TVER 2017

Hello there!

I should be at the train station in about two hours, so I don't have that much time. So I'll keep it short! I have been extremely busy with university, so sadly I haven't had time to update my blog... it's really a shame, but now I'm hopeful that there's going to be a change! Something very exciting is about to happen today - I was supposed to write a blog post about this weeks ago, but I had so much to do that I didn't have the time. Well, better late than never, I guess...

But as many of you might know, I study Russian language and literature at the university of Helsinki. A little exchange is part of my Russian language studies and it's happening NOW! So in a nutshell: I'm going to spend the next ten weeks in Russia, in a town called Tver (located pretty near to Moscow). Many other Russian students are coming as well and we will study at the university of Tver and live in its dormitory. The Tolstoi-train will leave this evening and in the morning we will be in Tver... I still struggle to realize that I'm really going there, hah! I'm both excited and nervous at the same time.

I don't really have much time to write anything special, but I'm reaaaaaally going to try and update my blog from Tver. It would be fun to write a blog during my little exchange in there!

So, hopefully I'll see you soon! До встречи!

(Vain englannin kielellä, on vähän kiire ja kuumotukset päällä!)

Goodbye Helsinki!

Miss Liida Inez

Muutto, yliopiston aloittaminen ja paljon muuta... / Moving, starting to study in university and many other things...

Minulla onkin ollut elämäni kiireisin kesä ja blogiin kirjoittelu on vähän jäänyt. Ja mitä pidempään on kirjoittamatta blogia, sitä suuremmaksi kynnys palata kasvaa. Olen myös viettänyt melko paljon aikaa meikittä, eikä asukuvien ottaminen ole oikein napannut. Minulla ei oikein kesällä ollut sen ihmeempiä asujakaan, kun en tykkää ollenkaan kesäpukeutumisesta, enkä sen takia panosta kesävaatteiden ostamiseen. En kuitenkaan ota turhaa stressiä blogin kanssa - tämä on minulle kuitenkin vain harrastus ja teen sitä silloin kun ehdin ja siitä nautin. Toki pahoittelen taukoa kaikille blogiani lukeville, mutta minulla on tällä hetkellä hirvittävän kiireinen elämänvaihe menossa ja se valitettavasti säteilee tietenkin tänne blogiinkin. Mutta nyt vähän kuulumisia, sillä vaikka mitä on ehtinyt tapahtua!

I've had the busiest summer ever and that's why I haven't been active on my blog. And the longer you stay away from your blog, the harder it comes to write a post again. I haven't really been wearing makeup or fancy clothes this summer either, so sadly there's no outfit posts to show to you. But I prefer not to stress about blogging - in the end this is a hobby for me and I do it when I can. Of course I'm sorry for not being active here, as I have readers, but my life situation right now is crazy. But now I'll tell you a little bit about my summer!

"Kahvittelua" (join kaakaota) Hakaniemen hallissa. / Having a cup of hot chocolate at the Hakaniemen halli.

Viimeinen kesäviikonloppu. / The last summer weekend.

Kesätyöni porvoolaisessa museossa loppuivat jo heinäkuun loppupuolella ja oli kyllä mahtavin kesätyö, mitä minulla on koskaan ollut! Olisin kevyesti voinut jatkaa pidempäänkin. Melko pian kesätöiden loppumisen jälkeen suoritin autokoulun teoriakokeen ja stressistäni huolimatta se meni ensiyrittämällä läpi. Inssin suoritinkin muutama viikko sitten ja sekin meni läpi, eli nyt minulla on ajokortti! Ennen inssiä minut valtasi saatanallinen jännitys ja pelko, mutta kun tutkinnon vastaanottaja istahti autoon kaikki jännitys hälveni ja ajo meni paremmin kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan. Olen nyt yrittänyt ajaa mahdollisimman paljon - myös Helsingin keskustassa (enkä kokeile sitä uudelleen vähään aikaan...). Ajaessa kokee jonkinlaista vapaudentunnetta, millaista en ole ennen tuntenutkaan.

Lisäksi olen nyt virallisesti muuttanut Helsinkiin! Löysimme 88 neliöisen asunnon Töölöstä - muutan siis vanhempieni kanssa. Katseltuani Helsingin yksiöitä ja kuunneltuani muiden helsinkiläisopiskelijoiden kriiseilyä aika kököstä asuntotilanteesta, totesimme, että fiksuinta on muuttaa vielä saman katon alle. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin käynyt Porvoosta käsin yliopistossa vielä vuoden tai kaksi, mutta se olisi ollut melko idioottimainen veto sillä kummatkin vanhemmistani ovat Helsingissä töissä. Yläasteella ollessani  pohdimme, että olisimme muuttaneet Helsinkiin ja olisin käynyt täällä lukion, mutta halusin suorittaa lukion kuitenkin tutussa Porvoossa. Eli oikeastaan vain minun kouluni pitivät meitä kiinni Porvoossa ja nyt kun nekin on käyty, niin dasvidanya Porvoo! Olen viime viikkoina kävellyt ympäri Helsinkiä ja ajellut ratikalla ja no, onhan tämä kaupunki aivan ihana. Täällä on niin paljon elämää ja tapahtumaa, jota olen kaivannut. Ja silti löytyy hiljaisempia kulmia - eihän tämä Helsinki maailmanluokassa ole todellakaan mikään suurkaupunki, vaikka se suomalaiselle voikin sellaiselta tuntua, varsinkin jos on kotoisin pienemmältä paikkakunnalta.

I worked in a museum in Porvoo for the summer and it was such a lovely working environment! I really enjoyed my time there. Shortly after I finished working there I had a theory exam about driving (part of the driving school) and then I had the driving test itself. I was extremely nervous before the driving test, but I became relaxed when I just started to drive. I succeeded in both of the theory exam and the driving test and now I have a driving license! I've been really enjoying driving - you feel so free while driving.

Now I also officially live in Helsinki, the capital of Finland. I moved into a 88 square kilometer apartment with my parents. The apartment situation in Helsinki is quite crappy and both of my parents work in Helsinki, so we decided to move in together. It would have been stupid to move into two different apartments, as my parents had also planned to leave Porvoo because of their work. We had thought of moving to Helsinki before I was even in high school, but I wanted to finish my comprehensive school and high school in Porvoo. But now Porvoo has nothing to offer to us, so dasvidanya Porvoo! I have been walking around Helsinki and riding on the tram cars and well, this city is wonderful. There's so much happening here and I've been really missing that. And still there's quite peaceful places in here - in the end, Helsinki is not a metropolis when you think of the whole world and its cities. But Helsinki can feel quite big for a Finn, especially if you have been living in a smaller place.

