Juhannus / Midsummer

Heips! Tähän väliin heitän lyhyen postauksen juhannuksestani, jota yritin ensin ahtaa asupostauksen yhteyteen, mutta sain harmaita hiuksia postauksen sekavuudesta. Joten tehdään nyt tälle ihan erillinen postaus!

Hello! I decided to do a little post about my Midsummer, which we celebrated last week here in Finland!

Juhannusta tuli tosiaan vietettyä viime viikolla, vaikken olekaan oikein koskaan ymmärtänyt, mikä ihme suomalaisia niin viehättää siinä juhannuksessa. Minua kuitenkin pyydettiin mukaan veneretkelle saaristoon, joten suostuin pienen taivuttelun jälkeen (en ole yhtään ulkoilmaihmisiä). Niinpä meitä lähti Äggskär-nimiselle saarelle neljä tyttöä ja yhden poikaystävä, jonka piti meidät sinne kuskata sillä veneellä. Eihän meistä nimittäin kukaan mitään venettä osaa ohjata tai sytyttää nuotiota.

I have never really understood why Midsummer seems to be such a big thing for many Finns. But this Midsummer I was asked to go to the archipelago by boat. I'm not very outdoorsy, but eventually I decided to go. So I, three other girls and a boyfriend of one of my friends went there, as he had to steer the boat.

Emme grillanneet mitään, mutta venematkan jälkeen olimme ihan pirun jäässä. / We didn't use the grill to prepare food, we used it to feel warm. It was so cold!

Sää koetteli alkuun, sillä vettä alkoi sataa kaatamalla sillä sekunnilla kun lähdimme merelle. Onneksi iltaa kohti sää selkeni ja illalla saimme ihastella kaunista auringonlaskua. Maisemat olivat muutenkin oikein kauniit. Pirun kylmä kyllä oli, ei ainoastaan veneessä ollessa, vaan myös itse saarella. Mutta tulipahan tämäkin koettua! Ihmisiä oli saarella yllättävän paljon ja kokko sytytettiin, emme tosin sitä menneet katsomaan. Illalla - tai no, yöllä - ajaessamme veneellä takaisin kohti Porvoota oli aika upean näköistä, kun joka puolella oli sytytetty kokkoja. 

The weather was horrible at first: it rained during our boat trip. Luckily the weather got better and in the evening we got the chance to admire a beautiful sunset. The scenery was absolutely beautiful. It was cold though! There were lots of people and the traditional Midsummer pyre was lighten up. We saw all these Midsummer pyres during our way back home and they looked so beautiful.

Miss Liida Inez

Ylioppilaspirskeet 2016 / Graduation 2016

No nyt on lakki päässä ja ylioppilastodistus kädessä. 

En koe tätä sen erityisempänä saavutuksena, sillä olin vähän sellainen lukio lukematta läpi -tyyppi, joka avasi kirjat ensimmäistä kertaa koetta edeltävänä iltana. Ylioppilaskokeidenkin suhteen kävi niin, että venäjää lukuunottamatta lukeminen lennähti harmi kyllä vähän perseelleen, en vain saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Silti olin lopputulokseen melko tyytyväinen, vaikka toki lukemisella olisi varmaan tullut vieläkin paremmat paperit. Mutta minkäs teet, kaikki kirjoittamani aineet tuntuivat melkoiselta pakkopullalta äidinkieltä ja venäjää lukuunottamatta ja niistä ne E:t sainkin, muuten pysyteltiin mukavasti siinä M:män tasolla. Venäjä jäi muutaman pisteen päähän L:stä ja haluaisin ehkä mennä korottamaan sen ensi keväänä, mikäli en pääse yliopistoon sisälle, sen verran jäi ärsyttämään. Äidinkielikin jäi ihan rajalle, mutta äidinkielen kirjoitukset ovat niin stressaavat ja työläät, etten todellaan halua sitä enää uusia. Jos pääsen sisälle yliopistoon, niin sittenhän voin periaatteessa vaikka heittää paperini mereen.

Now it's official: I have graduated from high school! I don't feel like this is such a huge accomplishment as I was always the one who opened the study books one day before the exam... But still got good grades. I'm pretty happy about the results of matriculation examination/finals, though if I had read more, I would've probably gotten better grades. But whatever, what's done is done. I'm just a bit annoyed that I almost got the best possible grade from Russian, it was only a matter of a few points. I might go and renew the exam to try to get the best grade next year, we'll see.

