Syksyssä parasta on... Best things about autumn...

Pimenevät illat. Kaikki eivät pimeydestä tykkää, mutta minä rakastan sitä. Kesän yksi suurin miinus on liiallinen valoisuus, varsinkin valoisat illat. Haluan pimeyden laskeutuvan jo aikaisin illalla, jotta siitä ehtii nauttia ilman, että täytyy valvoa yömyöhään. Pimeydessä on mielestäni jotain niin kaunista ja rauhoittavaa. Ajoitan yleensä syksyiset lenkkini iltaan, jotta saan hölkätä pimeydessä, katulamppujen valossa. Tykkään käydä kaupungillakin pimeän aikaan ja ihailla kaupungin valomerta.

Dark evenings. Not everyone likes dark, but I love it. One of the biggest downsides of summer is the brightness, especially the bright evenings. I want the darkness to settle down early in the evening, so that you can actually enjoy of it without having to stay up late. There's something so beautiful and calming in the darkness. I usually like to go for a run when it's dark, so that I can jog in the darkness, in the light of the street lamps. I also love to visit the town when it's dark and admire the lights of the town.

Porvoo hämärän aikaan.
Evening at my home town Porvoo.

Vilpoisuus. En voi sietää yli 25 meneviä lämpötiloja (ja jo 20 asteenkin kohdalla liikutaan epämukavuusalueella), joten kesän jälkeen syksyn sää tuntuu virkistävältä ja raikkaalta. Ihan kuin voisi taas hengittää vapaasti (tämä tunne saattaa kyllä johtua kauheasta allergiastani, josta kärsin keväisin ja kesäisin, heh), kesän lämpimät säät tuntuvat jotenkin tunkkaisilta. Ulkona puhaltaa raikas tuuli, joka tuntuu mukavalta iholla. Aamuisin maa voi olla jo kuurassa. Vilpoisuuteen liittyy myös kesäpukeutumista monipuolisempi ja minun mielestäni paljon kauniimpi vaatetus, mutta tulemme siihen myöhemmin.

Coolness. I can't stand when the temperature goes over 25 degrees Celsius (and I'm already out of my comfort zone when the temperature goes up to 20 degrees Celsius) so the chilly autumn weather feels refreshing after summer. Feels like I can breathe again (this feeling might be a result from my terrible allergy that I have in summer and spring, hah), summer weather feels... stuffy. Fresh wind is blowing outside and it feels so good on the skin. Coolness means also that you can finally take your autumn clothes out from the closet. In my opinion, autumn clothing is so much more versatile and more beautiful compared to summer clothing, but I will talk more about this later in this post.

Asukuvia viime syksyltä.
Outfit photos from last autumn.

Kynttilät. Kun illat alkavat pimetä tai kun koko päivän ajan sataa, on ihanaa sytytellä kynttilöitä. Jo pelkkä kynttilöiden tuoksukin tuo nykyään mieleeni syksyn ja talven. Kynttilöiden valossa on mukavaa fiilistellä kuuntelemalla jazzia tai lukemalla hyvää kirjaa.

Candles. When the evenings start to get darker or when it's a rainy day, I love to light up the candles. Just the smell of the candles reminds me of autumn and winter. I love to listen some jazz or read a good book in the candle light.

Danielle Steelen kirjat ovat parasta "hömppää" ikinä.
Danielle Steele's books are sometimes complete nonsense, but I love reading them anyway.

Kuumat juomat. Ja niiden juominen viltin alle käpertyneenä. Villasukat jalassa. Kera kirjan. Tarvitseeko muuta sanoa?

Hot drinks. And drinking them snuggled up in a blanket. Wearing woolen stockings. Reading a book. Do I have to say anything else?

Glögin juominen alkaa jo aikaisin syksyllä. Muumilaakson marraskuu kuuluu olennaisesti syksyyn.

I start drinking (alcohol free) mulled wine early in the autumn. Reading Moominvalley in November is an important part of my autumn.

Aurinkoiset syyspäivät. Rakastan sellaisia syyspäiviä, jolloin aurinko paistaa kirkkaansiniseltä ja pilvettömältä taivaalta, mutta silti ulkona on jo hyvin vilpoista. Päivän kruunaa napakka tuuli ja värikkäät lehdet. Silloin syysfiilikseni on korkeimmalla.

Sunny autumn days. I love those sunny autumn days, when the sun is shining from a cloudless bright blue sky, but there's still very chilly outside. Even better is, if there's a strong wind blowing outside and the trees are covered up in colourful leaves. Those are the days when I feel like the happiest girl on Earth. 

