OOTD: Red bowtie & a briefcase

Tiedättehän sen tunteen, kun olette olleet pitkällä matkalla ja kilometrejä on jäljellä vielä about 20? Ja ne ovat ne tuskaisimmat kilometrit koko satojen kilometrien pituisella matkalla? Vähän sama fiilis on myös lukion suhteen. Nämä viimeiset viikot ennen koulun "loppumista" (lainausmerkeissä, koska kaikki se hauskuus, eli kevään kirjoitukset, ovat vielä edessä) ovat ehdottomasti ne raskaimmat. Joka aamu harkitsen lintsaamista ja päädyn nousemaan ylös puoli tuntia myöhemmin, mikä taas johtaa myöhästymiseen. Olen nyt useamman viikon ajan myöhästynyt poikkeuksetta 5-15 minuuttia (mikä ei tosin sinänsä ole outoa, sillä olen aina myöhässä kaikkialta), mutta kumma kyllä olen saanut tähän mennessä ainoastaan yhden myöhästymismerkinnän.

Ylioppilaskirjoituksiin en ole kuitenkaan vielä alkanut lukemaan, vaikka tarkoituksena onkin panostaa enemmän kuin syksyllä (krhm, ruotsin lukeminen jäi edellisen illan hätäiseen epäsäännöllisten verbien kertaamiseen). Eihän tässä edes ole ehtinyt lukea, kun läksyjä tulee jo niin hemmetisti englannin ja venäjän abikursseista, että se tavallaan käykin jo lukemisesta. Olen ajatellut aloittaa lukemisen sitten kun lukuloma alkaa. En viitsi ottaa turhaa stressiä ylioppilaskirjoituksista syksyn jälkeen (jolloin stressasin paljon enemmän): eivät ne kirjoitukset olleetkaan mikään hirveän iso ja ihmeellinen juttu loppujen lopuksi. Jokainen oppii asiat kuitenkin eri tavalla: minulla ei ikinä toimisi sellainen kahden kuukauden pänttääminen. Olen parhaimmillani pienen paineen ja stressin alaisena.

Penkkaritkin alkaa tässä hiljalleen lähestyä. Olen lätkäissyt nimeni ties kuinka moniin eri listoihin ja maksanut kaiken maailman maksuja. Asustani puuttuu enää muutama pienempi juttu, eli se on ns. hienosäätöä vaille valmis. Tämä oli viimeinen ns. opiskeluviikkoni lukiossa, ensi viikolla alkaa koeviikko, sitten on äidinkielen tekstitaito ja englannin ja venäjän yo-kuuntelut. Eli onhan tässä vielä vaikka mitä tehtävää ennen penkkareita, mutta enköhän minä selviä. Kärsin vain hyvin pahasta univajeesta ja en edes voi juoda kahvia, kun vatsani ei siedä kofeiinia. Olen kahden viikon ajan nukkunut 4-6 tuntia per yö ja onhan se nyt ihan liian vähän, vaikka onneksi vähillä yöunilla pärjäänkin. Olen lapsesta saakka ollut huono nukkumaan, mutta onnekseni olenkin lähes täydessä iskussa sellaisilla kolmen tunninkin yöunilla. Pelkään myös sairastuvani siihen karmeaan flunssaan, sillä en ole sitä vieläkään sairastanut ja ympärilläni on koko ajan niiskuttavia ja köhiviä bakteeripesäkkeitä. Hrrh! Nyt olisi ehkä huonoin hetki ikinä sairastua.

Muutama sana asusta tähän väliin: käväisin viime viikonloppuna Vapriikki-Vintagessa Tampereella ja sieltä tarttui mukaan muutama kiva juttu, kuten esimerkiksi nämä postauksessa näkyvät kengät. En jaksa nyt ottaa ostoksistani erillisiä kuvia, mutta näette luultavasti kaikki ostokset asukuvissa tulevaisuudessa. Oli oikein mukava tapahtuma! Tykkäsin tämän asun värimaailmasta todella paljon. Hiukset olin kihartanut jo kolme päivää sitten ja ihan hyvin kiharat kestivät vielä neljännenkin päivän. Tietenkin vähän rennommat ne olivat, mutta nämä asukuvat ovat tosiaan maanantailta ja tulimme sunnuntaina niin myöhään Tampereelta kotiin, etten tohtinut kihartaa hiuksiani uudelleen.

Tuolla on muuten ihan KAMALA sää. Ottaisin oikeasti mieluummin vaikka -40 asteen pakkaset (pakkanen on pukeutumiskysymys - tosin -40 on kyllä aika paljon, mutta vaikka se -30 sitten), kuin tämän kauhean harmaan ja sateisen sään. Ja pahinta on tuo liukkaus! En ymmärrä miten teinit kävelevät tuolla Converseissa kylmän viileästi eteenpäin ja minä matelen pitävillä pohjilla varustetuissa talvikengissäni samaa vauhtia etanan kanssa. Olen pahimmilta liukastumisilta välttynyt, mutta muutaman kerran on ollut läheltä piti -tilanne. Hrrh, en edes halua mennä tuonne ulos. Tänään tosin on ihan ok sää, ei ainakaan sada. Harmittaa vaan, että tuo sää on oikeastaan hirveän keväinen. Eikä siinä mitään, rakastan kevättä, mutta kyllä vielä tammi- ja helmikuussa pitää olla lunta ja kunnon pakkaset.