Lakitustilaisuus meni hyvin. Minua alkoi oikeastaan jännittää vasta siinä vaiheessa, kun huomasin oman luokkani vuoron tulleen. En muista mitään siitä hetkestä, kun kättelin rehtoria ja ryhmänohjaajaani, mutta videolle se oli kuitenkin tallentunut. Onnistuin myös saamaan yhden stipendin: äidinkielenopettajien kirjapalkinnon, eli Sofi Oksasen Norma-kirjan. Olen muutamia Sofi Oksasen kirjoja lukenut ja ne eivät ole oikein olleet minun makuuni, mutta ajattelin, että voisin tuon kuitenkin tässä kesän aikana lukaista. Lakitustilaisuuden jälkeen meillä oli juhlat kotona ja illemmalla suuntasimme kaveriporukalla Helsinkiin Vanhan ylioppilastalon lakkiaisbileisiin. Alan hiljalleen tottua baarielämään, siihen tönimiseen, humalaisiin ihmisiin ja aivan liian kovalla soivaan musiikkiin, joka ei edes ole yhtään omaan makuuni. Kun en minä halua istua kotonakaan.

En itse tajunnut päivän aikana napsia paljoa kuvia, mutta sen sijaan valokuvaamista harrastavalle kummisedälleni lankesi velvollisuus valokuvata.

The graduation ceremony went well and I wasn't nervous at all until it was almost my turn to go to the stage. I can't remember the moment I shook hands with my headmaster and my class teacher, but it was caught on video. I also managed to get one scholarship: a book award given by the Finnish language teachers. After the ceremony we had a party at home and in the evening we headed for the club with a group of friends. I'm slowly getting used to clubs, to the drunken people, how people push you and to how loud the music is. But I don't want to sit home and do nothing either, so you just sometimes need to get out of your comfort zone.

I didn't take a lot of photos during the day, but my godfather luckily took a lot a them.

Meitä valmistui lähes 200. / Almost 200 other students graduated.

Melkein tiputin lakin. Lol. / I almost dropped my cap. Lol.

Nyt mennään kuitenkin tärkeimpään asiaan, eli siihen mekkoon!

Ylioppilasmekkoni löysin jo huhtikuussa Play it Again, Sam -vintageliikkeestä, joka sijaitsee Helsingin Kruununhaassa. Samaisesta liikkeestä vuokrasin myös vanhojentanssimekkoni ja tiesin, että sieltä kannattaa lähteä ensimmäisenä etsimään täydellistä ylioppilasmekkoa. Niinhän siinä sitten kävikin, että kokeilin tätä vaaleanpunaista cocktail-mekkoa heti ensimmäisenä päälleni ja se vei sydämeni mukanaan, vaikka kokeilinkin vielä muutamia muitakin mekkoja. Se on Yhdysvalloista ja 50-luvulta ja istui täydellisesti. Nyt minulla on kunnon juhlamekko juhlavampia tilaisuuksia varten!

But now, the dress!

I already found my graduation dress in April from a vintage shop called Play it Again, Sam (Helsinki, Finland). I also rented my prom dress from the same shop, so I knew it would be the best place to start looking for my graduation dress. And I found the perfect dress immediately: this pink 50's cocktail dress from the USA was the first dress I tried on and it was love at first sight! 

Kävin leikkaamassa hiukseni reilu viikko ennen lakkiaisia ja pituutta lähtikin sitten aika reilusti. Ensin olin hieman kauhuissani, mutta nyt haluaisin leikata näitä vielä lisää! Kiharat tekee nopeammin ja ne myös pysyvät paremmin paksuissa hiuksissani. Ja suorinakin hiukset näyttävät nyt tosi kivalta! Ehdin harjoitella kiharoiden tekemistä näillä lyhyemmillä hiuksilla tasan kerran ennen itse H-hetkeä, joten pelkäsin hiuskriisin iskevän lauantaiaamuna. Onneksi näin ei käynyt, vaan hiukseni tekivät kerrankin juuri mitä halusin niiden tekevän.

Asusteet pidin todella simppeleinä, sillä jo itse mekko oli niin näyttävä. En muutenkaan oikein osaa käyttää koruja, oikeastaan käytän lähinnä vain tätä kuvissa näkyvää helmikaulakorua. Käsiini laitoin valkoiset hansikkaat, joita käytin myös vanhojentanssipukuni kanssa.

I cut my hair about a week before graduation and it got a lot shorter. At first I was a bit terrified, but now I would like to cut these even more! Now it's so much easier to curl my hair and it also looks great straight! I had only had time to practice doing the curls once before the graduation day, so I was scared of having a bad hair day, but luckily my hair did exactly what I wanted it to do! 

I kept it pretty simple with the accessories, because the dress itself was already pretty amazing. So I only wore a pearl necklace and white gloves I also wore with my prom dress one year ago.