Hallittu kaaos / Controlled chaos

Näkymät uuden asuntomme parvekkeelta. / The view from our new apartment.

Helsinki iltahämärän aikaan. / Helsinki during dusk.

Pätkäisin myös hiukseni pari viikkoa sitten ja olen kovin tykästynyt näihin lyhyempiin hiuksiin. Ensi kerralla houkuttelisi pätkäistä vielä vähän lyhyemmäksi! / I cut my hair shorter and I absolutely love it. I'm thinking of cutting it even shorter next time!

Ehkä kaikista suurin tapahtuma muuton lisäksi on ollut yliopiston aloittaminen. Opiskelu alkoi maanantaina orientoivalla viikolla, jossa meidät fuksit tutustutettiin yliopistoon ja yliopistoelämään. On ollut kieltämättä raskasta tavata viikon aikana niin monta uutta ihmistä ja yrittää käydä kaikkien kanssa läpi jonkinlainen järkevä keskustelu, mutta onneksi kaikki muut venäjän kielen opiskelijat ovat olleet supermahtavia. Lisäksi tunne siitä, että olen oikealla alalla on vain vahvistunut ja viikon kohokohta oli ehdottomasti Aleksanteri-instituutissa vieraileminen. Ensimmäinen jakso tulee olemaan melko työntäyteinen, suurin osa päivistä on 18 saakka, parhaimmillaan 8-18... Tosin perjantaina on ihana 12-14 päivä, mutta se vapaa-aika pitääkin varmaan hyödyntää tekemällä kotitehtäviä. Luvassa on mm. kielioppikurssi, venäläinen kirjallisuuskurssi ja erilaisia suullisia ja kirjallisia harjoituskursseja. Ensimmäinen luento on huomenna! Tulenkin nyt saman tien käymään koulua lähes vuoden putkeen, sillä kesällä lähden kolmeksi kuukaudeksi äiti Venäjän hellään huomaan, eli toisin sanoen kieliharjoitteluun kaupunkiin nimeltä Tver. 

Besides moving to Helsinki, one of the biggest changes in my life has been starting to study in university. I started on Monday, but the first week was only all about getting to know our university and learning about what it is like to study in university. It has been quite exhausting getting to know all the new people and trying to talk with everyone, but luckily all the Russian language students have been wonderful. I had my doubts, but now I feel pretty sure that I am in the right area of study and my favourite part of the week was visiting the Aleksanteri Institute, a national center of research, study and expertise pertaining to Russia and Eastern Europe. My first period will be quite full, most of the days last till 6 pm... But I'm excited! The first lecture is tomorrow! I will be studying almost a whole year, because in summer 2017 I will leave for mother Russia, to a town called Tver. I will spend there three whole months!

Koska kieltäydyn käyttämästä tietokonetta niin kauan kuin siihen on vain mahdollisuus, ostin vihkoja ja kalenterin yliopistoa varten. / Because I refuse to use computer as a study tool as long as I can, I bought a couple of notebooks and a calendar for university.

Suuntasin eilen kohti ainejärjestöni bileitä, joissa oli kyllä superhauskaa! Tanssimme ja lauloimme slaavipopin tahtiin ja yritin kommunikoida venäjäksi venäjä äidinkielenä -linjalla opiskelevien kanssa. / Yesterday my subject association organized a party for us new students and I had so much fun! We danced and and sang Slavic pop and I tried to communicate in Russian with the students who study Russian as a mother language, not as a foreign language (like me).

Perjantaina kävin Filosofian yössä Kiasmassa muutaman muun venäjänopiskelijan kanssa. En ole järin filosofinen ihminen itse, mutta paikan päällä oli ihan mukava tunnelma. Ja tapahtuma oli täysin ilmainen. Kiasmaan on kyllä pakko päästä joskus ihan vain katselemaan taidetta! / On Friday I visited Kiasma, a contemporary art museum, where an event called a Night of Philosophy took place. I'm not very into philosophy myself, but the event was free and the atmosphere there was really nice. I really need to visit Kiasma again, just for the amazing art!

Käväisin valokuvaussessiossakin, jonka teema oli 50-luku. Kuvia tulossa varmasti myöhemmin! / I was also a model in a photo session, the theme was the 50s. I will post some photos later!

Kyllä tässä on ollut melkoinen kevät ja kesä. Asiat on menneet niin hyvin nappiin, että pessimistiä vähän karmii. Valmistuin ylioppilaaksi, sain kesätöitä, pääsin yliopistoon unelma-alalleni, muutin Helsinkiin ja sain autokoulun suoritettua onnistuneesti. Mutta ei muuta kuin tästä eteenpäin. Erittäin jännittävä vuosi edessä!

This summer and spring have been absolutely crazy. Everything has gone so well that a pessimist like me is a bit scared. I graduated from high school, I got a work for the summer, I managed to qualify to university, I moved to Helsinki and I got my driving license. And I have an exciting year ahead of me!

Miss Liida Inez

OOTD: Pale pink and Coral & my trip to Tampere

Tervehdys toverit! Viime perjantaina suuntasin töideni päätyttyä kohti Tamperetta, jossa järjestettiin jälleen kerran Suvi-Vintage. Olin tapahtumassa myös mallina muotinäytöksessä, jonka teemana oli eri vuosikymmenten hatut.

Hello friends! Last Friday I headed for Tampere, where a vintage fair called Suvi-Vintage took place. I was also a model in a vintage fashion show - the theme was hats.

Sain työni päätökseen vasta 16 ja sen jälkeen piti vielä pakata viimeisetkin jutut mukaan. Pääsimme tien päälle 17 aikoihin, mutta onneksi Porvoosta ajelee Tampereelle parhaimmillaan jopa alle parissa tunnissa (ilman pysähdyksiä). Majoituimme Sokos Hotel Torniin, jota voin lämpimästi suositella! Olimme kerroksessa 20 ja yhteensä kerroksia koko hotellissa on 25, joten korkeanpaikankammoiselle ei ehkä ihan se paras valinta. Sen sijaan minunlaiselleni, joka päinvastoin viihtyy korkeammilla paikoilla, voin tuota hotellia suositella. Huoneetkin olivat kivat, aika perinteiset modernit hotellihuoneet.

