Tuesday 21 April 2015

OOTD: Polka dots and a bit of chit chat

Hei pitkästä aikaa!

Minulla oli tuossa tosiaan jonkinlainen tauko, mistä lie johtui, ehkä sateinen sää masensi. Tosin minulla on edelleen tallessa täysin valmis postaus, jota en vain saanut aikaiseksi postata blogiin viime viikolla. Julkaisen sen varmaan vielä tällä viikolla, koska postauksessa vilahtaa kiva asukokonaisuus, mikä oli päälläni eräänä lauantaina kun tavattiin yhden ystäväporukan kanssa pitkästä aikaa.


Voinko vähän hehkuttaa kouluarvosanojani? No hehkutan joka tapauksessa: minulla oli viime jaksossa kaksi kurssia matikkaa (ja varmaan mietitte, että miten helvetissä näin kävi lyhyen matikan opiskelijalle, joka ei kirjoita matikkaa? No, yksi kurssi meni uusintakierrokselle kahden peräkkäisen nelosen takia ja toinen kurssi oli pakko änkeä samaan jaksoon) ja jos minut yhtään tuntee, tietää, että matikka on minulle aivan ylivoimaisen vaikeaa. Näyttikin pitkään siltä, että uusimani kurssi saattaisi mennä nipin napin läpi, mutta toinen ei. Olin vielä kokeessakin aivan armottoman ulapalla ja koska koetta ei saa palauttaa ennen tiettyä kellonaikaa, pyörittelin puolisen tuntia peukaloitani tuijottaessani harmillisen tyhjää konseptia, miettien milloin ehtisin suorittaa uudelleen koko kurssin.

Palautuspäivänä jouduin oikeasti menemään vessaan kokoamaan itseäni, koska pääsin kummastakin kurssista heittämällä läpi. Sain seiskat. Ihan oikeasti. Nainen, ryhdistäydy. Sitä minä hoin itselleni peilin edessä, kun melkein vuodatin kyyneleitä ilosta. Kuulostaa naurettavalta itkeä ilosta (toisaalta en ole koskaan ymmärtänyt niitäkään, jotka masentuvat parin huonon kouluarvosanan takia) kouluarvosanojen takia, mutta minulla on ollut tässä vähän huono putki matikan kanssa, kun sain tosiaan kahdesta kurssista peräkkäin hylätyt ja tilanne näytti aika toivottomalta. Aivoissani on joku ruuvi löysällä tai puuttuu kokonaan, kun numerot aiheuttavat minulle suurta hämmennystä. En ole saanut matikasta seiskaa sitten yläasteen, joten riemullani ei ollut rajaa. En siis ihan turhaan käynyt niissä kaikissa tukiopetuksissa!

Myös äidinkieli oli positiivinen yllätys. Odotin kokeen menneen aivan järkyttävän huonosti, mutta 9- sieltä tuli ja mitä ilmeisimmin jossain mielenhäiriössä hetkellisesti ollut maikka antoi kurssista 10. No, ainakin minulla on ja pysyy kahdesta aineesta ne kympit keskiarvona: äidinkielestä ja venäjästä. Jee. Ne ovatkin ne vahvimmat aineeni ja samalla myös suosikkini kaikista kouluaineista uskonnon ja englannin ohella. Nämä on näitä lukiolaisen elämän riemunhetkiä.


Mutta nyt viimein siihen asuun. Eilen/tänään päällä oli uusi mekko, jonka ostin viikonloppuna Ansasta myyjän ylipuhuttua minut. No ei vaiskaan, onhan tämä tosi nätti yksilö. Tänään heitin päälle vielä punaisen villatakin, koska edellisiltana melkein yskin jostain tuntemattomasta syystä keuhkoni ulos ja aamulla palelsi niin maan perkeleesti. Ilmeisesti kyseessä oli vain joku hetkellinen flunssakohtaus, sillä nyt olen taas elämäni voimissa. Tosin väsyttää aivan järkyttävän paljon, mutta no, mitä muutakaan voi odottaa, jos on nukkunut yöllä viitisen tuntia. Ihan oma moka, kun aloin tehdä läksyjä vasta n. kello 23 maissa.

Hauska fakta tästä mekosta: olin katsellut sitä jo aiemmin, niinkin paljon aiemmin kuin joulukuussa! Silloin se jäi vielä ostamatta, koska löysin samasta putiikista kivan villatakin, jonka ostin mieluummin. Yllätyin kun tämä oli vielä tallella kyseisessä liikkeessä, joskin yleensä tällaiset vintagemekot eivät hirveän helposti tule myydyiksi. Onneksi!