Aurinkoinen syyspäivä viime syksyltä.
Sunny autumn day in last autumn.

Rauhallisuus. Kesällä elämä on niin hektistä ja ihmisten oletuksien mukaan koko ajan pitäisi olla menossa ja tekemässä jotakin, mutta syksyllä elämä rauhoittuu ja onkin jälleen ihan hyväksyttävää olla kotona ja olla vähän melankolinen. Olen introvertti ja tarvitsen melkeinpä enemmän aikaa kotona olemiseen ja omien juttujen tekemiseen, kuin ihmisten kanssa seurusteluun.

Peace. Life feels so hectic during summer and people assume that you should be doing something or going somewhere all the time. But in autumn life settles down and it's okay if you just want to stay home and be a little bit melancholic. I am an introvert and I need almost more time being alone and doing things I like, than socializing with people.

Helsinki viime syksynä aikaisin aamulla. Ihanan rauhallista.
Helsinki in last autumn, early in the morning. So peaceful.

Sateiset syyspäivät. Vaikka aurinkoiset syyspäivät ovat ihania, niin ovat myös sateiset syyspäivät, kunhan niitä vain ei ole liikaa. Silloin on ihana jäädä kotiin (jos vain siihen on mahdollisuus) ja kuunnella sateen ropinaa. Ja vielä parempaa ovat tietenkin kunnon syysmyrskyt, jolloin ukkostaa ja salamoi!

Rainy autumn days. Even though I love sunny autumn days, it feels good to have some rainy days every now and then. Staying home and listening the pitter patter of the rain outside is the best thing to do (unless you are unfortunate and you'll have to go outside). And even better: good old autumn storms, thunder and lightning!

Sadepäivä.
Rainy day.

Syyspukeutuminen. Olen aina ollut sitä mieltä, että syyspukeutuminen on monipuolisinta ja kauneinta. Ja olen edelleen sitä mieltä, vaikka tyylini onkin vuosien varrella muuttunut. Syksyllä saa ottaa taas käyttöön kaikki ihanat takit, saappaat, kaulahuivit, hansikkaat, neuleet, jakut ja baskerit. Ja kotona voi pitää villasukkia! Sinulla on tavallaan mahdollisuus pukeutua kahteen erilaiseen asuun: ulkona käytät takkia ja muuta tarpeellista syysvaatetusta kuten vaikkapa hansikkaita ja kaulahuivia, mutta sisällä riisut ne pois ja alta paljastuu toinen asu! Näin minä ajattelen syyspukeutumisen. Myös syksyn värit ovat ihania - lempiyhdistelmäni on tummanpunainen ja sinapinkeltainen.

Autumn clothing. I have always loved autumn clothing and thought that it's is the most versatile and the most beautiful. And I still think like that, even though my style has changed during the years. In autumn you can use coats, boots, scarfs, gloves, cardigans, blazers and berets. And while being at home you can wear woolen stockings! You have the chance to wear two outfits at the same time: outside you wear a coat and other essential clothing like gloves or a scarf, but when you come inside and take them of, there's a whole new outfit under the coat! This is how I like to think autumn clothing. I also love the colours of autumn - my favourite coulour combination is dark red and mustard.

Syksyistä vaatetusta. Tulipa hirveä himo pukeutua tuohon vasemmanpuoleiseen asuun, mutta ehkä se on vielä vähän liian jouluinen... ja kuuma. Ja älkää välittäkö keskimmäisen kuvan iho-ongelmista, en osaa photoshopata.
Autumn clothing. I would love wear that outfit on the left again like, right now, but I guess it's a bit too Christmassy... and hot. And ignore my skin problems in the middle photo, I can't photoshop.

Ruska. Ehkä lempiasiani syksyssä. Ilman ruskaa ei ole syksyä.

Autumn colours. Probably my favourite thing in autumn. There is no autumn if there's no autumn colours.

Viime syksyn väriloistoa.
Lots of colourful trees and leaves in last autumn.

Hiljalleen alkava joulun odotus. Syksyn lisäksi rakastan myös talvea ja erityisesti joulua. Rakastan sitä hetkeä, kun ensimmäisten joululehtien ja joulukoristeiden huomaa tulleen kauppoihin. Ja kun joulukalenterit saapuvat kauppoihin ja vietän aivan liian paljon aikaa täydellisen valitsemiseen (totta kai ostan edelleen joulukalenterin!). Tai kun televisiossa näytetään ensimmäinen joulumainos, varsinkin Coca Colan joulumainokset tuovat minulle joulumielen, erityisesti tämä, luullakseni vuoden 1997 mainos. Ja kun mahdollisesti ensilumi sataa jo syksyn loppupuolella. Ja kun voi jo alkaa hiljalleen suunnitella joululahjoja...