After finishing work at 4 pm I went to home and did some last-minute packing. We hit the road at about 5 pm, but luckily it only takes about two hours or even less to drive to Tampere from here Porvoo. We stayed at Sokos Hotel Torni. The hotel has 25 floors and we were at the 20th. Maybe not the best choice for a person who is afraid of heights, but I can recommend the hotel for someone who likes heights (like me). The rooms were quite traditional modern hotel rooms. 

Korkeutta hotellilla on 88 metriä. / The height of the hotel is 88 metres.

Näkymät kerroksesta 20. / Scenery from the 20th floor.

Lauantain ohjelma alkoi aamupalalla, jonka jälkeen suuntasin Tallipihalle muotinäytöksen kenraaliharjoituksiin. Sen jälkeen kiertelin jonkin aikaa myyntikojuja, mutta tein enemmän ostoksia vasta muotinäytöksen jälkeen. Myynnissä oli kyllä vaikka mitä ihanaa, iski välillä valinnanvaikeus, mutta aika hyvin sain pidettyä otosten tekemisen edes joissakin määrin fiksuissa rajoissa. Mutta perhana, olinhan minä minun ylioppilaslahjarahojani tätä varten säästänyt hartaasti, joten rahan palamista ei voinut mitenkään välttää...

Muotinäytöksessä minä esitin 50- ja 60-lukujen baskeripäistä nuorisoa. Minulla oli päässä vaaleanpunainen baskeri ja päällä yksinkertainen kellomekko (jonka ostin joulukuussa ja joka minun on pitänyt kuvata kunnolla jo iäisyyden ajan... ehkä saan joskus tämänkin toteutettua). Jalassa oli täydellisesti mekon kanssa sopivat 50-luvun korkokengät.

After having a breakfast on Saturday morning I left the hotel for the dress rehearsals. After the rehearsals I checked out the fair and bought some things, but I did more shopping after the fashion show. There were lots of amazing clothes, hats, bags, shoes and other accessories, it was hard to choose what to buy! I had been saving the money I got as a graduation gift for this.

I played a part of a young woman living in the 50s/60s. Besides my pink beret I also wore a simple dress (which I bought in December and I have tried to take proper photos of it since that...) with matching 50s heels.

Meidän pieni muotinäytösporukkamme. / Our little fashion show group.

Tapasin myös jälleen Ladylike Delicasy -blogin ihastuttavan kirjoittajan Saran! Oli kiva taas nähdä! (Tämä ja ryhmäkuva lainattu Saralta.) / I also met the lovely Sara behind the blog called Ladylike Delicasy! It was nice to meet again!

Sitten asukuvia. Ehkä tästä on muodostumassa jonkinlainen perinne, kun minulla oli viime vuonnakin vaaleanpunainen asukokonaisuus päällä Suvi-Vintagessa. Mutta mikäs siinä, vaaleanpunainen on ihana väri! 

Then the outfit photos! Maybe this is becoming a tradition, but I wore a pink outfit last year too at the Suvi-Vintage fair. But what can you do, pink is a wonderful colour!

Päällä oli hame, jonka olen ostanut Frida Marinasta. Siinä on taskut (!!!), tyköistuva vyötärö ja se on todella kevyttä materiaalia, joten loistava varsinkin näin kesällä. Hiukseni kiharsin ja suihkutin niihin about kokonaisen hiuslakkapullon, sillä ulkona tuuli ihan pirusti. Toisaalta onneksi tuuli, sillä oli aika lämmin. 

I wore a skirt I bought from a Finnish vintage shop called Frida Marina some time ago. It has pockets (!!!), a tight-fitting waist and the material is very light, so it's perfect for summer. I curled my hair and sprayed a lot of hairspray on it, as it was a very windy, but warm day.

Muotinäytöksen jälkeen kiersin vielä uudelleen myyntikojut läpi ja tehtyäni viimeiset ostokset suuntasimme hotellin kautta Lenin-museoon. Lenin-museo oli erittäin mielenkiintoinen kokemus, jota voin suositella kaikille Venäjästä ja Neuvostoliitosta kiinnostuneille! Tiesin ennestään, että Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäistä kertaa Suomen maaperällä, mutta heidän varsinainen tapaamispaikkansa tuli uutena tietona: kaksikko tapasi Tampereella Työväentalon salissa, jossa nykyään Lenin-museo sijaitsee. Vuonna 1946 avatussa museossa ovat vierailleet niin Hrustsov, Brezhnev kuin myös Juri Gagarin ja sillä on ollut tärkeä merkitys Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa.

After the fashion show I did some shopping at the fair and then headed back for the hotel. But it was just a quick stop as we continued to the Lenin museum (yep, we have a Lenin museum in Finland). The Lenin museum was an interesting experience, I highly recommend the museum to anyone who is interested in Russia and the Soviet Union. You should totally check it out if you visit Tampere! I knew that Lenin and Stalin met in Finland for the very first time, but I didn't know that they actually met at the Worker's Meeting Hall of Tampere, where the Lenin museum is nowadays. The museum opened its doors in 1946 and since that the museum has been visited for an example by Hrustsov, Brezhnev and Juri Gagarin. It also played an important part in the relations between Finland and the Soviet Union.

"Eläköön Neuvosto-Suomi!" / "Long live Soviet Finland!"

Setä Lenin x4. / Uncle Lenin x4.

Pääsin myös poseeraamaan toveri Leninin ja Stalinin kanssa. / I also got to pose with the comrades Lenin and Stalin.

Muutama pieni juttu tuli ostettua museokaupasta. Melkein ostin sellaisen helvetin ison Putin-julisteen. / I bought a few things from the museum shop. Almost bought a huge Putin poster.

Oli oikein mukava reissu taas! Tampere on kyllä viihtyisä kaupunki ja oli lähellä, etten sinne päätynyt. Olisin nimittäin ilmeisesti päässyt pääsykoepisteilläni Tampereellekin, mutta Helsinki oli ykkösvaihtoehtonani. Ja kyllä se Helsinki enemmän minun juttuni onkin ja tunnen sen kaupungin paremmin, mutta Tampereella tulen kyllä jatkossakin käymään paljon. Ja kuka tietää, ehkä löydänkin joskus itseni asustelemassa Tampereella!