Mukanani oli pieni laukku, jonka ostin tammikuussa Vapriikki-Vintagesta. Sinne mahtui mukavasti kaikki tarpeellinen. Vanha tyllialushameeni oli kokenut jo kovia ja oli alunperinkin ollut huonolaatuinen, joten Tampereen yliopiston pääsykokeiden jälkeen kävin Cybershopissa ja ostin tässä blogissa suositellun Bannedin alushameen. Sain melko edullisella hinnalla edeltäjäänsä verrattuna superpehmoisen ja ihanan pöyhkeän tyllihameen (väriksi valitsin hyvin haalean keltaisen - se oli kaikista väreistä lähinnä valkoista). Tykästyin tähän tyllialushameeseen niin paljon, että taidan ehkä käydä vielä kesällä ostamassa toisenkin!

I also had a little bag with me. My old petticoat was in a bad condition and the quality had been pretty poor already when buying it. So after my entrance examination in Tampere university I visited a shop called Cybershop and bought a petticoat from Banned, which had been recommended on this blog. I absolutely love this petticoat, it's so soft and fluffy! I might need to buy another one!

Kakku oli Helsingin Kakkugalleriasta tilattu vadelma-mansikka-valkosuklaa -kakku. / Raspberry-strawberry-white chocolate cake! 

Baariin lähtiessä vaihdoin mekon tähän kolmenkymppiä maksaneeseen 50-luvun tyyliseen repro-mekkoon, sillä en olisi uskaltanut lähteä aidossa 50-luvun mekossa Helsingin yöelämään vaikka olisi maksettu. Minun piti ottaa kunnon asukuvat tästäkin mekosta, mutta minulle iski niin järkyttävä olo, etten jaksanut muuta kuin poseerata muutaman kuvan verran huoneessani. Olin nukkunut niin vähän ja syönytkin niin huonosti, ettei päänsärky ja kuvottava olo meinannut lähteä millään. Onneksi olo helpotti kaverin luona sen verran, että sain aikaiseksi lähdettyä Helsinkiin. Katsotaan jos vetäisen tämän mekon joskus kesällä päälleni ja saan otettua siitä paremmat kuvat. Tämä mekko on kyllä loistava valinta baariin, sillä siinä on kätevät taskutkin, jonne saa tungettua tavaraa.

I changed my dress to this 50's reproduction dress when going to the club. I would've never dared to go the the nightlife of Helsinki wearing an authentic 50's dress. I had planned to take proper outfit photos of this dress too, but I was feeling so terrible that I decided to just take a few photos in room. I had slept only about four hours and not eaten a lot, so I had a horrible headache and I felt nauseated. Luckily I started to feel better at my friend's place and was able to go the Helsinki. Maybe I will take better photos of this dress during the summer.

En ala sen enempää tarinoimaan lukiotaipaleestani, sillä kuten jo tulin maininneeksi, ei lukion suorittaminen ollut minulle mikään erityinen saavutus. Totta kai oli hienoa saada lukio päätökseen ja nyt minulla vissiin sitten on ylioppilastutkinto takataskussa, mutta koen lukion enemmänkin vain pienenä välietappina kohti muita haasteita, eli minun tapauksessani nyt ilmeisesti yliopistoa. Toki lukio auttoi löytämään sen oman kiinnostuksen kohteen - sehän lukion tarkoitus ilmeisesti onkin, yleissivistämisen lisäksi (tosin en minä nyt kyllä koe olevani sen enempää sivistyneempi kuin olin kolme vuotta sitten). Kolme vuotta sitten minulla ei ollut hajuakaan minne jatkaisin lukion jälkeen, mutta suunnilleen lukion kakkosvuoden lopussa koin jonkinlaisen valaistumisen siitäkin. Sitten se olikin vain uskaltamisesta kiinni. Suomen kieli oli pitkään toisena vaihtoehtona, mutta lopulta päädyin seuraamaan sydäntäni ja intohimoani ja toukokuussa löysin itseni venäjän kielen pääsykokeista.

So like I said earlier, I don't feel like this is a huuuuuge accomplishment. Sure I'm happy and proud to finish high school and own this white cap, but I feel like this was only a staging post on my way towards next challenges. And high school also helped me to find my interests and taught me common knowledge (I guess - I don't know am I any wiser I was three years ago tbh). Three years ago I had no idea what do in the future, but last month I found myself sitting at the entrance examination of Russian language.

Onnea kaikille muillekin valmistuneille, mistä ikinä sitten valmistuittekaan!

Congratulations to all who graduated!

Miss Liida Inez

Outfit and a cruise to Stockholm

Hola chicos (tasapuolisuuden nimissä, epäilen että tätä lukee kukaan mies) y chicas! 

Minä kotiuduin maanantaina risteilyltä, jolla juhlimme yo-kirjoitusten päättymistä. Risteilystä kirjoitan enemmän kuvien kera postauksen loppupuolella. Sitä ennen esittelen kuitenkin perjantain asukokonaisuuteni.

