Minulla on mitä ilmeisimmin ollut tässä jo pitempään "50s mood" päällä, eli lähinnä 50-luvun tyyli on miellyttänyt silmääni. Ennen tätä villitystä pidin pitkään enemmän 40-luvun tyylistä, mutta ilmeisesti kevään myötä aloin kiinnostua yhä enemmän leveämmistä helmoista. Kun aloittelin pukeutumaan vintageen, noin vuosi sitten, kiinnostukseni lähti liikkeelle juurikin 40-luvun tyylistä, koska pidin sitä helpompana toteuttaa. Ja kyllä se on edelleen minusta helpompi vuosikymmen tyyliä ajatellen.
No, nyt mennään taas takaisin 40-luvulle.
Mutta tämä vintagepukeutumisessa onkin hauskaa. Yhtenä päivänä voit lähteä ulos täydellisessä 50-luvun tyylissä leveine helmoineen ja toisena 40-luvun jakkupuvussa (jota muuten metsästän edelleen!). Itse en halua sanoa millekään vuosikymmenen tyylille ei, vaan vaihtelen mielenkiinnon mukaan tyyliä.
Ei hätää, en todellakaan pukenut tätä asua päälleni viime viikon perjantaina, kun Suomi kärsi/nautti helteistä. Minä kuuluin kärsivien ihmisten joukkoon, enkä edes poistunut kotoa koko päivänä. Ihan hyvin pärjäsin tuulettimien läheisyydessä ja sainpahan luettua yo-kirjoituksiin. Sen sijaan tämä asu oli päällä alkuviikosta, tosin jo silloinkin uin hiessä ja jouduinkin lopulta kantamaan jakkua käsivarsillani, vaikka yritinkin sinnitellä. Höh.
Päällä oli muutamakin uusi juttu. Nimittäin paita ja kengät ovat kummatkin Suvi-Vintagesta ostettuja ja kummatkin 40-luvulta. Varsinkin paita lähti mukaan varsin edullisesti, sillä siinä oli muutama parsimiskohta, minkä takia hintakin oli luonnollisesti alhaisempi. Mutta mitäs muutamista parsimisjäljistä - kertovat vain, että paita on nähnyt elämää! Eikä niitä edes näe, ellei tule ihan minun lähelleni. Ja minua ahdistaa ihmisten läheisyys, joten ei kukaan varmaan edes lähesty minua, heh! Ystäväni naureskelevat aina läheisyydenkammolleni, sillä vihaan esimerkiksi halailla, joten hyvästien jättäminen tai pitkästä aikaa tapaaminen hoituu vähän äijämäisesti taputtamalla olalle. Tai kun joku tulee oikein lähelle, otan automaattisesti pari askelta taaksepäin. Täytyyhän minulla nyt jonkinlainen oma reviiri olla!
Hame on kirpputorilta ostettu, samoin myös laukku, jakku joku riepu H&M:män alennusmyynneistä (en tiedä miksi kutsun kaikkia H&M:män vaatteita rievuiksi?) ja hattu on ostettu Nastasta, joka on siis vintageliike Helsingissä.
Käytin muuten muutama päivä takaperin blogini ulkoasun muokkaamiseen kolme tuntia ja lopputuloksena oli hyvin vähäinen leveyksien muutos, muutama uusi gadget sekä kehyksettömät kuvat. Ja uusi fontti. Hyvin käytetyt kolme tuntia siis. Ihmiset, näin käytätte hyödyllisesti kolme tuntia päivästänne! Siis tarkoitukseni oli saada teksti ja kuvat samanlevyisiksi - no, tämä yritys oli aikamoinen fail. Kokeilin neljän eri ohjeen avulla saada kuvat ja teksti samanlevyiksi, mutta onnistuin vain suurentamaan kuvia ja nekin muuttuivat epämääräiseksi pikselimössöksi. Blogini kuvat ovat jo nytkin ihan tarpeeksi epäselkeitä (koska otan nämä kuvat kännykkäkameralla, en omista järjestelmäkameraa, enkä edes digikameraa, kun en valokuvaamisesta erityisemmin tykkää), niin juu ei. En haluaisi kuvista hirveän isoja, mutta vähän isompia ja samanlevyisiä tekstin kanssa... Harmi, etten tietääkseni tunne ketään tekniikkataikuria, joka voisi hoitaa nämä hommat puolestani. Voisi melkein laittaa Facebookiin ilmoituksen, haha. Olen niin epätoivoinen! Ilmeisesti aivonikin ovat jääneet jonnekin 40-luvulle tämän tekniikan suhteen.