Tämä oli periaatteessa viimeinen kunnon opiskeluviikkoni, sillä ensi viikolla alkaa koeviikko, sekin viimeinen. Tästä viikostahan piti ottaa sitten kaikki irti. Sen lisäksi, että nukuin kolmena aamuna pommiin, kävimme myös ystävien kanssa kahtena peräkkäisenä päivänä porvoolaisessa kahvilassa Cafe Cabriolessa. Ja KATSOKAA TUON KAAKAON KOKOA! Se oli käytännössä murokulhon kokoinen.

Jottei minusta saa ihan narsistista kuvaa, kun esittelen täällä blogissa vain lähinnä omaa pärstääni, tässä hyvän ystäväni naama.

I've been busy with school! Next week is exam week, then I'll have my native language matriculation examination part 1 and then English and Russian listening comprehensions (also part of the matriculation examination). I feel tired, but luckily it's less than month to my "reading holiday!" Besides sleeping in three times this week, I also visited a cafe two times with my friends.

Last weekend I visited a vintage fair called Vapriikki-Vintage here in Finland, Tampere. I found some really nice things from there, like these shoes I'm wearing in these photos.

It's really sad that most of the snow is now gone... Suddenly we went from almost -30 degrees celsius to +4 degrees celsius. It feels like spring! And don't get me wrong, I love spring, but not in January! January should be a snowy and cold month.

Miss Liida Inez

OOTD: Wintry

Voi pojat, nyt on kylmä! Tosin ei nyt enää, nythän on enää vain -15 astetta pakkasta. Heh. Naureskelin itselleni, kun viime lauantaina ennen Helsinkiin lähtemistä mietin tuleeko minulle kuuma paksuimmassa talvitakissani. No, ei tullut. Palelin itse asiassa enemmän kuin niissä lähes 30 asteen pakkasissa. Varmaan tuo -30 astetta oli jo niin kylmä, ettei siinä enää edes palellut. Sitä vain lamaantui.

Tällä kertaa pönötin asukuvia varten vähän eri paikassa, jossain päin Helsinkiä. Ei tullut yhtään kylmä. Ei. No, huolimatta siitä, että varpaani ja sormeni melkein tippuivat, ihan kivat näistä kuvista tuli. Hauska kontrasti minun tumman asuni ja ympärilläni olevan valkoisuuden välillä. Olen pakkasten myötä kaivanut kaikki mahdolliset poolopaitani esiin, sillä ensinnäkin rakastan poolopaitoja ja Steve Jobs onkin yksi suurimmista tyyli-idoleistani, mutta ne ovat myös mukavan lämpimiä näin pakkasilla. Tämä kuvissa näkyvä poolopaita on ostettu alennusmyynneistä jokin aika sitten tänne Porvooseenkin rantautuneesta Marks & Spencer -liikkeestä. Ihastuin kovasti liikkeen vaatteisiin ja sainkin syntymäpäivälahjaksi lahjakortin sinne, jota tuli käytettyä ensimmäistä kertaa näin alennusmyyntien kunniaksi.

Minä olen jonkinlainen talvi-ihminen (vaikka syksy onkin lempivuodenaikani) ja nautin siitä, kun pakkanen pistelee poskia ja lumi narskuu kenkien alla. Siinä on tunnelmaa. Yksi haaveeni olisikin joskus kokeilla avantouintia - krhm, kunhan ensin hankkiudun eroon vesipelostani ja opin uimaan kunnolla. Minua ei siis varsinaisesti nuo hirmupakkaset edes häirinneet, paitsi keuhkoni eivät siitä tykänneet ja päädyin käyttämään kaunaliinaa hengityssuojana torstain ja perjantain ajan yskittyäni keuhkoni melkein pihalle. Möh. Muuten kuitenkin nautin kovistakin pakkasista, tosin myönnettäköön, että kyllähän nämä -15 asteen pakkaset ovat ehkä vähän mukavampia. Pakkasessa on myös se hyvä puoli, että hiukseni pysyvät kiharoilla paljon paremmin. En tiedä mikä minun hiustyyppini sitten on, vai olenko viimein löytänyt keinon miten saada hiukseni pysymään kiharoilla, mutta kesällä/syksyllä/keväällä kiharani tuppaavat suoristumaan heti. Plussa-asteissa kiharat eivät siis pysy, pakkasessa taas kestävät loistavasti. Nämäkin kiharat kestivät koko päivän, vaikka Helsingissä tupruttikin lunta aivan helvetisti.