Yo-kirjoitusten aikana kevätkin on ehtinyt saapua. Olen työntänyt huopatakkini syrjään ja siirtynyt kevyempiin kangastakkeihin. Yksi suosikkitakkini on tämä beige trenssi, jonka löysin syksyllä Tampereelta. Hintaa tällä 50-luvun tyylisellä takilla oli huimat viisi euroa. Kengätkin vaihdoin jo avokkaisiin ja laitoin aurinkolasit päähän, vaikka niitähän nyt voi käyttää talvellakin.

Olin pienessä kiireessä, joten en tajunnut/ehtinyt ottaa kuvia mekosta, jonka ostin itse asiassa jo joulukuussa. Sitä piti kuitenkin pienentää yläosasta ja sain vietyä sen ompelijalle vasta helmikuussa... Ja oikeastaan se on vieläkin vähän liian iso yläosasta, huoh. Minun on pitänyt esitellä mekko jo useampaan otteeseen, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. Tässä nyt kuitenkin pientä sneak peakia, ehkä tämä mekko löytää tiensä vielä joskus johonkin asupostaukseen. Käytin risteilyllä tämän mekon kanssa vaaleanpunaista bleiseriä ja yhdistelmä oli aika kiva, haluaisin saada sen asun tallennettua vielä joku kaunis päivä kuviin.

Nyt tosiaan yo-kirjoitukset ovat lopullisesti ohi. Kaikki se kolmen vuoden työ kulminoitui ylioppilaskirjoituksiin, jotka tuntuivat vielä ykkösvuonna kovin kaukaiselta ajatukselta. Tuntuu vähän oudolta ja tyhjältä, sillä lukio on nyt oikeastaan ohi, lukuunottamatta tietenkin kevään lakkiaisia. Toistaiseksi olen saanut vain äidinkielen alustavat pisteet ja niihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Englanti ei mennyt ihan nappiin omien laskelmieni mukaan, mutta olen päässyt yli harmituksestani. Viimeinen yo-kokeeni oli venäjä, joka oli oikeastaan ainut kaikista yo-kokeista, johon oikeasti panostin. Omien laskelmieni mukaan koe meni erittäin hyvin, mutta parempi odottaa alustavia pisteitä. On siistiä ajatella, että minä oikeasti osaan venäjää edes jollakin tasolla, enkä ole vain elänyt harhakuvitelmissa osaamiseni suhteen. Tekstin ja puheen tuottaminen on edelleen haastavaa, mutta olen huomannut ymmärtäväni venäjää yhä paremmin. Ja siihen liittyen... Voinen kai tämän täällä blogin puolella kertoa, sillä tämä tulee kuitenkin luultavasti viemään paljon aikaani ja estää blogiin panostamisen.

Tein tiistaina yhteishaun. Tai oikeastaan tein sen keskiviikkona, koska muokkasin hakemustani 10 minuuttia ennen hakuajan päättymistä (niin tyypillistä minua). Kuukausien miettimisen, plussien ja miinusten listaamisen ja pääsykoekirjojen tutkimisen jälkeen päätin näin kliseisesti sanottuna seurata sydäntäni - tai sitä kuuluisaa perstuntumaa - ja hain Tampereelle ja Helsinkiin lukemaan venäjän kieltä. Yhteishaussa piti hakea vähintään kahteen paikkaan (ja osallistua vähintään kahteen pääsykokeeseen), joten heitin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi vähän yllättäen Helsingin ja toiseksi Tampereen. Alunperin olin ajatellut laittaa Tampereen ykköseksi, mutta Helsingissä oli lopulta enemmän plussia (vaikka tykkäänkin enemmän Tampereen tunnelmasta, mutta nyt piti ajatella järkevästi). Kolmanneksi ja neljänneksi laitoin suomen kielen (Helsinki ja Tampere). Rehellisesti sanottuna en ole vieläkään täysin varma haluanko opiskella venäjää vai suomea. Toimin nyt aikalailla fiiliksen perusteella, mitä en yleensä tee. Olen järki-ihmisiä henkeen ja vereen. Luin kuukauden ajan venäjän ylioppilaskokeisiin ja siinä vain tuli sellainen vahva fiilis, että ei vitsit, haluan opiskella tätä tulevaisuudessakin ja tämä on se "minun juttuni." Toisaalta taas olen kiinnostunut suomen kielestä ja viestinnästä. Olen vähän hukassa tulevaisuuteni kanssa, mutta näillä mennään ja katsotaan mihin pääsen sisälle vai pääsenkö minnekään. 

Todellista hiuspornoa. Kerrankin meni kiharat niin nätisti ettei mitään rajaa.

