin ja lauloimme kovaan ääneen laulujen mukana. Ei mennyt muutenkaan rekka-ajelu ihan putkeen, sillä kesken kaiken alkoi luminen raekuuro (ne rakeet tekivät muuten oikeasti kipeää!), joka kesti melko kauankin. Siihen vielä lisättynä se tuuli rekalla ajaessa, niin ei ollut kivaa. Kylmä minulle ei sentään tullut. Onneksi siellä rekassa oli niin mahtava tunnelma, että ei annettu pikku vikojen häiritä menoa.

For some reason me and my friends were in a truck, which had these very long sides. We couldn't see a thing from there. I was on my tiptoes for the whole ride and all people were able to see were my eyes and my top hat. We were all pretty pissed off, because it was a once in a lifetime -thing. But we decided that if we can't be seen, we will scream so loudly that at least people will hear us! Us 10 girls were pretty loud compared to the other trucks. During the ride a hailstorm started and the hails hurt like crazy (because we were also on a moving truck and the wind was intense). But what can you do! I still enjoyed the ride, yelled and threw candy to the children (I hope I didn't hit them in the head, as I couldn't see a thing from the truck!).


Hello from the other side...


Sisaret ja mummo


Rekka-ajeluiden jälkeen alkoi sählinki. Juoksimme minun ja yhden toisen ystäväni kotien välillä edestakaisin ja valmistauduimme iltaa varten. Kävimme ensin tsekkaamassa vanhat, sillä muutama tuttu tanssahteli siellä. Tänä vuonna tytöillä oli todella paljon upeita ja persoonallisia mekkoja. Tuli vähän haikea olo, kun itsellä on nyt ohi sekä vanhojen tanssit että penkkaritkin. Olisikin kaikki vielä edessä! Onneksi on vielä lakkiaiset, joihin saa etsiä kivan mekon ja laittautua kunnolla.

After finishing our tour on the trucks me and my friends were in a hurry, because our evening schedule was crazy. First we went to see this year's vanhojen tanssit (I wrote a post about mine), because a couple of our friends danced there. I felt a bit sad, because now both the vanhojen tanssit and penkkarit are over. Luckily I still have my graduation party coming up and I get to choose a dress!


Vanhojen jälkeen suuntasimme linja-autoasemalle, sillä me kaikki 10 tyttöä suuntasimme yhdeksän aikoihin kohti Helsinkiä. Jossain mielenhäiriössä olin suostunut lähtemään mukaan VALTAVIIN virallisiin penkkaribileisiin Club Capitalissa. Minulla oli vahvat ennakkoluulot ja tällä kertaa ne osoittautuivat täysin oikeiksi: voin sanoa, että en muuten viihtynyt niin yhtään. Musiikki soi ihan järkyttävän kovalla ja minulla alkoi särkeä päätä jo puolen tunnin jälkeen, vielä kun se musiikkikin oli niin jumputtavaa ja välkkyvät valoefektit ärsyttäviä. Tanssilattialla oli niin ahdasta, että alkoi vain ahdistaa kun kaikki olivat niin lähekkäin. Humalaisia abiturientteja kaatui välillä lattialle, joka oli täynnä lasinsirpaleita. Olin itse täysin selvinpäin, joten koko touhu näytti ihan järjettömältä. Loppuvaiheessa luovutin ja sanoin kavereille, että minuahan ei enää  tanssilattialla nähdä ja menin itsekseni istumaan sohville ja selailemaan Helsingin Sanomia. Tämä myös sen takia, etten halunnut pilata muiden iltaa sillä, että muistutin Ristomatti Ratiaa tanssiliikkeineni, selatessani toisella kädellä kännykkääni ja yrittäessäni hillitä itseni (teki mieli sanoa muutama sana töniville ihmisille). Tuli tiedättekö sellainen tunne, että minä en nyt ihan tänne kuulu. Sain jotain seuraa muista juhlijoista, mutta lopulta yksi tanssimiseen kyllästynyt kaverini tuli pelastamaan minut ja siirryimme juttelemaan hiljaisempaan paikkaan.