It was nice to visit Tampere again! I really like Tampere and I actually almost ended up moving there. I participated in the entrance examination of Tampere university and I would have made it in with the points I got from the exam, but I had already chosen to go to Helsinki. And I know I will like Helsinki more and I know the city better, but I will visit Tampere a lot in the future as well. And who knows, maybe someday I will live in Tampere!

Miss Liida Inez

Minusta tulee yliopisto-opiskelja! / I'm going to be a student at university!

Huhhuh. Vieläkin ihan sekavat fiilikset, en ole jotenkin vieläkään ihan tajunnut mitä on päässyt tapahtumaan. Omistan tälle nyt ihan kokonaisen lyhyehkön postauksen, sillä tämä on kuitenkin aika hemmetin iso osa elämääni.

Otsikossa sen jo aika selkeästi sanoinkin, mutta sanotaan vielä toistamiseen: minusta tulee kuin tuleekin yliopisto-opiskelija! Eilen olin juuri lähdössä kesätyöhöni, kun huomasin saaneeni sähköpostiviestin Helsingin yliopistolta. Sydän pamppaillen ja kädet täristen avasin viestin - mutta viestissä kerrotiinkin vain, että kokeet on nyt tarkistettu ja annettiin nähtäväksi pääsykoepisteet. Jo siinä laskeskelin huonolla matikallani, että kappas, ei tämä nyt ihan päin persettä mennytkään. En minä kuitenkaan uskaltanut edes ajatella, että voisin päästä sisälle, joten päätin odotella virallista ilmoitusta. Luin nimittäin niin vähän pääsykokeisiin, että ihan hävettää. Kyse ei ollut siitä, etteikö minulla olisi ollut motivaatiota - en vain jotenkin saanut itseäni lukemaan, olin väsynyt ja poikki ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Onneksi silloin pänttäsin venäjää armottomalla tahdilla, varmaan siitä on tämän opiskelupaikan kiittäminen. 

Koko päivän kuumoteltuani (en tällä hetkellä pääse Opintopolkuun, jossa tulokset varmaan olivat aamusta asti olleet. Sisäänkirjautuminen vaatii tunnistautumisen joko verkkopankkitunnusten tai mobiilivarmenteen avulla, eikä minulla ole kumpaakaan. Onneksi maanantaille minulla on varattuna pankissa aika, jotta saan verkkopankkitunnukset. Nimittäin opiskelupaikka pitää vastaanottaa Opintopolun kautta.) ja päiviteltyäni sähköpostiani pitkin päivää, illalla yhdeksän aikaan silmilleni lävähti uusi sähköpostiviesti: "Sinulle on myönnetty opiskelupaikka, onneksi olkoon." En meinannut saada sanottua mitään, auoin pitkään suutani ja luin tekstin sata kertaa, kunnes uskalsin kiljahtaa vanhemmilleni, että minulla on opiskelupaikka Helsingin yliopistossa!

En tiedä mitä Tampereelle kuuluu - sieltä en ole saanut mitään viestiä. Arvelisin, ettei mennyt se koe läpi. Mutta eipä sillä mitään väliä! Tosin tykkään kyllä Tampereesta hieman enemmän kaupunkina, mutta valitsin Helsingin käytännön syistä. Se myös tuntuu tietyllä tavalla tutummalta kaupungilta, kun porvoolaisena ravaan siellä lähes joka viikonloppu. En erityisemmin viihdy Helsingin ydinkeskustassa, mutta Helsingissä on myös ihania, vähän rauhallisempia kulmia. 

Fiilikset on ihan uskomattomat. Olin täysin varma välivuodesta. Minulla on kyllä paha tapa aina vähätellä itseäni ja olla äärimmäisen pessimistinen tällaisissa asioissa - toisaalta taas, eipähän tule turhaan petyttyä. Tämä taitaa olla aika suomalainen ajattelutapa, heh. Olin tosiaan ehtinyt jo suunnitella välivuottani aika ahkerasti melkein itku kurkussa, sillä tiesin, ettei välivuosi sopisi minulle ollenkaan. Mutta olin päättänyt, että ei se nyt mikään maailmanloppukaan olisi. Se tunne, kun sain viestin, että minut on hyväksytty yliopistoon... olin niin helpottunut, onnellinen ja hämmentynyt - ja olen edelleen! Aloitin venäjän opiskelun viisi vuotta sitten ja muistan edelleen ensimmäisen oppitunnin, jolloin jo tuli vahva tunne siitä, että vitsi tämä on kivaa. Pian kiinnostuin Venäjän kulttuurista ja historiasta - ja kohta olinkin jo täysin Venäjän pauloissa. Tämä on ollut sellainen kolmen vuoden haave, joka nyt viimein toteutui.

Eli tiivistettynä: syksyllä koittaa muutto Helsinkiin ja alan opiskella Helsingin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta! 

En kyllä vieläkään usko tätä. Varmaan käynyt joku virhe.

English recap: As you may have guessed from the title of this post, I was accepted into university! I got the message yesterday: "You have been given a degree place, congratulations." I honestly did not expect this. I was so sure I was going to be facing a gap year, which felt scary! I didn't read a lot for my entrance examination: I had lots of motivation, but after finals I was so exhausted. I can't even tell you how happy and relieved I am. This is such a dream come true! I started studying Russian five years ago and I immediately fell in love with the language, and later on with the culture and history. Studying Russian in university has been my dream for about three years. And now it's really coming true!

So in a nutshell: I will start to study Russian language and literature at Helsinki university in the autumn! 

But I'm still not quite believing this. Maybe there has been a mistake lol.

Miss Liida Inez

Täällä taas / I'm back

Tervehdys! Tein varsinaisen katoamistempun tuossa huhtikuun lopussa ja tämä hiljaisuus venähtikin sitten yli kuukauden mittaiseksi. Hups. Olen pahoillani hiljaisuudesta, mutta päätin keskittyä kunnolla pääsykokeisiin, sillä jonkinlaisena perfektionistina vietän helposti useampia päiviä kirjoitellen yhtä postausta. Minulla on kuitenkin peräti kolme asupostausta tulossa ja hiuksiin liittyvää postausta olen aina välillä kirjoitellut eteenpäin. Kuvia siihen pitäisi vielä saada.