Tähän loppuun vielä muutama kuva siltä risteilyltä. Päätimme siis kaveriporukalla skipata varsinaisen abiristeilyn ja lähteä yhdessä omalle risteilylle, koska why not. Lähdimme laivalla kohti Tukholmaa perjantaina 2. huhtikuuta ja Suomeen palasimme 4. huhtikuuta maanantaina. Risteilyllä tuli syötyä, juhlittua ja shoppailtua niin laivan Tax-freessä kuin itse Tukholmassa. Onnistuimme löytämään Drottninggatanilla sijaitsevan vintageliikkeen (Beyond Retro) ja löysin sieltä yhden mekon ja alushameen. Lisäksi löysin yhdestä Tukholman tuhannesta H&M:stä pienen nahkaisen repun, jollaista olen etsiskellytkin. Muuta ei tullut reissun aikana ostettua (paitsi suklaata niin maan perkeleesti Tax-freestä). Laivakaan ei keinunut, enkä kärsinyt merisairaudesta (kärsin herkästi matkapahoinvoinnista). Jopa minä suostuin tanssahtelemaan hieman, vaikka olen maailman huonoin "päästämään irti." Siellä minä kuitenkin tanssin Enrique Iglesiasin tahtiin.

Nukkuminen jäi vähälle, mutta olin itse täydessä iskussa ja pirteä huolimatta univeloista, sillä pärjään loistavasti lyhyillä yöunilla (oikeastaan yhdeksän tunnin yöunet ovat minulle jo liikaa, en edes pysty nukkumaan niin pitkään, erityistapauksia lukuunottamatta). Saattoi myös johtua siitä, että olen absolutisti, enkä siten kärsi alkoholin mahdollisista haittavaikutuksista, heh. Kukaan ei kadonnut, hypännyt laivasta tai myöhästynyt laivalta. Kaiken kaikkiaan risteily oli siis oikein onnistunut!

Lauantai-iltana meillä oli buffetti ja sunnuntaiaamuna nautimme laivan aamiaisen.

Can't see the haters.

Yksi risteilyn kohokohdista oli laivalla esitetty Grease-musikaali (ainakin minulle ja yhdelle toiselle kaverilleni tämä oli risteilyn kohokohta, muut musikaali jätti ilmeisesti vähän kylmäksi...). Myös tuo alkoholiton juoma oli superhyvää, tilasin sitä pariinkin otteeseen.

English recap: Spring has arrived in Finland and I've been glad to put the warmer winter coats aside. This 50s spring/autumn coat is probably one of my favourite coats! Also the dress I'm wearing under the coat is beautiful and should photograph it some day. I was in a hurry while taking these photos, so I didn't have time to take proper photos of the dress.

Also, my finals/matriculation examination are finally over! I feel a bit weird, because I'm pretty much done with high school. All those three years in high school and now it's over? Now I just have the graduation party left later in June. 

My next plan is going to university. It has always been clear to me that I want to study in university after finishing high school. I have always been interested in languages and I spent quite a lot of time thinking of whether I should go to study my native language Finnish or Russian. I love writing and reading and I'm interested in my native language, which is considered to be one of the most difficult languages in the world (I agree, I'm Finnish, but the grammar feels unbelievable to me as well). Choosing Finnish felt more "safe", as it is my native language, but I decided to "follow my heart" and ended up choosing Russian. But to be honest, I'm still not quite sure what I want. I'm going to go the the Finnish language entrance examinations too, so I guess we'll just see what happens!

The photos in the end of this post are from a cruise to Stockholm. Me and my friends had decided to go on a cruise to celebrate the end of the finals. It took place on the 2nd of April and we came back on the 4th of April. We ate a lot, celebrated (even I danced on the dance floor!) and shopped. I bought a dress and a underskirt from Beyond Retro (located in Drottninggatan) and a little backpack from H&M. One of my favourite parts was seeing the Grease musical on the ship! I would say the cruise was a success!

Miss Liida Inez

Aamuja nolla - Penkkarit 2016!

Huh. Penkkareista ja sen jälkeisistä menoista on selvitty hengissä. Nyt on kieltämättä vähän tyhjä olo, kun koulua ei enää ole. Tuntuu oudolta, ettei kavereita näekään enää joka arkipäivä, eikä tarvitse enää istua tunneilla. Maanantaina alkaa taas arki ja lukeminen kevään ylioppilaskirjoituksiin. Jotain aktiviteettiä pitänee keksiä, ettei mene ihan vain kirjastossa istumiseksi. Mutta nyt kuitenkin postausta penkkareista!