Waiting for Christmas. Besides autumn I also love winter and especially Christmas. I love the moment, when you notice that the first Christmas magazines and Christmas decorations have arrived to the shops. And when the Advent calendars arrive to the shops, I spend way too much time choosing my favourite one (of course I still buy Advent calendar!). Or when they show the first Christmas commercial on television, especially the Christmas commercials of Coca Cola make me feel very Christmassy! My favourite is probably this Coca Cola commercial from 1997 (I think). And when the first snow falls down. And when you can slowly start thinking of what to buy for your close ones...

Vasemmalla minä jouluaattona oikein jouluisena entisen kotimme yhteisellä parvekkeella. Olin niin innoissani lumesta! Oikealla ylhäällä Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaiset. Alhaalla vasemmalla minun suurin missioni jouluisin, eli piparien leipominen. Oikealla otos joulukuusestamme.
On the left there's me on Christmas eve, standing on our former apartment's shared balcony. I was so excited because of the snow! Top right photo is from the Christmas opening ceremony in Porvoo. Bottom left is a photo from December, when I bake gingerbreads! And on right a snap from our Christmas tree.

Halloween. Ennen joulua juhlitaan kuitenkin Halloweenia! Tai no, en itse voi varsinaisesti sanoa juhlivani tai viettäväni Halloweenia millään tavalla, mutta tykkään kyllä koristella huoneeni ja muuten vaan fiilistellä.

Halloween. But before Christmas we celebrate Halloween! Or well, I really can't say that I would celebrate Halloween, but I like to decorate my room and enjoy the atmosphere.

Nämä kurpitsavalot ovat tosi hauskat!
These pumpkin lights are so delightful!

Käsityöt. Innostun erityisesti syksyllä virkkaamaan ja neulomaan. Ilmojen kylmetessä ja iltojen pimetessä on mukava jäädä kotiin neulomaan tai virkkaamaan. Olen hyvä virkkaamaan, mutta neulomisessa olen vähän huonompi, tai oikeastaan olen täysin kujalla yrittäessäni neuloa. Aion tänä syksynä kokeilla neuloa yhden helpohkon hartiahuivin, jonka ohjeen löysin 50-luvun alun käsityölehdestä.

Handicrafts. I enjoy crochet and knitting, especially in autumn. When the weather gets chilly and the evenings get darker, it's nice to stay home and do some handicrafts. I am quite good with crochet, but I'm not so good with knitting, I actually just can't knit. This autumn I'm going to try to knit one very simple shawl, I found the pattern from a handicraft magazine from the early 50s.

Vasemmalla muutama vuosi sitten virkkaamani joulupukki ja tonttu, ohjeen keksin itse. Oikealla pöllö ja teepaketti, jotka annoin muutama vuosi sitten ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Pitäisikin virkata taas tuollainen pöllö, en vain enää tarkalleen muista miten tuon virkkasin.
On the left there's a Santa Claus and his elf. I crocheted them a couple years ago and made up the pattern myself. On the right there's a crocheted owl and a tea packet, they were a birthday present for my friend. I should crochet a new owl like that again, but I just can't remember how I crocheted it.

Syksyiset leipomukset. Syksyllä on ihanaa leipoa erilaisia piiraita. Tänä vuonna aion viimein kokeilla leipoa kurpitsapiiraan, jonka leipomista olen suunnittelut jo muutaman vuoden, mutta se on jotenkin aina jäänyt. Ja koska kurpitsapiiras pitää ehdottomasti leipoa syksyllä!

Autumn pastries. I love to bake different kind of pies during autumn. This year I have decided to try to bake a pumpkin pie. I have been planning to bake one for a couple of years, but for some reason I have never had the time to actually fulfill my plan. And you can bake a pumpkin pie only in autumn!

Omenapiirakka on olennainen osa syksyä.
Apple pie is an important part of the autumn.

Syksyinen musiikki. Syksyyn kuuluu olennaisesti myös syksyinen musiikki. Tässä minun syksyfiilistäni nostavia kappaleita. Suurimpaan osaan syksy ei edes liity millään tavalla, mutta syystä jos toisesta niitä on tullut kuunneltua paljon menneinä syksyinä ja niinpä niitä kuunnellessa tulee mukavan syksyinen fiilis.