So, I took a little break from blogging, because I wanted to focus on my entrance examinations. Now that they are over, I am back with a lot of posts to come! I have three outfit posts ready and I'm working on a post on how I do my hair.

Sain lasit muistaakseni 11-vuotiaana, mutta en käytä niitä melkein koskaan, sillä en tunne vaan oloani mukavaksi niissä. Hankittuani 14-vuotiaana piilolinssit aloin käyttää niitä lähes aina. Oikea silmä on -3,25 ja vasen -3,5 + hajataitto. Kävin myös leikkaamassa hiuksia lyhyemmäksi! / Yep, I have glasses, but I like to use contact lenses most of the time. I also cut my hair and it's so much shorter now!

Blogini hiljaiselon välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä: Euroviisut meni ja tuli (ja jumalauta kerrankin voin sanoa olevani tyytyväinen voittajaan, meinasin jo repiä pelihousuni kun Australia näytti olevan voittamassa - vaikka oikeastihan viisujen voittaja oli Puolan oma Kapteeni Koukku, joka ponkaisi pohjalta kahdeksanneksi, myös allekirjoittanut äänesti häntä - mutta onneksi voiton vei Ukrainan uskomattoman koskettava, jopa minun ihoni kananlihalle saanut esitys ja laulu), joku vähän suuremman luokan jääkiekko-ottelukin vissiin pelattiin, kesä tuli rytinällä, minulla oli ensimmäinen ajotunti, kävin läpi kahdet pääsykokeet ja sain varman tiedon siitä, että saan painaa tuon kampauksen pilaavan valkolakin päähäni kesäkuun alussa.

Tässä jokin aika sitten YTL:ltä tuli tosiaan viralliset tulokset kirjoitusten tuloksista, enkä voi kieltää olevani hieman pettynyt. Englanti jäi muutaman pisteen päähän E:stä, venäjä muutaman pisteen päähän L:stä ja äidinkieli tipahti reippaalla 10 pisteellä vahvasta laudaturista eximiaan. Joka sekin, yllätys yllätys, jäi hyvin lähelle laudaturin rajaa. Hyviähän arvosanoja nuo ovat, mutta en voi kieltää, etteikö ärsyttäisi. Varsinkin venäjä jäi harmittamaan ihan vietävästi, kun se oli minulle ehkä tuosta kolmikosta tärkein. Tavoitteeni venäjästä oli E, mutta kun tietää miten lähellä kävi sitä L:lää, niin totta kai vähän harmittaa. Mutta tällaista tämä on.

So a lot has happened during my break. Ukraine won Eurovision and I'm very happy for Jamala and Ukraine, both the song and the performance were absolutely amazing (though I think the true winner of the night was Poland's own Captain Hook, who jumped to the top from the bottom), some sort of a ice hockey match took place, summer came to Finland, I went through two entrance examinations and it became official that I'm going to graduate on the 4th of June. I'm pretty happy with the results of matriculation examination/finals, but I do feel a bit disappointed, because I was SO close of having the best possible grade from Russian ja my mother language (Finnish). It was just a matter of a few points. But I'm still quite happy!

Yksi ensimmäisistä kevään lämpimistä päivistä. Istuskelin puiston penkillä useamman tunnin lukien pääsykokeisiin. / One of the first very warm days here in Finland.

Pääsykokeista en osaa oikein sanoa mitään. Sekä Tampereen että Helsingin kokeista jäi hyvä fiilis, mutta ei sitä oikein ikinä tiedä. Riippuu ihan siitä millainen taso tänä vuonna on ollut. Tampereen yliopiston pääsykokeissa ryssin vähän yllättäen suomenkielisen osion: pää löi yksinkertaisesti tyhjää, kun piti kirjoittaa lyhyt essee yhdestä pääsykoekirjasta. Selitin sitten jotain ympäripyöreää paskaa paperille 150 sanan edestä ja tajusin lopulta itsekin, ettei tekstissäni ole mitään järkeä tai varsinaista vastausta tehtävänantoon. Sen sijaan venäjänkielinen osio oli suorastaan naurettavan helppo, jouduin pähkäilemään enemmän venäjän yo-kokeessakin. Kokeen jälkeen vastassa olivat tutorit tarjoillen mehua ja keksejä, tulipahan ainakin tervetullut olo. Kovasti vakuuttelivat minulle, että löydän kuitenkin itseni syksyllä Tampereen yliopistosta ja nyrpistelivät nenäänsä, kun kerroin hakeneeni Helsinkiin ykkösvaihtoehtona.

Ajoimme Tampereelle jo pääsykoetta edeltävänä päivänä. / We drove to Tampere (where I had my first exam) already one day before the exam.

Helsingin pääsykokeissa kaikki muu meni hyvin, paitsi venäjänkielisen asiatekstin referointi ja yksi pirullinen tosi/epätosi-tehtävä, jonka kohdalla ajattelin, että ei tässä kai sitten muu auta kuin laittaa lottokone käyntiin... Venäjänkielisestä asiatekstistä en ymmärtänyt puoliakaan, joten referaatistani tuli varmaan aika hämmentävä, kun piti improvisoida ja päätellä/keksiä itse jotain täytettä. Toivottavasti jotain meni oikein. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaaniin perustuvaan esseeseen olin sen sijaan erittäin tyytyväinen, siitä kyllä irtosi vaikka millä mitalla juttua, sillä koko kirja on täynnä symboliikkaa. En olisi aluksi uskonut, että rakastuisin palavasti tähän Saatana-kirjaan, mutta se paljastui kuivahkon alun jälkeen ihan hemmetin hyväksi. Kyllä, se oli absurdi ja outo, ajoittoin jopa niin absurdi ettei voinut muuta kuin nauraa. Kuitenkin yksi parhaista ja viihdyttävimmistä kirjoista, mitä olen lukenut, en voi muuta kuin suositella! Kielioppitehtävät olivat suht helppoja, mutta eivät ehkä yhtä ns. mekaanisia verrattuna Tampereen kokeeseen. Minun täytyi lukea jokaisen tehtävän tehtävänanto muutamaan kertaan, kunnes ymmärsin mitä tehtävässä haettiin. Helsingin koe oli selkeästi haastavampi ja vaikeampi kuin Tampereen, minkä nyt kyllä ymmärtää, sillä vaikka Tampereenkin yliopisto on arvostettu ja hyvä yliopisto, niin Helsingin yliopisto on kuitenkin Helsingin yliopisto, ei siitä pääse mihinkään. 