Toisaalta ei tämä nyt ihan kauhealtakaan näytä. Minun silmääni. Paremmalta näyttää, kuin ennen. Ja olen jo ylpeä siitä, että sain ihan itse ne kehykset pois kuvista, koska siinähän piti vähän koodailla. Hrrr. Tämä blogin kirjoittaminen on kivaa, mutta tämä tekniikkapuoli ei.
Toisaalta ei tämä nyt ihan kauhealtakaan näytä. Minun silmääni. Paremmalta näyttää, kuin ennen. Ja olen jo ylpeä siitä, että sain ihan itse ne kehykset pois kuvista, koska siinähän piti vähän koodailla. Hrrr. Tämä blogin kirjoittaminen on kivaa, mutta tämä tekniikkapuoli ei.
Tässä on alkanut hiljalleen nousta tuskanhiki otsalle yo-kirjoitusten takia. En yhtään tiedä mikä olisi hyvä lukutekniikka minulle, koska krhm, tähän saakka olen pärjännyt lukutekniikalla: "luen koko koealueen yhdessä illassa ymmärtämättä mitään ja unohdan kaiken noin viikko kokeen jälkeen." Olen yliviivaillut mielestäni tärkeitä asioita ja tehnyt ajatuskarttoja, mutta silti tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että minun pitäisi osata niin monen kurssikirjan asiat. Perstuntuma. Se on hyvä tuntuma. Vedän yo-kirjoitukset perstuntumalla. Sounds like a plan.
Tiedättekö sen tunteen, kun jäätte pahasti koukkuun johonkin sarjaan? Nyt minullekin on käynyt näin.
(Ei, se ei ole Orange Is the New Black. En ole koskaan katsonut sitä. En edes tiedä mistä tämä suureen suosioon noussut sarja kertoo.)
En ole kokenut näin suurta rakkautta tv-sarjaa kohtaan sitten Murdcohin murhamysteerien tai Hakekaa kätilö -sarjan! Neiti Fisherin etsivätoimisto -sarjassa yhdistyvät kaksi mielenkiinnon kohdettani: historia ja rikokset. Murdochin murhamysteereissä oli aika sama idea, mutta sarja sijoittui Kanadaan ja 1900-luvun alkuun, kun taas Phryne Fisher kumppaneineen seikkailee 1920-luvun Australiassa. Tiivistettynä, räväkkä ja aikaansa edellä oleva Phryne Fisher perustaa oman etsivätoimistonsa ja rupeaa selvittämään rikoksia yhdessä rikoskomisario Jack Robinsonin kanssa, joka on aluksi melko vastahakoinen yhteistyöhön, kunnes huomaa Phrynen olevan yllättävän fiksu. Menossa mukana ovat myös Phrynen seuraneiti Dot sekä konstaapeli Hugh. Mielenkiintoisten rikosten lisäksi sarjaa on kiva seurata ihanien asujen takia. Sarjaa voi seurata tietenkin Yle Areenasta, mutta sitä esitetään joka arkipäivä kello 17 Yle TV1:llä.
Onko kukaan muu teistä katsonut tätä sarjaa?
Lately I have been more interested in the clothing of the 50s, but recently I have fallen in love with the fashion of the 40s, again. When I started to dress up in vintage clothing, about a year ago, I was really into the fashion of the 40s. But this is what is so fun when it comes to vintage clothing! One day you can dress up in a 50s swing dress and the other day in a 40s suit. I don't want to say no to any fashion decade.
I wore this outfit in the beginning of last week, when it wasn't so hot yet. I was really suffering because of the heat, I'm not the biggest fan of summer. Or, yes, I do like summer, when the temperature is about 20-23 degree Celsius. But over 30... way too hot for me! I was wearing a shirt from the 40s and also the shoes are from the 40s. I bought both the shirt and the shoes from Suvi-Vintage.
Also... I hate editing my blog! It's so frustrating because I'm so bad with technology. A couple of days ago I edited my blog for three hours!
I am totally addicted to a tv-series called Miss Fisher's Murder Mysteries. I have been looking for a new tv-show to watch after Murdoch Mysteries and Call the Midwife went both on hiatus. The show combines two of my interests: history and crimes. The idea of Miss Fisher's Murder Mysteries is that a saucy lady called Phryne Fisher starts her own detective services. She starts to solve crimes with a detective inspector Jack Robinson who is a bit unwilling to work together, until he notices that Phryne actually has some wit. The show takes place in Melbourne in the 1920s, so the costumes are also amazing! Has anyone of you watched this tv-series?
Miss Liida Inez