En oikein tiedä pitäisikö käydä vähän lyhentämässä tätä mekkoa. Ehkä vähän liian pitkä jopa minun makuuni! Jos joku 5-10 cm saisi pois, niin olisin erittäin tyytyväinen. En vaan jaksaisi taas raahautua ompelijalle ja maksaa näin simppelistä jutusta. En vaan itse omista ompelukonetta ja ainakin ala-astekokemuksieni perusteella minä + ompelukone on katastrofi. Enkä uskaltaisi ensikertalaisena lähteä lyhentämään kellohelmaista mekkoa.

Olen joutunut myös vähän kikkailemaan asujeni kanssa, koska kaikki ihonväriset sukkahousuni ovat rikki. Olen kyllä ihan toivoton tapaus. En niinkään kynsilläni riko sukkahousuja, mutta ilmeisesti puen ne liian väkivaltaisesti päälle ja se venyttäminen saa sukkahousuni menemään rikki. Hyvä selitys. Joka tapauksessa, homma on nyt niin, että minulla on enää nämä yhdet ainoat ehjät ohuet mustat sukkahousut ja elän niiden varassa. Eivätkä ne sovi kaiken kanssa, kuten ihonväriset sopivat! No okei, pitäisi varmaan käydä ostamassa uudet sukkahousut, mutta kun ei jaksaisi.

Ja on muuten epämukavat nuo kengät. RIP vasemman jalkani isovarvas.



Tiedättekö muuten sen tunteen - tai no miksi edes kysyn, olen varma, että kaikki tietävät tämän tunteen - kun popitatte samaa biisiä useita tunteja, pahimillaan päiviä tai viikkoja putkeen? Tällä hetkellä meikäläisellä on ilmeisesti meneillään oikein tällainen kausi, jolloin valikoin vain sen yhden biisin, jota popitan kyllästymiseen saakka. Tällä hetkellä se on Jason Derulon uusi biisi, jonka kuulin eräs aamu Voicelta ja siitä se sitten lähti... Sitä ennen soitin tätä biisiä varmaan viikon putkeen ja sitä ennen, huhhuh hävettää kyllä myöntää, mutta TÄTÄ tuli kuunneltua tehdessä läksyjä, ollessa lenkillä tai kävellessä kaupungilla. Olen vajonnut alas. Nyyh.



Koska lempisarjani ikinä koskaan milloinkaan, Hakekaa kätilö! jäi tauolle ja palaa vasta ENSI VUONNA, päätin paikata suruni lukemalla Jennifer Worthin muistelmia, joihin itse tv-sarjakin perustuu. Tällä hetkellä lueskelen ensimmäistä osaa ja vaikuttaa älyttömän hyvältä! Olisin tosin halunnut lukea tämän mieluummin englanniksi, mutta asuinkaupunkini kirjastossa oli tarjolla vain suomennetut versiot.


Long time no see!

So I guess I had some kind of a break, don't know why, maybe the rainy and grey weather put my mood down. I actually did write a post last week, but I just didn't manage to publish it. But I will probably publish it this week anyway!

I'm incredibly happy with my grades! I passed both math courses easily, which is some kind of a miracle as I am so bad in math. I'm also pleased that I got 10 (the best grade you can get) from my mother tongue. 

Today/yesterday I wore a new dress. I had actually tried this dress on in December, but hadn't bought it! I was surprised to see it in the shop and this time I decided to buy it!

I also started to read a book and it seems to be very interesting! Because my favourite tv-show ever, Call the Midwife! is now on a break, I decided to finally read Jenny Worth's books. The whole tv-show is based on her memories, so I'm sure that I will love her books as well!

Miss Liida Inez

Friday 10 April 2015

OOTD: Million roses

Ette uskokaan, miten vaikeaa on aina keksiä joku nimitys päivän asulle! Päätin kuitenkin jatkaa tätä luovaa linjaa, eli asujeni nimeämistä, koska se näyttää mielestäni kivalle. Heh. Eilisen päivän asu sai siis nimityksensä Alla Pugachevan legendaarisesta kappaleesta. Se on oikeastaan aika haikea kappale, kun keskittyy sen kuuntelemiseen tai lukee kappaleen lyriikoita.