Kuulostan nyt varmaan kauhealta nipottajalta ja tylsältä ihmiseltä, mutta osaan kyllä pitää hauskaakin! Minua ei vain kiinnosta kovalla soiva tanssimusiikki ja alkoholi, mikä teki tuolla Club Capitalissa viihtymisestä hieman haastavaa.

After the dances we headed for the bus station. Us all 10 girls had decided to go to Helsinki to this HUGE party in Club Capital. I had strong preconceptions and this time they turned out to be right: I did not enjoy myself. The music was so loud and the lights so irritating that I started to suffer from a head ache. The dance floor was way too crowded and drunk people fell to the ground which was full of pieces of broken glass. I was 100% sober, so from my perspective it looked a bit dumb, to be honest. At some point I decided to just sit on the couches and read newspaper from my phone, as I wasn't interested in dancing with a bunch of drunk strangers. And I didn't want to ruin my friends' night, because the only thing I did at the dance floor was standing and trying to control myself from not saying a few words to the people who kept pushing us. I felt that I definitely did not belong there. I was accompanied by a couple of strangers, but finally one of my friends who had gotten bored with dancing came to save me and we moved to a more quiet place to talk.

I may sound like the most boring person ever, but I do know how to have fun! It just doesn't involve dance music and alcohol.


Meillä oli sentään vip-liput.

Mieltäni sai hieman nostettua McDonaldsissa ollut mies, joka antoi minulle jonkinlaisen lounaslipun ja periaatteessa kustansi ruokailuni. Sen sijaan totesin pikaruoan ihan kauheaksi scheisseksi, en ole käynyt pikaruokalassa varmaan yli kymmeneen vuoteen. Se maistui aluksi ihan hyvälle, mutta sen jälkeen olo oli jotenkin ihan hirveä. Hyi. Minustakin alkoi tuntua darraiselta, vaikka en ollut juonut mitään: paleli, oli hemmetin huono olo ja huimasi. Varmaan meni väsymyksen piikkiin. Bussi Porvooseen lähti 05.40 ja Porvoossa olimme takaisin seitsemän aikoihin. Bussissakin minulle tuli niin meno- kuin paluumatkalla huono olo, koska kärsin lähes aina missä tahansa liikkuvassa vempaimessa matkapahoinvoinnista, mutta nyt se saavutti ultimaattisen huippupisteensä, sillä istuimme aivan bussin takaosassa.

Nyt pitäisi kuitenkin taas koota itsensä ja alkaa lukea kirjoituksiin. Motivaatio on korkeammalla kuin syksyllä, jolloin kirjoitin uskonnon ja ruotsin lähinnä "pois alta." Äidinkielen tekstitaito oli jo reilu viikko sitten ja en oikein osaa sanoa miten se meni, alustavia tuloksia odotellessa... (kirjoitin mm. munista ja panemisesta, YTL osaa aina yllättää). Englannin kuuntelusta olisi ilmeisesti tulossa 70 pistettä (maksimipistemäärä 90), ei mennyt kuuntelu omalta osaltani ihan nappiin.Venäjässä sen sijaan onnistuin, omien laskujeni mukaan saatan jopa saada lähes täydet pisteet. Monivalinnoissa meni kaikki oikein, mutta avoimet kysymykset feilasin pahemman kerran, heh.

Later (03.30 am) we went to eat to McDonalds, because it was pretty much the only place still open. Some random guy gave me some kind of a lunch ticket and basically payed my meal (I got a free meal using the ticket), so I became a bit happier. But the fast food? Yuck. I haven't eaten fast food probably in ten years and won't eat it again in a while. The first bites tasted good, but after eating I felt absolutely horrible. Even I started to feel like I had a hangover, even though I hadn't drank alcohol: I was cold and felt really bad and dizzy. I was probably so tired. The bus headed back to Porvoo at 05.30 am and we were back at Porvoo around seven am. I got sick during the bus ride, because I always suffer from motion sickness in moving things like cars, trains, busses, ships... Not nice.