Paniikki / Panic

Nyt vain odottelen tuloksia. Olen päättänyt, ettei maailmanloppu tulekaan, jos en pääse kumpaankaan yliopistoon (vielä huhtikuussa voivottelin, että välivuosi olisi maailmanloppu). Aion varmasti keksiä itselleni jotain viihdykettä vuodeksi ja sitten uusi yritys! Olen mietiskellyt ainakin liittymistä Suomi-Venäjä-Seuraan ja jonkinlaista matkaa Venäjälle, jotta pääsisin käyttämään venäjää ihan käytännössä. Jos nyt välivuosi tulee, niin haluan pyrkiä pitämään venäjän kieltäni yllä ja mahdollisesti jopa kehittämään sitä. Mutta mitään sen tarkempia suunnitelmia en vielä ole tehnyt, parempi odottaa tuloksia rauhassa. Sitten minulla on hitto vieköön kokonainen vuosi aikaa päättää mitä teen elämälläni.

Lisäksi olen käynyt istumassa autokoulun teoriatunneilla ja ajanutkin autoa jo kaksi kertaa. Päätin lopulta ajaa automaattikortin, koska #menesiitämistäaitaonmatalin. No ei, meillä on ollut jo vuosien ajan aina automaattivaihteinen auto ja automaattiautojen määrä lisääntyy vuosi vuodelta, joten totesin, että minäpä olen nyt oikein moderni ihminen ja ajan automaattikortin. Ja mikäli totean myöhemmin, että olipa paska päätös, voin aina suorittaa manuaalivaihteisella autollakin sen kortin. Tiedän, että olen superhuono multitaskaaja ja minulla on vaikeuksia hahmottaa asioita (esim. joudun aina miettimään hetken mikä on oikea ja mikä vasen --> laitan vilkun usein väärään suuntaan ja meinaan kääntyäkin väärään suuntaan), joten pelkäsin, että manuaalivaihteistolla ajaminen menisi minun osaltani sähläämiseksi. Eihän se nyt mitään rakettitiedettä ole, mutta kun tarjolla on helpompikin vaihtoehto, niin miksipä ei sitä kokeilisi.

I don't really know how to feel about the entrance examinations. Or well, I do think they went okay and I'm happy, but you never know how the other participants did. I applied into university to study Russian. I used to be scared of the idea of having a gap year, but you know, it isn't the end of the world. I have some plans for a possible gap year, but first I'll wait for the results to come. I'll have to wait a whole month...

Like I told you in the earlier post, I signed up for driving school. I have been on the theory lessons, but I've also driven a car, twice! I decided to only drive a car with an automatic transmission, which of course means I can't drive with a manual transmission. I just thought it would be the best for me, as I have troubles with understanding for an example what is left and what is right (and when driving, this usually messes me up and I put the turn signal pointing on the wrong direction and even I may turn to the wrong road). So I just thought it might be too much for me, as I need to get the license before September.

Helsingin pääsykokeen jälkeen aurinko paistoi ja hymyilytti. / After the last entrance examination in Helsinki sun was shining and I was happy.

Mutta, lauantaina olisi edessä ylioppilasjuhlat. En malta odottaa, että pääsen viimein laittamaan päälle unelmamekkoni, jonka ostin jo viikkoja sitten Play it again, Sam -vintageliikkeestä Helsingistä. Valokuvausta harrastava kummisetäni lupautui ottamaan vähän virallisempia kuvia ja meillä on pienimuotoinen juhlatilaisuus kotona.

Illalla olisi edessä jälleen seikkailu Helsingin yöhön ja lakkiaisbileisiin. Muistelen kauhulla penkkarien baari-iltaa ja sitä, kuinka saavuimme kello seitsemältä aamulla takaisin Porvooseen. Club Capitalista en tykännyt yhtään, musiikki oli hirveän kovalla ja ihmiset tönivät niin paljon, että meinasin kaatua kumoon usemman kerran. Minulla taisi jossain vaiheessa mennä hermot ja tönäisin jotain kunnolla kyynärpäälläni, seura tekee kaltaisekseen niin hyvässä kuin huonossa... En ole yhtään baari-ihmisiä, mutta en minä halua istua kotonakaan. Tosin olin nyt toisen kerran baarissa vappuna ja siitä tykkäsin! Porvoossakin oltiin takaisin jo kolmelta... Olimme Tavastialla ja se oli oikein miellyttävä kokemus, kerrankin oli siedettävää musiikkia (myöhemmin paljastui, että kyseessä oli ollut lauantaidisko), eikä ihmisiä ollut niin hirveästi. Kaverini eivät sen sijaan Tavastialle lämmenneet, heh.

But hey, on Saturday I'm going to graduate from high school! I can't wait to put on the beautiful dress I bought weeks ago and show it to you. In the evening I will go to a club with my friends - and ugh, do I hate clubs. But I don't want to sit at home, so club it is then!

Pieni sneak peak lauantain asukokonaisuudesta. / A little sneak peak of my graduation outfit!

Miss Liida Inez

Tampere and Suvi-Vintage 2015

Hei jälleen pitkähköksi venyneen tauon jälkeen! Mutta minulla on tähän hyvä syy - kuten kaikilla bloggaajilla on aina. Kahden viikon kesätyö Helsingissä lakifirmassa vei suurimman osan ajastani, sillä herätyskello soi jo 05.30 ja kotona olin jälleen vasta 17.30, enkä silloin jaksanut enää poseerata kameralle. Saatuani kesätyöni lopulta päätökseen olin niin puhki, etten jaksanut panostaa blogiinkaan - enkä myöskään naamaani tai asuihini, eli eipä siinä olisi ollut hirveästi mitään näkemisen arvoistakaan.

Mutta nyt, kuulkaapas, nyt minulla on paljon kuvia ja tarinointia tarjolla!