Mutta nyt ei olla surullisia tai haikeita! Kevät tuli taas, jee! Ilmeisesti olen nyt hurahtanut kukkakuosiin, joten sillä mennään. Näissä kuvissa mekon alla on myös se paljon hehkuttamani tyllialushame. Ihan hyvin se on toistaiseksi pysynyt muhkeana, vaikka aluksi pelottikin istua se päällä. Säilytän sitä henkarissa seinälläni. Kyllä, seinälläni. Kun ei se mahdu muuallekaan. Tai tokihan se mahtuisi vaatekaappiini, mutten halua änkeä sitä sinne. Ja onhan se ihan hauskan näköinen tuossa seinällä!


Näytän siltä, että yrittäisin vääntää jotain tosi coolia ilmettä epäonnistuen täydellisesti, mutta oikeasti aurinko paistoi suoraan silmiini. Hymyilin kivun läpi.



Tällaista ensemblea tällä kertaa. Mekko on ostettu Ansasta (Helsinki) ja se maksoi vaivaiset kolmekymppiä! Minusta varsin edullinen hinta näin upealle mekolle, joka näyttää siltä kuin olisi 50-luvulta peräisin: tosin olen aika varma että tämä mekkonen on oikeasti 80-luvulta peräisin ja tehty 50-luvun tyyliin. Yleensähän aidot 50-luvun mekot maksavat päälle 100 euroa (ei, en omista yhtäkään, liian kallista omaan makuuni). Tosin ylioppilasjuhliani varten aion varmaan ostaa sellaisen ja se saa maksaakin arkimekkoa enemmän ihan luvan kanssa. Hih, ihanaa päästä taas pukuostoksille! Vanhojenmekkoni kanssa kävi vähän hullusti, kun se löytyi jo heti ensimmäisestä kaupasta ja oli kolmas mekko, jota kokeilin. En siis oikein ehtinyt kokeilla kaikkia erilaisia mekkoihanuuksia. Voisinkin muuten joskus tulevaisuudessa tehdä jonkun postauksen vanhoistani. Vaikka eipä niistä nyt hirveästi olekaan kerrottavaa. Ei se ehkä niin ihmeellinen kokemus sitten ollutkaan, kuin olin etukäteen kuvitellut. En minä varsinaisesti kadu päätöstäni tanssia, mutta no jaa, olisin varmaankin säästynyt pahimmalta stressiltä jos olisin skipannut koko homman. Mutta tämä onkin jo ihan oma aiheensa!




Takkikin vaihtui jo kevyempään. Vähän vilpoinen kyllä tuli, mutta onneksi kotoani kävelee koululleni tasan viisi minuuttia! Periaatteessa voisin siis juosta kotoani koululle ilman takkiakin, mutten ihan viitsi! "Virallinen" kevättakkini on tällä hetkellä lyhennyksessä, joten tämä saa nyt toistaiseksi kelvata. Kiinni tuota ei voi laittaa, sillä olen ilmeisesti kerännyt jonkun verran lisäkiloja neljän vuoden aikana... Muistaakseni ostin tuon joskus 14-vuotiaana. Heh, no, sellaista se on. Mites se sanonta meneekään, ihmiset eivät liho, vaan vaatteet pienenevät? Kannatan!

You wouldn't believe how hard it actually is to come up with a name for the outfit! Yesterday's outfit was named after Alla Pugacheva's legendary hit song, which is actually pretty damn sad song.

But we shall not be sad today! Spring is here again, yay! I really love this dress you can see in this post: it was both affordable and oh so pretty and oh so 50s! I also changed my coat from my winter coat to spring coat, though this one is a bit too small for me... I guess I have gained some weight in four years, heh. At least I think I bought this about for years ago. But hey, we have a saying at least here in Finland, that the people don't gain weight, the clothes get smaller! I agree!