Now I should start reading to the matriculation examination. My motivation is higher that it was in autumn, when I had my Swedish and religion exams. I already had my mother language exam part 1, don't know how it went... My English listening comprehension wasn't a success, I got about 70 points out of 90. Not happy with that! Luckily I nailed my Russian listening comprehension and got pretty close to the maximum points!

P.S. Olen photobombauksen mestari.

P.S. I'm the master of photobombing.


Miss Liida Inez

Monday 15 February 2016

Vanhojen tanssit 2015

Nyt kun vanhojen tanssit ovat taas nurkan takana ajattelin tehdä postauksen, jossa muistelen vähän omia tanssejani. Minulla on tänä vuonna edessä penkkarit (torstaina jo!) ja uskon, että ne tulevat olemaan vanhoja hauskemmat, mutta muisteloidaan nyt vähän niitä vanhojakin.

Ensinnäkin, kuvista on pieni puute, sillä olen onnistunut hukkaamaan n. 80% niistä. Nyt ne leijailevat jossain tuolla bittiavaruudessa. Hyvä minä.

Now that vanhojen tanssit (which is similar to prom) are right behind the corner here in Finland I thought that I would do a little post about my prom 2015. I have managed to lost about 80% of my prom photos, so you'll just have to be satisfied with these!


Tanssin siis vanhat helmikuussa 2015. Se oli aika viime hetken päätös, sillä vielä kesällä olin varma, etten tanssi. Olin myös yläasteella ollut hieman epävarma tanssimisen suhteen: en todellakaan ollut yksi niistä tytöistä, jotka haaveilevat omasta "prinsessapäivästään" jo vuosia etukäteen. Mutta no, sainkin hommattua itselleni parin ja päädyin sitten kuitenkin tanssimaan.

Valmistautuminen vanhoihin sujui omalla kohdallani melko kivuttomasti. Mekkoa aloin metsästää lokakuussa 2014 ja se löytyikin heti ensimmäisestä liikkeestä, johon kävelin sisälle. Olin juuri aloitellut syksyllä 2014 pukeutumaan vintageen ja halusin tietenkin vintagetanssipuvun. Oli luonnollista, että suuntasin ensimmäisenä legendaariseen Play it again, Sam -vintageliikkeeseen Helsingissä. Ja siellähän se täydellinen pukukin oli. Se istui uskomattoman hyvin, eikä ollut edes liian pitkä alle 160 senttiselle rungolleni, mikä oli sinänsä pieni ihme. Rikoin taas kaikkia sääntöjäni, sillä olin vannonnut, etten sinistä mekkoa hanki. Ja kappas, päädyin vuokraamaan sinisen 50-luvun tanssipuvun. Puku oli tosiaan 50-luvulta ja Hollywoodista: luulisin, että sitä on käytetty jossakin elokuvassa. Vuokrasin puvun, koska se oli vähän turhan hintava ostaa. En kuitenkaan olisi luultavasti enää toisen kerran sitä käyttänyt. Hinta oli tietenkin täysin ymmärrettävä, sillä kyseessä oli kuitenkin 60 vuotta vanha hyväkuntoinen tanssipuku, joka oli vieläpä peräisin Hollywoodista.

Minulla ei jostain syystä ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, milloin varasin ajan kampaajalle, mutta taisin senkin siinä syksyn aikaan tehdä. Suosittelen valmistautumaan vanhoihin hyvissä ajoin, sillä siten välttää kaiken turhan stressin ja ongelmat. Kengät ostin Penny Lane -vintageliikkeestä ja valkoiset hansikkaat paikallisesta juhlapukuliikkeestä. Meikin tein itse. Ainoa stressinaiheeni olivat siis ne saatanan tanssiaskeleet.

At first I though that I wouldn't participate in prom. I didn't really ever dream of this "day as a princess", because I'm just not that type of a girl (I mean, I dress up like a princess everyday!). But I found a dance partner (in Finnish prom we have to learn like about 10 dances) and ended up participating after all.