Nimittäin, osallistuin viime viikonloppuna Tampereella järjestettyyn Suvi-Vintage -tapahtumaan. Ai että, mikäpä sen parempaa, kuin lempikaupunkini Suomessa yhdistettynä vintageen! Enkä suinkaan tyytynyt vain kiertelemään myyntikojuja, vaan päätin kokeilla jotain vähän extremempää aktiviteettia: olin mallina Fintagen järjestämässä muotinäytöksessä, jonka teemana olivat 40- ja 50-lukujen suomalaiselokuvat.

I'm back! I was so tired during my two weeks working as an assistant in a law firm that I didn't have any energy to write anything. But now I have lots of photos and things to tell!

Last weekend I attended to a vintage fair called Suvi-Vintage. It was held in Tampere, Finland. I also tried to be a model for the first time in a vintage fashion show. The fashion show was organized by a vintage organization called Fintage and the theme of the show was Finnish movies from the 40s and the 50s.

Matka alkoi perjantaina. Lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta 17 maissa ja saavuimme hotellille kahdeksan aikoihin. Matkahan olisi taittunut reilussa parissa tunnissa, mutta minä jäin hamstraamaan kirjoja Riihimäen ABC:n Kirjapörssiin, sillä lähes kaikki oli alennuksessa. Majoituimme Sokos Hotel Villaan, jossa olen muutaman kerran aiemminkin ollut. Koska perhehuoneita ei enää ollut jäljellä, päädyimme minulle varsin mieluisaan ratkaisuun: otimme kaksi huonetta, joista toisen minä sain kokonaan itselleni.

The trip started at Friday. We arrived to Tampere at 8 pm and we stayed in a hotel called Sokos Hotel Villa, where I have been a couple of times. Because there were no family rooms left, we decided to take two rooms.

Siellä minä katselin tyytyväisenä sängyllä Hercule Poirotia.

There I was, watching Hercule Poirot in my own hotel room.

Lauantaina heräilin jo kuuden maissa, sillä en vihaa mitään muuta yhtä paljon kuin kiirettä ja halusin laittautua rauhassa. Ja tietenkin halusin myös jokaisen hiussuortuvankin olevan täydellisesti näytöstä varten! Suuntasimme aamupalalle kahdeksalta ja rento asuni näytti tältä:

On Saturday I woke up already at 6 am, because I hate to do things in a rush! And of course, I wanted everything to be perfect for the fashion show. We went for breakfast at 8 am and my comfy outfit looked like this:

Hotelli Villan aamupala tarjoiltiinkin aivan vieressä sijaitsevassa uudessa Torni-hotellissa, jonne minä haluaisin aivan älyttömästi! Korkeutta hotellilla on vaatimattomat 88 metriä ja se viehättää silmääni myös ulkonäöltään. Vaikka rakastankin vintagea ja menneiden vuosikymmenten elämäntapaa, en ole koskaan haaveillut söpön omakotitalon omistamisesta, vaan sen sijaan haluaisin omistaa modernin huoneiston kerrostalon korkeimmasta kerroksesta, suurien ikkunoiden kera! Sen voisin sitten sisustaa hauskasti vintagetyyliin. Tosin Pispalan omakotitalot saavat sydämeni sykähtelemään - ne ovat poikkeus!

The breakfast of Hotel Villa was served at the hotel called Torni, which is located right next to Hotel Villa. Torni is 88 meters high and I think it's a beautiful piece of architecture. Even though I love vintage and the lifestyle of past decades, I have never dreamed of owning a cute detached house. Instead of that, I would love to own a modern apartment from the highest floor of a block of flats with huge windows! Then I could furnish it in vintage style. Though the detached houses in Pispala, a district in Tampere are beautiful - they are an exception! 

Olen surkea syömään aamuisin, enkä hotellienkaan huikeilla aamiaisilla saa aikaiseksi syötyä enempää kuin sämpylän ja hyvällä tuurilla muutaman ruokalusikallisen jogurttia. Sämpylän voimalla lähdin kuitenkin Tallipihaa kohti, jossa Suvi-Vintage järjestettiin. Muotinäytöksen kenraaliharjoitukset alkoivat jo 10 ja aamulla meinasi sitten kuitenkin tulla kiire, vaikka sitä niin kovasti olinkin yrittänyt vältellä.

Kenraaliharjoitukset menivät hyvin, tutustuin vähän Fintagen porukkaan ja sitten lähdinkin kiertelemään pihaa. Paikan päällä oli aivan ihana tunnelma! Taustalla soi 60-luvun musiikki, paikalla oli paljon vintageen pukeutuneita ihmisiä ja myyntikojuissa oli myynnissä vaikka mitä ihanaa! Minäkin ostin muutaman paidan sekä kengät, jotka esittelen myöhemmin omassa postauksessaan. Aurinkokin paistoi, vaikka sääennusteet olivatkin alunperin luvanneet sadetta.

Suvi-Vintage was held in Tallipiha and the dress rehearsals of the fashion show started at 10 am. Even though I had tried to avoid being in a rush, I ended up finishing my makeup in the car...

The dress rehearsals went fine, I met new people and then I decided to go and see what the booths had to offer me. And oh my, was the atmosphere lovely! A band played 60s music, there were lots of people dressed up in vintage and the booths sold beautiful clothes and decorations. I ended up buying a couple of shirts and a pair of shoes, but I will show them for you later. Even the sun was shining, although the weather forecasts had promised that it would rain.

Kiertelin Tallipihaa muutaman tunnin, kunnes kyllästyin ja suuntasin takaisin hotellille. Kaupasta nappasin mukaan vähän syötävää ja juotavaa, sillä sekös vasta hupaisaa olisi ollutkin, jos olisin pyörtynyt lavalle. Ehdin olla hotellilla reilun tunnin, kunnes suuntasin takaisin, jotta ehtisin vaihtaa rauhassa vaatteet ennen näytöstä.

I was done shopping after a few hours and I decided to go back to the hotel. I grabbed something to eat and drink from a shop, because well, what a joy it would have been if I would have fainted during the fashion show! After spending an hour at the hotel, I headed back so that I would have enough time to change my clothes.

Lähikuvaa meikistä ja hiuksista, jotka tosin olivat ihan perussettiä.
A close-up of my makeup and hair, though they were my everyday set.