 Miss Liida Inez

Monday 6 April 2015

OOTD: Flower (and petticoat) power

Heipä vaan! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava pääsiäinen ja olette ehtineet rentoutua! Minulle tämä loma tuli ainakin tarpeeseen, oli sen verran rankka koeviikko, niin monta minulle vaikeaa ainetta... Ihan vain näin vinkkinä teille lukiolaisille ja tuleville lukiolaisille, älkää helvetissä ottako samaan jaksoon kemiankurssia ja kahta matikankurssia, jos olette matikassa huonoja! Odottelen jännityksellä menisikö edes yksi noista läpi, vai istunko kohta taas vaihteeksi uusimassa jotain matikankurssia... Kemian kokeenikin tilanne näyttää hieman kehnolta, koska menin sitten kirjoittamaan siihen kokeeseen, että vesi on alkuaine. Kun minä oikeasti olen luullut tähän saakka, että vesi on alkuaine. I has the dumb. Huoh. Hävettää. Aion sanoa kemianopettajalle palautuspäivänä, että se oli vain aprillipilaa (kemian kokeeni oli aprillipäivänä), koska en kestä muuten.


Tässä postauksessa tulee olemaan aika monta kuvaa, koska olen itsekeskeinen ja tykkään tuijotella omaa pärstääni ja viimeiseen päälle treenattua kroppaani (ironia, huomioikaa ironia, ennen kuin kukaan tulee sanomaan, että lol sun kroppas mikään treenattu). No ei vaiskaan, tuli vaan otettua niin kivoja kuvia eilen! Huomasin jossakin vaiheessa päivää, että perhana, aurinkohan se sieltä pilvien keskeltä koittaa pilkistää! Eihän siinä auttanut mikään muu kuin vaihtaa vaatteet ja juosta ulos napsimaan kuvia. Tällaista tämä Suomen kevät sitten vissiin on. Toivottavasti nyt kunnon aurinkoiset säät alkaisivat taas! Lämmintä ei tarvitse olla, kun olen enemmän kylmän ystävä, mutta auringosta tykkään minäkin, sitä en voi kiistää! Tulee heti niin paljon energisempi ja pirteämpi olo, vaikka toki sadepäivätkin ovat rauhoittavia. Mutta niitä ei tarvitse olla joka päivä.




Huomaatteko jotain uutta? No, minäpä kerron. Tyllialushame, minä ostin tyllialushameen! Olen jo kuukausia miettinyt sellaisen hankkimista ja koska vierastan netistä tilaamista, löysin Cybershopista aika täydellisen ja erittäin edullisen yksilön. Laadusta en sitten tiedä, mutta se varmasti selviää tulevaisuudessa, heh!

Ajattelin pitkään, että onkohan tyllialushame minun juttuni, vaikka toisaalta ajattelinkin, että se sopisi hyvin muutamiin leveähelmaisempiin mekkoihini ja hameisiini. Olen vain niin pitkään vierastanut värejä ja 50-luvun muhkeita helmoja ja tykännyt enemmän 40-luvun yksinkertaisemmasta tyylistä, että pelkäsin tekeväni virheostoksen. En tiedä, ehkä se sitten on tämä kevät, mutta päädyin lauantaina hakemaan Cybershopista sen hemmetin tyllialushameen. Ja tiedättekö mitä? MITEN IHMEESSÄ OLEN VOINUT ELÄÄ TÄHÄN ASTI ILMAN TYLLIALUSHAMETTA!? MITEN!? KERTOKAA MINULLE! Taivas varjele, ihan uusi maailma aukesi minulle, kun ostin tämän tyllialushameen. Imartelee päärynävartaloani ja saa tietyntyyliset hamoset ja mekkoset näyttämään niin paljon paremmilta. No, te jotka käytätte tyllialushameita, tiedätte varmaankin miten ihania nämä ovatkaan!



 Tyllialushameen kanssa on myös hirmuisen kivaa pyörähdellä.


Omistan tasan kaksi repromekkoa, joista toista esittelen näissä kuvissa. Se on ostettu Tukholmasta, aivan ihanasta Sivletto-liikkeestä, joka on todellinen 50-lukua ihailevan ihmisen maanpäällinen taivas. Suosittelen kaikille, jotka sattuvat Tukholmassa piipahtamaan! Tuo liike on kyllä harmillisesti vähän piilossa, että sen sijainti pitää melkeinpä tietää jo etukäteen. Kun sinne kuitenkin kerran pääsee, on siellä vaatteiden, kenkien ja muun krääsän lisäksi (kaikki siis reprota, eikä aitoa vintagea) 50-luvun kampaamo! Jos olisin tuolloin tarvinnut hiustenleikkuun, olisin kyllä ehdottomasti mennyt sinne. Ja tietenkin myyjät olivat kaikki kuin suoraan 50-luvulta, ai että, jos ei olisi pitänyt kiirehtiä laivalle, olisin jäänyt sinne hengailemaan pidemmäksikin aikaa. Kaiken lisäksi sain tästä mekosta alennusta (en enää tarkalleen muista kuinka paljon, mutta jos oikein muistelisin, se taisi olla 10-15 euroa?), koska se oli viimeinen kappale! Toinen mekko tulee varmaan myös näkymään joskus lähempänä kesää täällä blogin puolella. Se on Hell Bunnyn mekko ja ostettu täältä omasta rakkaasta asuinkaupungistani, Doris & Duke -nimisestä liikkeestä, jossa myydään sekä reprovaatteita, että aitoa vintagea. Suosittelen sielläkin käymään, jos eksytte joskus Porvooseen!