I found The Dress in October 2014 from a legendary Finnish vintage shop called Play it again, Sam. It suited perfectly for me, even though I'm quite short (158cm). It was from the 50s and from Hollywood! I didn't buy the dress, because it was a bit pricey (which is totally understandable), but I rented it. It was a good decision: I knew that I probably wouldn't wear the dress again.


Jouduin vähän rajaamaan kuvaa. Ette tiedäkään miten vaikeaa on ottaa ryhmäkuvia, kun jonkun naama on aina vääntyneenä mitä ihmeellisimpiin asentoihin.


En minä nyt mikään umpisurkea tanssija ole, mutta eipä tanssitaidoissani ole mitään kehuttavaakaan. Enkä edes erityisen mielelläni tanssi, paitsi jonkun YMCA:n tahdissa. Olin aika huvittunut, kun tanssiparillani oli tanssitaustaa ja itse en osannut edes valssin askeleita. Tansseja oli opeteltavana yhteensä 13. Siinä tuli välillä mietittyä, että mihinhän sitä on taas pitänyt ryhtyä. Mutta kyllä minäkin ne tanssit loppujen lopuksi opin, ainakin silleen suunnilleen, heh. Muutamassa tanssissa oli kyllä useita mustia aukkoja ja tyydyin siihen, että kunhan käännyn oikeisiin suuntiin, niin ei haittaa mitä jaloillani teen. Eihän niitä jalkoja kuitenkaan kukaan näe mekon alta. Ei niistä tanssiaskeleista kannata stressata, kyllä ne jokainen oppii, jos ei ihan täydellisesti, niin ainakin suunnilleen. Ei se niin tarkkaa ole. Eikä siellä kovin moni muukaan kuitenkaan ole mikään tanssija, joten et ole yksin!

The only reason why I was stressed were the goddamn dance steps. I mean, I'm not a horrible dancer, but I can't really say I enjoy dancing. But I did learn the dance steps, mostly. I decided that if I just turn to the right directions everything will be fine.


Muutimme uuteen asuntoon helmikuussa 2015 ja vanhojen aikaan asuntomme oli kuin labyrintti kaikkien pahvilaatikkojen takia. Kaunis mekkoni roikkui huoneeni seinällä kaikkien pahvilaatikkojen ja jätesäkkien keskellä. Meidän lukiossamme koko tanssisysteemi on vähän kurja, sillä tanssimme torstaina vanhemmille, sukulaisille yms. läheisille ja perjantaina koululle. Se tarkoittaa tuskallista yötä kampauksen kanssa. Kävin torstaina kampaajalla ja kampauksesta tuli suunnilleen semmoinen kuin toivoinkin. Hyvin yksinkertainen. Nukuin torstain ja perjantain välisenä yönä n. neljä tuntia yrittäessäni suojella kampaustani, mutta kun liihottelin perjantaina paikalle, sainkin kuulla nukkuneeni ehkä parhaimmat yöunet kaikista kavereistani. Onneksi pärjään vähillä yöunilla, joten ei varsinaisesti ollut mitään ongelmaa väsymyksen kanssa.

We moved to a new apartment in February 2015, so our new home was like a labyrinth because of all the cardboard boxes. It was really fun to walk around the messy apartment while wearing my beautiful dress. On Thursday we danced to our family members and other relatives and on Friday to our school. It meant that I had to sleep that one night with my hairdo. Luckily my hairdo was pretty simple and I managed to sleep about four hours. 


Ai kamala. Laittauduin perjantaina keittiössä, sillä vessassa valo ei tuolloin toiminut ja keittiön valo oli paras valo koko asunnossa. Tästä oli glamour kaukana.


Perjantaina tanssien jälkeen kävimme perinteisesti vanhalla yläasteellamme tervehtimässä opettajia. Muistan kun itse katselin aina yläasteella sinne vierailemaan tulleita lukion kakkosvuosikurssilaisia ja mietin, miten vanhoja he ovat... Ja nyt olen jo abiturientti, enkä kyllä tunne oloani edes mitenkään vanhaksi. Illemmalla menimme kaveriporukalla syömään Porvoossa sijaitsevaan Sinne-ravintolaan, sillä emme jaksaneet mennä vanhojen bileisiin. Minähän skippasin myös vanhojen risteilyn, sillä en oikein ole semmoista tyyppiä, joka lähtee tuollaisille ryyppyreissuille.