Sitten muutama kuva itse näytöksestä. Fintagen järjestämän muotinäytöksen ideana oli, että esittelimme pieni ryhmä kerrallaan suomalaisten elokuvien asuja, aina 30-luvun lopusta 50-luvun loppuun saakka. Itse esiinnyin toiseksi viimeisessä ryhmässä, joka mallasi asuillaan vuoden 1957 elokuvaa Kuriton sukupolvi. Jostain syystä minua ei jännittänyt yhtään ennen esitystä, vasta kun astuin lavalle ja näin yleisön kokonaisuudessaan alkoi vähän kuumotella, mutta oma osioni oli loppujen lopuksi jo hetkessä ohi. Olin varmaan niin väsynyt noin viiden tunnin yöunien jälkeen, etten edes jaksanut jännittää, heh. Kiitos kuvista Saralle!

Then a couple of photos from the show itself. The fashion show was organized by Fintage and the idea was that we presented outfits from old Finnish movies, one small group at a time, all the way from the end of the 30s to the end of the 50s. I performed at the second last group, which presented outfits from the movie called Kuriton sukupolvi (1957). For some reason, I wasn't really nervous at all, but by the time I stepped to the stage and saw the whole audience, I started to stress a bit, but my part was over in the blink of an eye. I was probably so tired after sleeping about five hours last night that I didn't even had enough energy to be nervous, hah. Thanks for photos, Sara!

Minun piti esittää soittavani soppakauhaa. Enkö olekin aivan helvetin hyvä eläytymään. (Ironiaa, en osaa näytellä)

I was supposed to pretend that I was playing that soup ladle. I totally put my soul into that. (Irony, I can't act.)

Kaikki olivat niin hienosti pukeutuneita ja laittautuneita.
Everybody were dressed up so fancy.

Tapasin tosiaan Ladylike Delicacy -blogia pitävän Saran, joka esiintyi myös muotinäytöksessä. Hän oli livenäkin ihastuttava persoona ja kadehdin hänen hattukokoelmaansa!
I also met the blogger Sara, who writes a blog called Ladylike Delicacy. She also performed in the fashion show. She was such a lovely person and I envy her hat collection!

Illemmalla lähdimme vielä kävelylle, vaikka sää näyttikin viimein muuttuvan sateisempaan suuntaan. Olin silti toiveikas. Turhaan. Ttietenkin kaatosade alkoi lähes heti kun pääsimme ulos, joten päätimmekin sitten kierrellä autolla Pispalaa ja Pyynikkiä keskustassa kävelemisen sijaan. Sade kuitenkin lakkasi loppujen lopuksi ja napsin muutamia kuvia Pyynikiltä, josta avautui aika upeat maisemat.

Tampereen reissulla mietiskelin myös sitä, että suunnilleen vuoden päästä näihin samoihin aikoihin, saatan valmistella muuttoa Tampereelle ja valmistautua aloittamaan venäjän kielen opinnot yliopistossa. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Monta haastetta on vielä edessä. Ylioppilaskirjoitukset (joihin minun piti aloittaa lukemaan eilen... arvatkaa muistinko edes?) ja pääsykoe, joista varsinkin pääsykoe hermostuttaa. Jos mokaan sen, voin hakea seuraavan kerran yliopistoon vasta vuoden päästä. Ja välivuoden pitäminen olisi pahin painajaiseni, sillä haluaisin heti jatkaa opintojani. Ja jos pitäisin välivuoden minusta tulisi myös varmaankin aikamoinen erakko. Olen katsellut vanhoja pääsykokeita ja eivät ne ole minun silmääni ylitsepääsemättömän vaikeilta näyttäneet, mutta haastavilta kyllä... Venäjän kielioppi on niin pirun monimutkaista. Onneksi on vielä aikaa oppia. Ja ehkä hakijoita ei ole kovin paljoa tämän hiukan kiusallisen poliittisen tilanteen takia? Ei hakijoita ole edellisvuosinakaan ollut paljoa, mutta jos nyt hakijamäärä romahtaisi oikein kunnolla? Heh, toiveajattelua varmaankin. On varmasti muitakin, kuin minä, jotka eivät jaksa loukkaantua Venäjän harrastamasta politiikasta saatikka Putinista, vaan arvostavat enemmän maan upeaa historiaa ja rikasta kulttuuria.

In the evening we went for a walk, even though the weather seemed to be changing and clouds were really dark. I was hopeful, that it would not rain, but as we had just got out from the hotel it started to rain. So we decided to take the car and drive through districts in Tampere called Pispala and Pyynikki, instead of walking around in the city centre. Eventually the rain stopped and took a couple of photos outside.

This trip to Tampere made me also think that next year, at this same time, I actually might be preparing to move to Tampere and to start my Russian studies at university. If everything just goes like planned. Many challenges lie ahead. Matriculation examination and entrance examination... Especially the entrance examination frightens me, because if I screw up, my next chance to do the exam will be next year. And taking a year off would be my worst nightmare, because I would like to continue my studies as soon as possible. And if I would take a year off, I would probably become a total loner... I have been looking old entrance examinations and they haven't looked impossible, but challenging? Oh yes. Russian grammar is so damn complicated. Luckily there's still time to learn. And maybe there won't be many seekers because of this slightly awkward political situation? I mean, there haven't been many seekers in the last couple of years either, but maybe now the amount of seekers would drop dramatically? Hah, probably just wishful thinking. I can't be the only one, who doesn't have the energy to get mad because of the politics or Putin, and who values more the great history and the rich culture of Russia.

Miksi edes otin aurinkolasit mukaan...?
Why did I even bother to take my sunglasses with me...?

Sunnuntai valkeni sangen aurinkoisena. Suuntasin vielä aamulla Radiokirppikselle, josta tarttuikin mukaan muutama kiva juttu. Löydän tuolta kyseiseltä kirpparilta aina jotakin. Tein myös noin 15 minuutin pikavisiitin Tallipihalle ja löysinkin vielä yhden kivan paidan.

Ja lopuksi vielä muutama pakollinen kuva Tampereesta. On se vaan niin kiva kaupunki minun mielestäni. Ihana ilmapiiri. Olen todella onnellinen, jos todella pääsen muuttamaan Tampereelle.

Sunday was a very sunny day. I headed to a local second hand shop called Radiokirppis and bought a couple of nice things. I always find something from that second hand shop. I also went back to Tallipiha to do some last-minute shopping and found a nice shirt.

And then few photos from Tampere. I really like this city. Lovely atmosphere. I'm going to be really happy, if I will be able to move there.

Miss Liida Inez