Kukkavillatakki on löytö vaatekaapistani. En muistanut, että tuollaisenkin omistin! Muistan kuitenkin ostaneeni sen Mangosta joskus pari vuotta sitten. Sopi erinomaisen hyvin tämän mekon kanssa, josta on irronnut kaksi nappia, hups... Ikävintä tässä on se, ettei minulla ole hajuakaan, missä nuo kaksi nappia ovat! Siitä on nimittäin kuukausia aikaa, kun olen viimeksi tätä mekkoa käyttänyt. Villatakki peitti hyvin ne kohdat, joista napit ovat irronneet. Jalassa minulla on epämukavimmat korkokenkäni, joita käytän vain juhlissa, joiden tiedän koostuvan suurimmilta osin istumisesta.





Kauhea kun on sotkuiset hiukset ja pinnikin pilkistää tuolta... olen nukkunut tämä kampaus päässä aivan liian monta yötä, kun en ole jaksanut tehdä uutta. Annettakoon tämä minulle anteeksi, onhan nyt sentään loma!

Päässä on snood, eli suomeksi taitaa kulkea nimellä hiusverkko, jonka olen virkannut itse. Olen virkannut myös punaisen, valkoisen, sinisen ja vaaleanpunaisen yksilön, noita on niin helppo virkata! Tuollaisen tekee helposti yhden illan aikana, vaikka katsellessa televisiota samaan aikaan. Voisin laittaa tänne jonkun ohjeen noiden hiusverkkojen tekemiseen, mutta ongelmana on se, ettei minulla oikein ole mitään ylöskirjoitettua ohjetta, enkä ole varma osaisinko edes tämän tekemisessä ohjeistaa. Tuntuu siltä, että teen jokaisella kerralla tämän hiusverkon vähän eri tavalla! Höh.


Tuo vyö ei sovi yhtään tähäna asuun, mutta tajusin, ettei minulla ole mustaa vyötä! Tai minulla oli, mutta se on niin kulunut, ettei sitä enää kehtaa käyttää. Apua. Tämä asia täytyy korjata mahdollisimman pian.




Huomenna taas kouluun, uuden jakson merkeissä! Ja tämä onkin viimeinen jakso ennen kesälomaa, sitten on minun lukion kakkosvuoteni taputeltu ja ensi vuonna olisi edessä abivuosi, kamalaa! Mihin tämä aika oikein katoaa? Vastahan minä menin lukioon! Lisäksi meikäläisellä on huomenna työhaastattelu, jaiks! Tai no, minulle on jo luvattu kesätyöpaikka kyseisestä paikasta, mutta haluavat vielä kysellä jotain jännittävää.

Vietin pääsiäislomani muuten suklaamunien lisäksi Kolmas valtakunta -nimisen dokumentin parissa. Suosittelen katsomaan, jos ei ole muutakaan tekemistä ja aihe kiinnostaa. Löytyy Yle Areenasta. Käsittelee siis Natsi-Saksaa, kolmatta valtakuntaa, ja keskittyy erityisesti sen johtajan, Adolf Hitlerin seikkailuihin aina vuodesta 1933 vuoteen 1945. On sinänsä jännä juttu, että tykkään historiasta ja rakastan erityisesti toiseen maailmansotaan liittyviä dokumentteja, mutta jotenkin koulun historianoppitunnit eivät nappaa. Meillä on kyllä ihan hyviä ja persoonallisia historianopettajia, ettei homman pitäisi tyssätä siihenkään. Olen kirjoittamassa reaalina uskonnon (tulevana syksynä!), joka on mielestäni helpompaa kuin historia (ja olen persoonana sellainen, että pyrin menemään aina siitä mistä aita on matalin), puuduttavan tylsää kirkkohistoriaa lukuun ottamatta, ja tietenkin se kiinnostaa minua. Itsehän en ole uskossa ja ikävä kyllä olen juuri se, joka nuokkuu kirkossa sen takapenkeillä, mutta oppiaineena uskonto on minusta hirmuisen mielenkiintoista! Olen todella ristiriitainen ihminen.