Autumn music. Music is a big part of my autumn. Here are some songs that lift my autumn spirit up. Most of them don't have anything to do with autumn, but for some reason I have listened them a lot in past autumns, so whenever I listen to them, they remind me of autumn.

Koko syksy ylipäätään. Syksy on minulle uuden alku, jolloin koen olevani energisimmilläni ja innostunut kokeilemaan kaikkea uutta ja aloittamaan erilaisia projekteja. Se johtuu varmaankin osittain pitkästä kesälomasta, mutta jokin itse syksyssä minua piristää. Ehkä se virkistävä vilpoisuus ja pimeys? Minun on vaikea edes selittää miksi liiallinen valoisuus saa minut niin maahan (tällä tarkoitan siis todellakin liiallista, sellaista kuin kesäisin on, en minäkään selviäisi, jos koko ajan olisi pimeää). Tulen todella väsyneeksi ja energiaa ei meinaa riittää mihinkään. Hermotkin ovat kireämmällä. Aamuisin saatan jäädä sänkyyn pyörimään moneksi tunniksi, koska ei huvita nousta ylös. Aika samanlaisia oireita, kuin kaamosmasennuksesta kärsivillä taitaa olla?

Onneksi syksy on ihan kohta täällä. Toivottavasti tämä helpotti kesänystävien tuskaa edes jollakin tasolla tai antoi syysihmisille lisää fiilisteltävää!

Kertokaa myös jos unohdin jotain. Mistä asioista te tykkäätte syksyssä? Vai ettekö voi sietää koko vuodenaikaa?

Autumn itself. Autumn is like a new beginning for me, the time of the year when I feel like I'm full of energy and I'm interested in trying out new things and starting projects. Long summer holiday is probably one of the reasons, why I feel so energetic, but something in the autumn itself makes me incredibly happy. Maybe it's the coolness and the darkness? I'm having hard time trying to explain why lightness makes me so depressed (and I'm talking about the lightness during summer and spring, here in Finland even the nights can be really bright! But even I couldn't survive if it was dark all the time). But lightness and heat make me really tired and I'm having trouble to find energy to do things. I get irritated easily. In the morning I might stay in the bed for many hours, because I don't feel like getting up. I guess those who suffer from winter depression have the same symptoms?

Luckily autumn will be here soon! I hope this helped summer people to cope with the fact that autumn is coming or gave more reasons to get exited for autumn for those who love it already!

And tell me if I forgot something. Why do you like autumn? Or do you hate it?

(Kaikki kuvat ovat viime tai sitä edellisen vuoden syksyltä.

All the photos are from autumn 2013 or autumn 2014.)

Miss Liida Inez

OOTD: Flower (and petticoat) power

Heipä vaan! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava pääsiäinen ja olette ehtineet rentoutua! Minulle tämä loma tuli ainakin tarpeeseen, oli sen verran rankka koeviikko, niin monta minulle vaikeaa ainetta... Ihan vain näin vinkkinä teille lukiolaisille ja tuleville lukiolaisille, älkää helvetissä ottako samaan jaksoon kemiankurssia ja kahta matikankurssia, jos olette matikassa huonoja! Odottelen jännityksellä menisikö edes yksi noista läpi, vai istunko kohta taas vaihteeksi uusimassa jotain matikankurssia... Kemian kokeenikin tilanne näyttää hieman kehnolta, koska menin sitten kirjoittamaan siihen kokeeseen, että vesi on alkuaine. Kun minä oikeasti olen luullut tähän saakka, että vesi on alkuaine. I has the dumb. Huoh. Hävettää. Aion sanoa kemianopettajalle palautuspäivänä, että se oli vain aprillipilaa (kemian kokeeni oli aprillipäivänä), koska en kestä muuten.

Tässä postauksessa tulee olemaan aika monta kuvaa, koska olen itsekeskeinen ja tykkään tuijotella omaa pärstääni ja viimeiseen päälle treenattua kroppaani (ironia, huomioikaa ironia, ennen kuin kukaan tulee sanomaan, että lol sun kroppas mikään treenattu). No ei vaiskaan, tuli vaan otettua niin kivoja kuvia eilen! Huomasin jossakin vaiheessa päivää, että perhana, aurinkohan se sieltä pilvien keskeltä koittaa pilkistää! Eihän siinä auttanut mikään muu kuin vaihtaa vaatteet ja juosta ulos napsimaan kuvia. Tällaista tämä Suomen kevät sitten vissiin on. Toivottavasti nyt kunnon aurinkoiset säät alkaisivat taas! Lämmintä ei tarvitse olla, kun olen enemmän kylmän ystävä, mutta auringosta tykkään minäkin, sitä en voi kiistää! Tulee heti niin paljon energisempi ja pirteämpi olo, vaikka toki sadepäivätkin ovat rauhoittavia. Mutta niitä ei tarvitse olla joka päivä.