After the dances we visited our old upper comprehensive school (it's a tradition) and in the evening we went to eat dinner, because we didn't feel like going to the after-party. I also skipped the traditional cruise, because basically the idea is to just drink alcohol and as an absolutist I just didn't like the idea. Not my thing!


Sinne-ravintolan ruoka oli aika 5/5. Suosittelen.

Sitten tarkempia kuvia siitä mekosta ja kampauksestani! Olen edelleen ihan tyytyväinen tähän asukokonaisuuteen. Olisin kyllä halunnut sellaiset kauniit kiharat hiuksiini, mutten viitsinyt ottaa sitä riskiä, että ne menisivät yön aikana ja tanssiessa pilalle. Mekkoni muistutti muuten aika paljon Tuhkimon mekkoa, sainkin usein kuulla tästä! Alla minulla oli hyvin ohut tyllihame, sillä jo mekossa itsessään oli hieman tylliä. Vyötäröltä mekko oli todella kapea, muistaakseni 60cm ja oma vyötäröni on ehkä enemmänkin luokkaa 63cm. Tanssien jälkeen menimme kaikki kakkoset syömään koulumme juhla/liikuntasaliin (vanhat tanssittiin yläasteen liikuntasalissa, sillä lukiomme oma liikuntasali on niin pieni) ja siinä vaiheessa teki kyllä mieli ottaa puku pois päältä... 

Meikkini oli oikeastaan arkimeikkiäni kevyempi, sillä harmi kyllä mekon värin kanssa ei oikein sopinut punainen huulipuna. Tekoripset laitoin tuomaan meikkiin vähän jotain ekstraa. Pahoittelen näitä vähän taustaltaan ankeita kuvia,  en jaksanut etsiä kaunista taustaa kuvia varten... Kuvien ottaminen jäi muutenkin aika vähälle omalta osaltani, mutta en oikeastaan sitä kadu. Nykyään keskitytään niin paljon kaikkien hetkien tallentamiseen kuviin, ettei aina välttämättä ehdi edes nauttia itse niistä hetkistä.

I'm still pretty pleased with my ensemble. My dress looked a bit like Cinderella's dress, didn't it? My hair and makeup were both simple.


Kaiken kaikkiaan vanhojen tanssit oli ihan kiva kokemus. Ei se nyt ollut mikään "aah prinsessapäivä, voisinpa elää sen uudelleen!!!" -tyylinen juttu, mutta en minä missään nimessä kadu, että tanssin. Ehkä odotin päivältä liikaa, mutta jotenkin koko päivä oli vähän tasapaksu ja tylsäkin. Silti sanon kyllä kaikille, jotka miettivät pitäisikö tanssia vai ei, että tanssikaa ihmeessä. Jos yhtään mietityttää, niin kannattaa vaan rohkeasti osallistua vanhoihin, muuten voi alkaa helposti kaduttaa. En sano, että kaikkia alkaa kaduttaa: oli minulla muistaakseni ainakin kolme kaveria, jotka eivät tanssineet, mutta eivät päätöstään koskaan katuneet. Toisaalta kaikki kolme olivat olleet alusta saakka varmoja, etteivät tanssi, toisin kuin minä joka oli vielä koulujen alettuakin kahden vaiheilla.

Nauttikaa tansseistanne vuoden 2016 vanhat!

So my prom, or "vanhojen tanssit" experience was okay. I think it just wasn't my thing, the day was a bit boring and dull. I don't know why. I guess I just had thought that the whole day would be so magical and wonderful. But I don't regret participating in it!

P.S. En ole varma kuka nuo ryhmäkuvat on ottanut. Mutta kiitos hänelle, kuka oletkaan. Otin nyt törkeästi oikeuden käyttää näitä kuvia.