Howdy! I hope you all had a nice Easter, because I sure did, finally got some time to relax!

Yesterday I saw the sun was shining (it has been raining here in Finland for days... even some snow!), so I decided that it was time to take some photos outside! And... do you notice anything different? Well, I'll tell you. I bought a petticoat. I found a perfect one from a Finnish shop called Cybershop, but I was very doubtful for a long time. I've been into the 40s style for such a long time now, so I thought that buying a petticoat would be a mistake. I thought it wouldn't be my thing, you know? But on Saturday I bought the petticoat and guess what? HOW HAVE I BEEN ABLE TO LIVE WITHOUT A PETTICOAT!? HOW!? TELL ME! 

The dress is from Sivletto, a lovely shop in Stockholm, Sweden. If you ever visit Stockholm, I highly recommend visiting this shop! It's like heaven for anyone who loves the 50s! The green snood that you can see in these photos, has been made by me.

Miss Liida Inez

Friday 3 April 2015

The Liebster Award

Hei vaan! Mennäänpä suoraan itse asiaan!

remains of today -blogin ihastuttava Alisa haastoi minut vastaamaan The Liebster Award -blogihaasteeseen. Mikäli kyseinen haaste on sinulle tuntematon, niin tiivistettynä ideana on siis keksiä itsestään 11 faktaa, olennaista tai epäolennaista, sen jälkeen vastata 11 kysymykseen ja lopuksi keksiä itse 11 kysymystä. Selkeyden vuoksi:

1. Postaa haaste blogiisi
2. Kiitä bloggaajaa, jolta sait haasteen ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Vastaa nimeäjäsi 11 kysymykseen ja keksi omat 11 kysymystä
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa
6. Ilmoita ehdokkaille (jotka päätit kohdassa 5.) haasteesta

Kuvituksena toimivat kuvat Debbie Reynoldsista, joka juhli keskiviikkona syntymäpäiviään. Debbie on yksi lempinäyttelijöistäni ja mielestäni myös yksi kauneimmista 50-luvun elokuvatähdistä. Hän on myös yksi harvoista vielä elossa olevista tuon ajan elokuvatähdistä! Jos nimi on tuntematon, niin hän on näytellyt mm. Singin' in the Rain -elokuvassa sekä 60-luvulla tähdittänyt The Singing Nun -elokuvaa.

11 faktaa itsestäni

1. Minulla on hyvin herkkä vatsa. Se ei kestä kahvia tai ylipäätään kofeiinipitoisia juomia, maitoa runsaina määrinä, suklaastakin tulee vatsa kipeäksi... vähän kaikesta siis! (Silti syön/juon näitä kaikkia edellä mainittuja useasti viikossa ja no, lopputulos on arvattavissa... ei siitä sen enempää) Kärsin päivittäin vatsakivuista, mutta ne ovat jo niin arkipäivää minulle, että pystyn keskittymään muuhunkin. Paitsi kerran viikossa saattaa vatsaa vääntää niinkin kovaa, että keskittyminen on hankalaa ja tekisi mieli käpertyä sikiöasentoon lattialle tekemään hidasta kuolemaa. Olen käynyt monissa testeissä, muttei syytä mystisiin suunnilleen kahdeksan vuotta sitten alkaneisiin päivittäisiin vatsakipuihini ole löydetty. Jännittävää.

2. Itken hyvin harvoin. Minua on todella vaikea saada itkemään. Silloin jos onnistun vuodattamaan muutaman kyyneleen, vuodatan ne lähinnä ärtymyksestä tai turhautumisesta, kuin liikutuksesta tai surusta. Minua on mahdotonta saada itkemään esimerkiksi Titanicille (muutenkaan en tykkää yhtään kyseisestä elokuvasta) tai ylipäätään millekään elokuvalle, mutta sen sijaan matikanläksyjä tehdessäni saatan helposti tirauttaa useammankin kyyneleen, koska turhautuminen potenssiin 100.