Huomaatteko jotain uutta? No, minäpä kerron. Tyllialushame, minä ostin tyllialushameen! Olen jo kuukausia miettinyt sellaisen hankkimista ja koska vierastan netistä tilaamista, löysin Cybershopista aika täydellisen ja erittäin edullisen yksilön. Laadusta en sitten tiedä, mutta se varmasti selviää tulevaisuudessa, heh!

Ajattelin pitkään, että onkohan tyllialushame minun juttuni, vaikka toisaalta ajattelinkin, että se sopisi hyvin muutamiin leveähelmaisempiin mekkoihini ja hameisiini. Olen vain niin pitkään vierastanut värejä ja 50-luvun muhkeita helmoja ja tykännyt enemmän 40-luvun yksinkertaisemmasta tyylistä, että pelkäsin tekeväni virheostoksen. En tiedä, ehkä se sitten on tämä kevät, mutta päädyin lauantaina hakemaan Cybershopista sen hemmetin tyllialushameen. Ja tiedättekö mitä? MITEN IHMEESSÄ OLEN VOINUT ELÄÄ TÄHÄN ASTI ILMAN TYLLIALUSHAMETTA!? MITEN!? KERTOKAA MINULLE! Taivas varjele, ihan uusi maailma aukesi minulle, kun ostin tämän tyllialushameen. Imartelee päärynävartaloani ja saa tietyntyyliset hamoset ja mekkoset näyttämään niin paljon paremmilta. No, te jotka käytätte tyllialushameita, tiedätte varmaankin miten ihania nämä ovatkaan!

 Tyllialushameen kanssa on myös hirmuisen kivaa pyörähdellä.

Omistan tasan kaksi repromekkoa, joista toista esittelen näissä kuvissa. Se on ostettu Tukholmasta, aivan ihanasta Sivletto-liikkeestä, joka on todellinen 50-lukua ihailevan ihmisen maanpäällinen taivas. Suosittelen kaikille, jotka sattuvat Tukholmassa piipahtamaan! Tuo liike on kyllä harmillisesti vähän piilossa, että sen sijainti pitää melkeinpä tietää jo etukäteen. Kun sinne kuitenkin kerran pääsee, on siellä vaatteiden, kenkien ja muun krääsän lisäksi (kaikki siis reprota, eikä aitoa vintagea) 50-luvun kampaamo! Jos olisin tuolloin tarvinnut hiustenleikkuun, olisin kyllä ehdottomasti mennyt sinne. Ja tietenkin myyjät olivat kaikki kuin suoraan 50-luvulta, ai että, jos ei olisi pitänyt kiirehtiä laivalle, olisin jäänyt sinne hengailemaan pidemmäksikin aikaa. Kaiken lisäksi sain tästä mekosta alennusta (en enää tarkalleen muista kuinka paljon, mutta jos oikein muistelisin, se taisi olla 10-15 euroa?), koska se oli viimeinen kappale! Toinen mekko tulee varmaan myös näkymään joskus lähempänä kesää täällä blogin puolella. Se on Hell Bunnyn mekko ja ostettu täältä omasta rakkaasta asuinkaupungistani, Doris & Duke -nimisestä liikkeestä, jossa myydään sekä reprovaatteita, että aitoa vintagea. Suosittelen sielläkin käymään, jos eksytte joskus Porvooseen!

Kukkavillatakki on löytö vaatekaapistani. En muistanut, että tuollaisenkin omistin! Muistan kuitenkin ostaneeni sen Mangosta joskus pari vuotta sitten. Sopi erinomaisen hyvin tämän mekon kanssa, josta on irronnut kaksi nappia, hups... Ikävintä tässä on se, ettei minulla ole hajuakaan, missä nuo kaksi nappia ovat! Siitä on nimittäin kuukausia aikaa, kun olen viimeksi tätä mekkoa käyttänyt. Villatakki peitti hyvin ne kohdat, joista napit ovat irronneet. Jalassa minulla on epämukavimmat korkokenkäni, joita käytän vain juhlissa, joiden tiedän koostuvan suurimmilta osin istumisesta.