This is a post about penkkarit! In a nutshell, the idea of penkkarit is that us, third or fourth years students (abiturientit, or abit) , celebrate the fact that we don't have school anymore. We do have the matriculation examination ahead of us later in spring (I have English, Russian and my mother language, Finnish, exams ahead), but we don't have to spend time at school, because after penkkarit our reading holiday starts and the only thing we need to do during that is to read for the matriculation examination. But back to penkkarit: it's a tradition to dress up in costumes, throw candy while driving on the top of a truck and do tricks for the younger high school students. This probably sounds crazy for a person who is not Finnish, but penkkarit is a big thing here in Finland!

Squad goals

Minä tulinkin jo paljastaneeksi penkkariasuni Instagramissa muutama päivä ennen penkkareita. Olin siis Marlene Dietrich, joka lukeutuu lempinäyttelijöiteni joukkoon. Toinen vaihtoehtoni oli Maija Poppanen, mutta kaikki kaverit tyrmäsivät ideani, sillä olisin kuulemma näyttänyt vain siltä, kuin olisin tullut normivaatetuksessa kouluun... Mikä tosin voikin olla totta, heh. Niinpä päädyin Marleneen, sillä olen myös aina halunnut pukeutua miesten pukuun. Ne on niin pirun siistejä! No, eihän minulla mitään kunnon smokkia ollut Marlenen tapaan, kun ei penkkariasuun viitsi hirveästi tuhlata rahaa, mutta sain silti koottua kasaan mielestäni aika onnistuneen asukokonaisuuden. Osa vaatteista löytyi jo omasta vaatekaapistani ja loput ostin UFFeista tasarahapäivien aikaan. Silinterihatun ostin Punanaamiosta. Penkkaripäivä oli niin hektinen ja meillä oli supertiukka aikataulu, joten kunnon asukuvat jäivät ottamatta, mutta onneksi yksi kavereistani nappasi muutaman kuvan rekka-ajeluiden jälkeen.

My costume for penkkarit was Marlene Dietrich, one of my favourite actresses. I also thought of dressing up as Mary Poppins, but my friends said that I would probably just look like I had my normal clothes on, hah... So Marlene it was! I didn't have the time and money to have a tuxedo done for me, but I think I managed to find a pretty decent outfit, which resembled the tuxedo Marlene wore in her movie Morocco. The whole day was extremely hectic, so I didn't have time to take proper outfit photos, but luckily one of my friends took a few photos of me.

Aamu alkoi sillä, että kaksi ystävääni tuli luokseni laittautumaan, sillä lainasin heille laukkujani ja baskereita. (En tiedä miten tämä nyt pitäisi ottaa, että nämä ystäväni olivat mummoja ja lainasivat minulta asusteita.) Aika hyvin kuitenkin selvisivät, nimittäin nämä mummot eivät käyttäneet penkkariasuihinsa senttiäkään rahaa, vaan saivat kaiken lainaan.

The day started early in the morning, as my two friends came to my home to dress up. I borrowed them my berets and handbags (they were grannies - I'm not quite sure how I should take this). They didn't actually pay a single euro of their costumes!

08.30 koululla alkoi perinteinen opettajien ja abien yhteinen aamupala.

At 08.30 am we had a breakfast with our teachers at the school. 

Olisin mennyt myös sirkustirehtööristä tämän norsun kanssa.

Aamupalan jälkeen alkoi karkkien heittely ja ykkösten ja kakkosten naamojen sotkeminen, johon minä en tosin osallistunut, koska olen laiska. Käytävillä raikasi "AAMUJA NOLLA!" ja fiilis oli korkealla. Haimme ennalta sovituissa ryhmissä 1. ja 2. vuosikurssien opiskelijat luokista abishow'hun, jota ennen he kuitenkin joutuivat suorittamaan keksimiämme tehtäviä. Abishow'ssa nähtiin sketsejä, parodioita koulumme opettajista, sekä erilaisten palkintojen jakamista ykkösille ja kakkosille. Rehtori ja vararehtori ottivat mittaa toisistaan tanssikilpailussa, jonka rehtori voitti huutoäänestyksellä.

After the breakfast we started to throw candy and draw on the faces of the younger students with a lipstick. It's a tradition to yell: "AAMUJA NOLLA!" which means in English "Zero mornings left!" as we don't have to come to school to study anymore. We picked up the younger students from their lessons, so that they would come to see the "abishow" we had created. But first they had to carry out some tasks we had come up with. During the abishow we saw skits, parodies of our teachers and we gave funny awards for the younger students. The principal and the vice-principal competed in a dance competition, which the principal won.

Abishow'n jälkeen suuntasimme ulos odottelemaan rekkojen saapumista.

After the abishow we headed outside to wait for the trucks to come.

Mielenkiintoinen kaiutinviritelmä.