3. Minulla on hyvin laaja elokuvamaku. Rakastan 50-luvun kepeitä musikaaleja, mutta myös väkivaltaisia sota- tai muita toimintaelokuvia. Sean Conneryn tai Roger Mooren tähdittämät James Bondit kiteyttävät aika hyvin elokuvamakuni: niissä on tiettyä hienostuneisuutta, mutta myös tappeluita! Lisäksi olen katsonut Die Hard -elokuvat monen monta kertaa. Mutta tosiaan, toisaalta suosikkejani ovat myös vanhat klassikot Singin' in the Rain, Casablanca, It's a Wonderful Life ja niin eteenpäin. 

4. Olen iänikuinen pessimisti, mikä on saattanutkin jo nousta blogissani esille. Keksin takuuvarmasti hyvistäkin asioista valitettavaa (tai toisin sanoen, minusta elämässä ei ole mitään 100% hyvää asiaa, kaikessa on jotain huonoa) ja suhtaudun hyvin moniin asioihin hyvin negatiivisesti. Olen hyvin valoisa persoona siis.


5. Rakastan sushia (ja myös vatsani sietää sitä, hurraa!)! Voisin vain syödä sitä joka päivä. Ai että.

6. Vihaan kesää. Syksystä, talvesta ja keväästäkin pidän, mutta kesä on jotain aivan kamalaa. Itse ainakin hikoilen kuin pieni sika, hiukset on huonosti, meikki on huonosti, on liian valoisaa ja aivan liian pitkään ja on liian kuumakin, väsyttää, masentaa ja ärsyttää. Saan aika samanlaisia oireita kesällä, kuin jotkut saavat syksyllä pimeyden saapuessa. Syksy onkin ehdoton lempivuodenaikani! Onneksi asun sentään Suomessa.


7. Olen joulufanaatikko. Tässä samalla naputellessani tätä postausta kuuntelenkin joululauluja. Olen juuri se ihminen, joka alkaa valmistautua jouluun ensimmäisten lehtien pudotessa puusta maahan, jolla on kaksi laatikollista pelkkiä joulukoristeita, joka omistaa kymmeniä jouluelokuvia ja joululevyjä ja joka menee kauppaan vain fiilistelläkseen ihania joulurallatuksia ja joulukrääsää (ja hamstraa sitä joulukrääsää joka vuosi vain lisää). Olisipa jo joulu.

8. Pelkään yli kaiken rullaportaita. Joo-oh. Mitähän tästä sanoisi. Pienempänä kaaduin rullaportaissa (koska astuin kahdelle askelmalle samaan aikaan) ja polvihan siinä aukesi. Ei mitenkään pahasti edes (ei tikkejä yms. tarvittu), mutta en tiedä, olen siitä saakka vältellyt rullaportaita viimeiseen saakka. Jos vain on mahdollisuus, valitsen aina portaat (tuleepahan saatua hyötyliikuntaa, hehheh). Ja mikäli joudun menemään rullaportailla, saatan seistä useita kymmeniä sekunteja niiden juurella, tuskanhiki otsalla, koska pelkään astuvani väärin ja kaatuvani. Hyi. Varsinkin alas on hirveää mennä rullaportailla.


9. Sairastin vesirokon vasta 14-vuotiaana. Eikä ollut muuten kivaa. Ei ollut, ei. Kuumetta 39 astetta, meikäläinen aivan täynnä näppylöitä, makaaminen ja istuminen oli yhtä tuskaa. En ole kyllä aikoihin ollut niin kipeä, kuin olin tuolloin. Hauskinta oli, että olin juuri muutama viikko ennen sairastumista puhunut siitä, kannattaisiko minun ottaa rokote vesirokkoa vastaan, kun yleensä se sairastetaan vähän nuorempana.

10. Revin kynsiäni. Auts. Ne näyttävät järkyttäviltä. Oikeasti, tilanne on tosi paha. En vaan pääse tavasta eroon. En koskaan pureskele kynsiäni, joten mikään tököttikään ei tähän ongelmaan tehoa. Tämän takia kuvissani näkee usein hansikkaita, koska en mielelläni esittele sormiani. 

11. Olen addiktoitunut tähän Youtube-kanavaan. Tuon kanavan videoita on vain niin ihanaa katsella, tulee hyvä mieli!


11 vastausta

1. Makeaa vaiko suolaista?
Suolaista! Olen muutenkin suolahullu, lisään suolaa kaikkialle edes maistamatta ruokaa. Tervetuloa sydänsairaudet!