Kauhea kun on sotkuiset hiukset ja pinnikin pilkistää tuolta... olen nukkunut tämä kampaus päässä aivan liian monta yötä, kun en ole jaksanut tehdä uutta. Annettakoon tämä minulle anteeksi, onhan nyt sentään loma!

Päässä on snood, eli suomeksi taitaa kulkea nimellä hiusverkko, jonka olen virkannut itse. Olen virkannut myös punaisen, valkoisen, sinisen ja vaaleanpunaisen yksilön, noita on niin helppo virkata! Tuollaisen tekee helposti yhden illan aikana, vaikka katsellessa televisiota samaan aikaan. Voisin laittaa tänne jonkun ohjeen noiden hiusverkkojen tekemiseen, mutta ongelmana on se, ettei minulla oikein ole mitään ylöskirjoitettua ohjetta, enkä ole varma osaisinko edes tämän tekemisessä ohjeistaa. Tuntuu siltä, että teen jokaisella kerralla tämän hiusverkon vähän eri tavalla! Höh.

Tuo vyö ei sovi yhtään tähäna asuun, mutta tajusin, ettei minulla ole mustaa vyötä! Tai minulla oli, mutta se on niin kulunut, ettei sitä enää kehtaa käyttää. Apua. Tämä asia täytyy korjata mahdollisimman pian.

Huomenna taas kouluun, uuden jakson merkeissä! Ja tämä onkin viimeinen jakso ennen kesälomaa, sitten on minun lukion kakkosvuoteni taputeltu ja ensi vuonna olisi edessä abivuosi, kamalaa! Mihin tämä aika oikein katoaa? Vastahan minä menin lukioon! Lisäksi meikäläisellä on huomenna työhaastattelu, jaiks! Tai no, minulle on jo luvattu kesätyöpaikka kyseisestä paikasta, mutta haluavat vielä kysellä jotain jännittävää.

Vietin pääsiäislomani muuten suklaamunien lisäksi Kolmas valtakunta -nimisen dokumentin parissa. Suosittelen katsomaan, jos ei ole muutakaan tekemistä ja aihe kiinnostaa. Löytyy Yle Areenasta. Käsittelee siis Natsi-Saksaa, kolmatta valtakuntaa, ja keskittyy erityisesti sen johtajan, Adolf Hitlerin seikkailuihin aina vuodesta 1933 vuoteen 1945. On sinänsä jännä juttu, että tykkään historiasta ja rakastan erityisesti toiseen maailmansotaan liittyviä dokumentteja, mutta jotenkin koulun historianoppitunnit eivät nappaa. Meillä on kyllä ihan hyviä ja persoonallisia historianopettajia, ettei homman pitäisi tyssätä siihenkään. Olen kirjoittamassa reaalina uskonnon (tulevana syksynä!), joka on mielestäni helpompaa kuin historia (ja olen persoonana sellainen, että pyrin menemään aina siitä mistä aita on matalin), puuduttavan tylsää kirkkohistoriaa lukuun ottamatta, ja tietenkin se kiinnostaa minua. Itsehän en ole uskossa ja ikävä kyllä olen juuri se, joka nuokkuu kirkossa sen takapenkeillä, mutta oppiaineena uskonto on minusta hirmuisen mielenkiintoista! Olen todella ristiriitainen ihminen.

Howdy! I hope you all had a nice Easter, because I sure did, finally got some time to relax!

Yesterday I saw the sun was shining (it has been raining here in Finland for days... even some snow!), so I decided that it was time to take some photos outside! And... do you notice anything different? Well, I'll tell you. I bought a petticoat. I found a perfect one from a Finnish shop called Cybershop, but I was very doubtful for a long time. I've been into the 40s style for such a long time now, so I thought that buying a petticoat would be a mistake. I thought it wouldn't be my thing, you know? But on Saturday I bought the petticoat and guess what? HOW HAVE I BEEN ABLE TO LIVE WITHOUT A PETTICOAT!? HOW!? TELL ME! 

The dress is from Sivletto, a lovely shop in Stockholm, Sweden. If you ever visit Stockholm, I highly recommend visiting this shop! It's like heaven for anyone who loves the 50s! The green snood that you can see in these photos, has been made by me.

Miss Liida Inez

Se kuuluisa ensimmäinen postaus!

Hei!

Ilmeisesti jossakin mielenhäiriössä perustin sitten blogin ja tässä sitä ollaan. Kaikkea uutta on niin hirveän vaikea aloittaa ja pää lyö tyhjää, mutta sitten kun kerran aloittaa, niin homma lähteekin luistamaan (paitsi matikanlaskujen laskeminen on poikkeus, siinä homma ei lähde luistamaan vaikka tekisi samaa laskua tunnin). Jos ymmärrätte? En nyt tänään ilmeisesti osaa ilmaista itseäni selkeästi.