Jostain syystä olimme ystävieni kanssa rekassa, jonka reunat olivat niin hemmetin korkeat, ettei sieltä nähnyt mitään. Ja kyse ei ollut omasta lyhyydestäni, vaan myös yli 170cm pitkillä kavereillani oli vaikeuksia nähdä mitään reunojen yli. Olin koko rekka-ajelun ajan varpaisillani (minkä takia päkiäni olivat koko loppupäivän kipeät), eikä minusta silloinkaan näkynyt muuta kuin silinterihattuni ja silmät. Voin sanoa, että kieltämättä vähän vitutti. Kuitenkin tuollainen once in a lifetime -juttu. Mutta päätimme kaveriporukalla, että jos meitä ei kerran nähdä, niin sitten pidetään huoli että meidät ainakin kuullaan. Pidimme 10 tytön voimin melkoista meteliä verrattuna muihin rekkoihin. Yhdellä kaverillani oli mukana megafoni ja hän huudatti meitä, toisella taas oli kaiutin ja lauloimme kovaan ääneen laulujen mukana. Ei mennyt muutenkaan rekka-ajelu ihan putkeen, sillä kesken kaiken alkoi luminen raekuuro (ne rakeet tekivät muuten oikeasti kipeää!), joka kesti melko kauankin. Siihen vielä lisättynä se tuuli rekalla ajaessa, niin ei ollut kivaa. Kylmä minulle ei sentään tullut. Onneksi siellä rekassa oli niin mahtava tunnelma, että ei annettu pikku vikojen häiritä menoa.

For some reason me and my friends were in a truck, which had these very long sides. We couldn't see a thing from there. I was on my tiptoes for the whole ride and all people were able to see were my eyes and my top hat. We were all pretty pissed off, because it was a once in a lifetime -thing. But we decided that if we can't be seen, we will scream so loudly that at least people will hear us! Us 10 girls were pretty loud compared to the other trucks. During the ride a hailstorm started and the hails hurt like crazy (because we were also on a moving truck and the wind was intense). But what can you do! I still enjoyed the ride, yelled and threw candy to the children (I hope I didn't hit them in the head, as I couldn't see a thing from the truck!).

Hello from the other side...

Sisaret ja mummo

Rekka-ajeluiden jälkeen alkoi sählinki. Juoksimme minun ja yhden toisen ystäväni kotien välillä edestakaisin ja valmistauduimme iltaa varten. Kävimme ensin tsekkaamassa vanhat, sillä muutama tuttu tanssahteli siellä. Tänä vuonna tytöillä oli todella paljon upeita ja persoonallisia mekkoja. Tuli vähän haikea olo, kun itsellä on nyt ohi sekä vanhojen tanssit että penkkaritkin. Olisikin kaikki vielä edessä! Onneksi on vielä lakkiaiset, joihin saa etsiä kivan mekon ja laittautua kunnolla.

After finishing our tour on the trucks me and my friends were in a hurry, because our evening schedule was crazy. First we went to see this year's vanhojen tanssit (I wrote a post about mine), because a couple of our friends danced there. I felt a bit sad, because now both the vanhojen tanssit and penkkarit are over. Luckily I still have my graduation party coming up and I get to choose a dress!

Vanhojen jälkeen suuntasimme linja-autoasemalle, sillä me kaikki 10 tyttöä suuntasimme yhdeksän aikoihin kohti Helsinkiä. Jossain mielenhäiriössä olin suostunut lähtemään mukaan VALTAVIIN virallisiin penkkaribileisiin Club Capitalissa. Minulla oli vahvat ennakkoluulot ja tällä kertaa ne osoittautuivat täysin oikeiksi: voin sanoa, että en muuten viihtynyt niin yhtään. Musiikki soi ihan järkyttävän kovalla ja minulla alkoi särkeä päätä jo puolen tunnin jälkeen, vielä kun se musiikkikin oli niin jumputtavaa ja välkkyvät valoefektit ärsyttäviä. Tanssilattialla oli niin ahdasta, että alkoi vain ahdistaa kun kaikki olivat niin lähekkäin. Humalaisia abiturientteja kaatui välillä lattialle, joka oli täynnä lasinsirpaleita. Olin itse täysin selvinpäin, joten koko touhu näytti ihan järjettömältä. Loppuvaiheessa luovutin ja sanoin kavereille, että minuahan ei enää  tanssilattialla nähdä ja menin itsekseni istumaan sohville ja selailemaan Helsingin Sanomia. Tämä myös sen takia, etten halunnut pilata muiden iltaa sillä, että muistutin Ristomatti Ratiaa tanssiliikkeineni, selatessani toisella kädellä kännykkääni ja yrittäessäni hillitä itseni (teki mieli sanoa muutama sana töniville ihmisille). Tuli tiedättekö sellainen tunne, että minä en nyt ihan tänne kuulu. Sain jotain seuraa muista juhlijoista, mutta lopulta yksi tanssimiseen kyllästynyt kaverini tuli pelastamaan minut ja siirryimme juttelemaan hiljaisempaan paikkaan.