2. Hame vai housut?
Hame. Harvemmin meikäläistä näkee housuissa. Silloin kun eksyn lenkkipolulle, voi minut nähdä housuissa, kuten myös koeviikoilla, kun ei vaan jaksa panostaa. Ja kotona hengailen housuissa. Muuten mennään hameessa tai mekossa.

3. Tuliko muna vai kana ennen?
Kana, joka kehittyi evoluution seurauksena jostain muusta lajista kanaksi ja muni sitten munan. Niin, eli kana tuli siis mielestäni ensimmäiseksi, jos ilmaisin itseni epäselvästi.


4. Lemppari menneistä vuosikymmenistä? Miksi?
1940-luku. Pidän sitä mielenkiintoisimpana vuosikymmenenä historiallisesti sekä tietenkin tyylin puolesta, heh. Mietin pitkään vastaanko 40- vai 50-luku, mutta kyllä 40-luku taitaa nyt vetää pitemmän korren. Tai no jaa... Kyllä nuo kummatkin vuosikymmenet ovat lähellä sydäntäni! Vaikeaa sanoa!

5. Mistä tiedät, onko elämäsi totta?
Voi ei, filosofisia kysymyksiä, olen näissä huono... Lukion ainut pakollinen filosofiankurssi meni kännykällä surffaillessa. Ei kai sitä voi tietää, ehkä koko elämäni on kuin Inception-elokuva!

6. Haittaisiko sinua tietää, että ihmiselämällä ei ole mitään merkitystä? 
Minun mielestäni ihmiselämällä ei ole sen suurempaa merkitystä. Eli ei haittaisi.


7. Oletko tyytyväinen itseesi?
Hmm. Menee aika fifty-fifty. Olen osittain tyytyväinen itseeni, mutta löydän itsestäni myös paljon parannettavaa, sellaisiakin asioita, joihin en voi itse vaikuttaa. Itsevarmuus ja tyytyväisyys itseensä kasvaa varmaankin sitä mukaan, kun ikää tulee.

8. Oletko koskaan joutunut onnettomuuteen?
En

9. Kuinka monta kertaa päivässä luultavasti katsot peiliin?
Monta kertaa! Aamulla kun meikkaan, laitan hiukset ja puen päälle. Koulussa peiliin tulee vilkaistua pari kertaa, vessakäyntien yhteydessä tai kun korjailee mahdollisesti meikkiä. Kotiin tullessa peiliä tulee vilkuiltua useaan kertaan. Ja illalla tietenkin taas.


10. Mikä on lempivaatteesi?
Lempivaatteeni... Tällä hetkellä varmaankin talvitakkini! Saa nähdä, jos kuvat siitä päätyvät joskus blogiini, mutta ainakin Instagramistani löytyy kuvia 40-luvun tyylisestä talvitakistani. Luultavasti 70-luvulta peräisin. Tykkään siitä vaan niin älyttömästi. Harmi, että kohta on kesä.

11. Olisitko mieluummin kuuro vai sokea?
Kuuro. Toki aluksi olisi hyvin hankalaa elää ilman musiikkia, jota rakastan, mutta loppujen lopuksi uskoisin tottuvani siihen. Sokeutuminen taas olisi pahin painajaiseni, kun meikkaamista, hiusten laittamista ja vähän erilaista pukeutumista kuitenkin harrastan ja se on intohimoni!


Omat 11 kysymystä

1. Uskotko elämään kuoleman jälkeen?
2. Jos saisit mahdollisuuden muuttaa johonkin maahan, minne muuttaisit? Voit mainita myös kaupungin, jos haluat!
3. Marilyn Monroe vai Audrey Hepburn?
4. Kerrostalo vai omakotitalo?
5. Tykkäätkö katsoa dokumentteja?
6. Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä?
7. Osaatko twerkata?
8. Perinteinen: mitkä kolme asiaa ottaisit autiolle saarelle mukaan?
9. Haluaisitko/onko sinulla lemmikkiä?
10. Tykkäätkö Euroviisuista? Mikäli tykkäät, kerro lempikappaleesi Euroviisuista!
11. Mikä on lempi Disney-elokuvasi?

Tulin nyt siihen lopputulokseen, että en haasta ketään. Tämän voi napata tästä blogiinsa, mikäli haluaa vastata kysymyksiini!

Sorry, no translation today!

Miss Liida Inez