No, ehkei tämä blogin perustaminen kuitenkaan ollut minkään hetkellisen mielenhäiriön syytä. Oikeasti olen miettinyt blogin perustamista jo pitempään, mutta aina olen onnistunut keksimään syitä, miksi epäonnistuisin täydellisesti yrityksessäni olla bloggaaja tai edes jotain sinne päin. Jaan ne vaikka tähän teidän luettavaksi, jotta tiedätte myös mitä odottaa:

1. En omista järjestelmäkameraa, enkä edes digikameraa. Elän siis kännykkäkamerani varassa. Tosin minulle kännykkäkamerani laatu on kelvannut ja ei ole tullut mieleenkään hankkia oikeaa kameraa. Tietenkin verratessa esimerkiksi järjestelmäkameralla otettuihin kuviin tajuaa, miten paska kännykkäkamera oikeastaan onkaan, mutta näillä nyt toistaiseksi mennään, koska meikäläisellä ei ole mitään intoa hankkia järjestelmäkameraa.

2. Tekniikka ja minä emme tule toimeen. Yhtään. Pelkäsin, etten osaisi käyttää bloggeria ja homma tyssäisi jo siihen. Minulla on toki edelleen muutamia (tai aika monia) epäselvyyksiä bloggerin käyttämisen suhteen, mutta Googlen avustuksella aika moni asia selvisi, vaikka muutamat kirosanat tulikin päästettyä muokatessa blogin ulkoasua. Täytyy kyllä myöntää, että mahdoin olla aika säälittävä näky, kun googletin miten ihmeessä bloggerissa saa vaihdettua bannerin. En edes sitä osannut ilman apua. Lol.

3. Jaksanko naputella tänne viikoittain? Jaksanko oikeasti napata kuvia asuista/hiuksista/meikistä/lärvistä/elämästäni ylipäätään ja ovatko ne tarpeeksi laadukkaita ja mielenkiintoisia? LUKEEKO TÄTÄ EDES KUKAAN? USKALLANKO MINÄ EDES? ONKO MINUSTA TÄHÄN? Näitäkin kysymyksiä pyörittelin pitkään mielessäni, kunnes päätin, että MITÄ VÄLIÄ! Ei minulla ole mitään velvollisuutta kirjoitella tänne edes viikoittain, eikä minun tarvitse stressata kuvieni laadusta tai siitä, olenko niitä ylipäätään muistanut ottaa. Kirjoitanhan minä tätä blogia lähinnä viihdyttääkseni omaa tylsää elämääni ja ehkä mahdollisesti jonkun muunkin. Myönnän, että olen luonteeltani hieman arka ja vihaan yli kaiken riskien ottamista, joten ehkä on vain luonteelleni tyypillistä miettiä liikaa tällaisia asioita.

(Viitaten viimeiseen kohtaan, varmaankin nyt tyylikkäästi heti alkuun tulee blogin puolella olemaan hiljaisempaa, koska keskiviikkona alkaa koeviikko ja sehän tarkoittaa sitä, että meikäläinen vetää verkkarit jalkaan ja hupparin päälle ja esittelee meikitöntä pärstäänsä valitsemilleen uhreille ja niille huono-onnisille, jotka eteeni sattuvat, eli luonnollisesti asukuvia ei ole tulossa.)

Kaiken jälkeen, tässä sitä ollaan. Perustin blogin. Keksin sille nimenkin, pyöriteltyäni muutamaa vaihtoehtoa mielessäni useamman viikon. Päädyin What a Glorious Feeling! -nimeen, koska se nyt vain tuntui sopivan hyvin blogilleni. Jos joku miettii, mistä tämä nimi tulee, niin nappasin sen Singin' in the Rain -musikaalissa esiintyvästä samannimisestä kappaleesta Singin' in the Rain (ah niin ihanan Gene Kellyn esittämänä), jonka lyriikoissa mainitaan eräässä kohdassa tämä blogini nimi. Muutenkin tästä musikaalista ehkä alkoi innostukseni erityisesti 40- ja 50-lukuja kohtaan, joten silläkin tapaa tällä nimellä on minulle jotakin merkitystä. Kun nykyään kaiken pitää olla niin syvällistä ja kaikella pitää olla jokin merkitys!