Kuulostan nyt varmaan kauhealta nipottajalta ja tylsältä ihmiseltä, mutta osaan kyllä pitää hauskaakin! Minua ei vain kiinnosta kovalla soiva tanssimusiikki ja alkoholi, mikä teki tuolla Club Capitalissa viihtymisestä hieman haastavaa.

After the dances we headed for the bus station. Us all 10 girls had decided to go to Helsinki to this HUGE party in Club Capital. I had strong preconceptions and this time they turned out to be right: I did not enjoy myself. The music was so loud and the lights so irritating that I started to suffer from a head ache. The dance floor was way too crowded and drunk people fell to the ground which was full of pieces of broken glass. I was 100% sober, so from my perspective it looked a bit dumb, to be honest. At some point I decided to just sit on the couches and read newspaper from my phone, as I wasn't interested in dancing with a bunch of drunk strangers. And I didn't want to ruin my friends' night, because the only thing I did at the dance floor was standing and trying to control myself from not saying a few words to the people who kept pushing us. I felt that I definitely did not belong there. I was accompanied by a couple of strangers, but finally one of my friends who had gotten bored with dancing came to save me and we moved to a more quiet place to talk.

I may sound like the most boring person ever, but I do know how to have fun! It just doesn't involve dance music and alcohol.

Meillä oli sentään vip-liput.

Mieltäni sai hieman nostettua McDonaldsissa ollut mies, joka antoi minulle jonkinlaisen lounaslipun ja periaatteessa kustansi ruokailuni. Sen sijaan totesin pikaruoan ihan kauheaksi scheisseksi, en ole käynyt pikaruokalassa varmaan yli kymmeneen vuoteen. Se maistui aluksi ihan hyvälle, mutta sen jälkeen olo oli jotenkin ihan hirveä. Hyi. Minustakin alkoi tuntua darraiselta, vaikka en ollut juonut mitään: paleli, oli hemmetin huono olo ja huimasi. Varmaan meni väsymyksen piikkiin. Bussi Porvooseen lähti 05.40 ja Porvoossa olimme takaisin seitsemän aikoihin. Bussissakin minulle tuli niin meno- kuin paluumatkalla huono olo, koska kärsin lähes aina missä tahansa liikkuvassa vempaimessa matkapahoinvoinnista, mutta nyt se saavutti ultimaattisen huippupisteensä, sillä istuimme aivan bussin takaosassa.

Nyt pitäisi kuitenkin taas koota itsensä ja alkaa lukea kirjoituksiin. Motivaatio on korkeammalla kuin syksyllä, jolloin kirjoitin uskonnon ja ruotsin lähinnä "pois alta." Äidinkielen tekstitaito oli jo reilu viikko sitten ja en oikein osaa sanoa miten se meni, alustavia tuloksia odotellessa... (kirjoitin mm. munista ja panemisesta, YTL osaa aina yllättää). Englannin kuuntelusta olisi ilmeisesti tulossa 70 pistettä (maksimipistemäärä 90), ei mennyt kuuntelu omalta osaltani ihan nappiin.Venäjässä sen sijaan onnistuin, omien laskujeni mukaan saatan jopa saada lähes täydet pisteet. Monivalinnoissa meni kaikki oikein, mutta avoimet kysymykset feilasin pahemman kerran, heh.

Later (03.30 am) we went to eat to McDonalds, because it was pretty much the only place still open. Some random guy gave me some kind of a lunch ticket and basically payed my meal (I got a free meal using the ticket), so I became a bit happier. But the fast food? Yuck. I haven't eaten fast food probably in ten years and won't eat it again in a while. The first bites tasted good, but after eating I felt absolutely horrible. Even I started to feel like I had a hangover, even though I hadn't drank alcohol: I was cold and felt really bad and dizzy. I was probably so tired. The bus headed back to Porvoo at 05.30 am and we were back at Porvoo around seven am. I got sick during the bus ride, because I always suffer from motion sickness in moving things like cars, trains, busses, ships... Not nice.

Now I should start reading to the matriculation examination. My motivation is higher that it was in autumn, when I had my Swedish and religion exams. I already had my mother language exam part 1, don't know how it went... My English listening comprehension wasn't a success, I got about 70 points out of 90. Not happy with that! Luckily I nailed my Russian listening comprehension and got pretty close to the maximum points!

P.S. Olen photobombauksen mestari.

P.S. I'm the master of photobombing.

Miss Liida Inez