Kuvissa näkyy myös ehkä yksi parhaimmista ostoksistani ikinä: 70-luvun talvitakki, joka kuitenkin muistuttaa minua tyylillisesti myös ehkä 30-luvusta tai jostain 1900-luvun alusta. Kävin tämä takki päällä viime talvena mielenkiintoisen keskustelun erään venäläismiehen kanssa, joka ei meinannut uskoa, että olen suomalainen. No, ei siitä sen enempää. Tämä takki on mukavan lämmin, kun se on näin pitkäkin. Takin kanssa yhdistin lämpimän tekoturkiksen. Tässä takissa viiletin kovimpienkin pakkasten aikaan, eikä tullut kylmä. Jalassa on uudet talvikenkäni, nekin 70-luvulta. Nilkkurit ovat enemmän sitä 40- ja 50-luvun tyyliä, mutta pidän vain enemmän saappaista, joten niillä mennään.

Helsingissä kävin tosiaan lauantaina penkkareiden takia. Kävin ostamassa vielä lisää rekvisiittaa penkkariasuani varten ja nyt se alkaa olla valmis. Yritän vähän mallata tunnetun näyttelijälegendan (joka on myös yksi ehdoton suosikkinäyttelijäni) roolia eräässä klassikkoelokuvassa. Ja tosiaankin siis vain mallata, sillä todellisuudessa hänen ikoninen asunsa tuossa elokuvassa olisi ollut liian kallis toteuttaa täydellisesti. Olen silti ihan superinnoissani tästä asusta! Siitä tuli mielestäni juuri niin hyvä, kuin voi vain tulla pysytellen budjetissa. Laskeskelin juuri, että selvisin ainakin omasta mielestäni suht halvalla penkkariasuni hankinnasta. Ostin Punanaamiosta jotain pienempää, osa oli jo valmiina omassa vaatekaapissa ja loput jutut ostin UFF:eista. En nyt mitään sneak peakia julkaise, sillä muuten menisi liian helpoksi noiden vihjeiden kanssa. Näette sitten! Lauantaina suuntaan ilmeisesti jälleen Helsinkiin (minusta tuntuu, että käyn Helsingissä varmaan joka viikonloppu, mutta kun se on niin mukavan lähellä), tällä kertaa kahden ystävän kanssa, jotka hekin aikovat pukeutua vanhan Hollywoodin filmitähdiksi. Aion lähteä seuraksi ja makutuomariksi.

Olen muuten vieläkin vähän suru puserossa David Bowien kuoleman takia. En minä nyt mikään varsinainen fani ollut, mutta pidin kyllä kovasti Bowien tietyistä kappaleista. Space Oddity, Rebel Rebel ja Let's Dance ovat omia suosikkejani Bowielta. Oman aikansa edelläkävijähän hän oli, jotenkin todella inspiroiva henkilö. Legenda.

Ja vielä heti perään Alan Rickmankin!? Minä käytännössä kasvoin Harry Potterin parissa, niin kirjojen kuin elokuvienkin, joten tietenkin vähän sydämestä kouraisee. Vieläpä kun itsekin olen Luihuinen. Olihan se Rickmanin ääni ihan saakelin seksikäs, ei siitä pääse mihinkään. (En tiedä oliko tämä nyt ihan sopiva huomautus tähän väliin, kuitenkin vakava aihe, mutta minun juttuni tuppaavat usein olemaan vähän sopimattomia.) No, joka tapauksessa, todella surulliseksi tulin lukiessani uutisia hänen kuolemastaan. Ihan käsittämätöntä.

It's winter now! Here in Finland it's really cold, now "only" -15 degrees celsius, but last week it was almost -30 degrees celsius! But I don't mind! I actually like winter. My lungs disagree with me, though. I ended up coughing a lot when it was -30 degrees celsius. 

Even though it's cold, I like to stay glamourous! Turtleneck shirts are both warm and stylish (at least I think so, and so did my style icon Steve Jobs). My winter coat from the 70s is perfect: it's both warm and beautiful (or well, at least I think it's beautiful). It reminds me of the 30s... Or maybe of the fashion of the beginning of the 20th century? I combined the coat with my faux fur. 

My outfit for "penkkarit" is now ready! In case you don't know what is "penkkarit" (and probably you don't because as far as I'm concerned, it's only a Finnish tradition), you can read the English Wikipedia article from here. I'm going to dress up as an iconic actress. Or well, more specifically I'm going to dress up as her in one of her movies. I won't publish any sneak peak, because it would make it so easy to guess! You'll see then.

I'm also heartbroken by all these sad news. First David Bowie, then Alan Rickman... I can't say I was a fan of Mr Bowie, but I did like some of his songs, like Space Oddity, Let's Dance and Rebel Rebel. He was an icon and ahead of his time. A true legend. And Alan Rickman... well, I grew up with Harry Potter, both the books and the movies, so of course it felt sad to hear that Alan Rickman has passed away. And I'm even a Slytherin myself, so yeah, my cold heart melted a little bit.

Miss Liida Inez