Tästä pääsenkin luontevasti kertomaan jotakin pientä blogistani! Ilmeisesti olen jo ahtanut blogini tyyliblogi-nimikkeen alle, mutta tosiasiassa tulen käsittelemään täällä muutakin tyylin ja muodin ohella. Ihailen suuresti menneiden vuosikymmenten tyylejä, aina 1900-luvun alusta 1980-luvulle, mutta erityisesti sydämeni ovat vieneet 40- ja 50-luku. Varsinkin 40-luvun tyyli on lähellä sydäntäni. En tiedä tajusivatko tuolloin eläneet naiset, miten tyylikkäitä he onnistuivat olemaan sodasta huolimatta! Luvassa siis asukuvia, inspiraatiokuvia, mahdollisesti joitakin vinkkejä hyvistä vintageliikkeistä (joita kyllä valitettavasti ei Suomesta hirveästi löydy) ja hiustutoriaaleja ja niin eteenpäin! Retroilen myös sisustuksen, musiikin ja oikeastaan vähän kaiken puolella, eli tulen jakamaan myös sisustusvinkkejä ja musiikkivinkkejä. Se on sitten asia erikseen, ovatko vinkkini varteenotettavia ja inspiroivatko ne ketään.

Kirjoitan myös. Kirjoitan PALJON. Näin yleisellä tasolla muistutan kirjoittamisen puolella erästä lukioni opettajaa (samaa lukiota kanssani käyvät tunnistavat), jolla tuppaa puhe vähän rönsyilemään ja karkaamaan sivuraiteille varsinaisesta aiheesta. Kuten nytkin. Ja kehtaan vielä ärsyyntyä suuresti moisesta, vaikka teen itse ihan samaa! (Okei, kaikella rakkaudella, opettajassa tuollainen piirre kyllä oikeasti ärsyttää, varsinkin jos on matemaattisten aineiden suhteen tyhmä kuin saapas ja jo kemian/fysiikan/matikan kirjan tuijottaminen alkaa itkettää.) Voihan nämä romaanit skipatakin kylmän rauhallisesti, jos ei jaksa lukea. Mutta niin, prepare yourselves.

Aina kun minulla vain on aikaa, virkkaan myös paljon, lähinnä amigurumeja, eli pieniä eläinhahmoja. Ja miksei ihmishahmojakin, olenhan minä virkannut moniakin joulutonttuja! Yleensä keksin ohjeet omasta päästäni, koska olen niin laiska noudattamaan mitään ohjeita. Muutenkin suomeksi amigurumiohjeita löytyy harmillisen vähän ja vaikka koen olevani ihan hyvä englannissa, riittää virkkaussanaston kanssa aina vähän pähkäilemistä, joskin hiljalleen englanninkielisetkin termit ovat alkaneet käydä tutuiksi, kun on tarpeeksi englanninkielisillä ohjeilla virkannut. Mutta kuten sanottu, yleensä haen inspiraatiota ideaani netistä, sen jälkeen hahmottelen ja suunnittelen ideaa paperille ja mikäli hyvin käy, päädyn toteuttamaan sen. Tulen siis myös mahdollisesti laittamaan tänne kuvia tekeleistäni ja jos ihmiset haluavat, voin ohjeitakin tänne kirjoitella. Olen vain niin huono kirjoittamaan ylös jokaisen vaiheen, minkä teen virkatessani, joten loppujen lopuksi voi vain käännellä ja väännellä valmista työtä kädessä ja miettiä, että mitäköhän sitä tekikään eri vaiheissa.

Ohimennen voisin mainita harrastavani myös leipomista jollakin tasolla – siinä tosin taitoni eivät ole yhtä kehittyneet kuin virkkaamisessa, vaan noudatan lähes orjallisesti valitsemaani reseptiä. Enkä ole todellakaan mikään kodinhengetär. Tähän samaan kotiaskareiden kategoriaan voisi liittää myös siisteyden. Olen ehkä maailman epäsiistein ihminen ja tämä heijastuu myös koulunkäyntiini. Esimerkiksi tällä hetkellä kemianvihkoni koostuu ruotsinvihostani revityistä keskiaukeamista, joita löytyy toki muualtakin kuin vain kemiankirjan välistä. Ostin syksyllä koulujen alkaessa varmaankin 20 lyijykynää – minulla on enää yksi jäljellä. Olen onnistunut myös tuhoamaan venäjänkirjani, jonka viimeisille sivuille koottu sanasto on irronnut ja nyt nämä sivut lojuvat mitä ilmeisimmin sohvani alla. Ja monisteet, voi luoja, kaikki ne monisteet. Viimeksi löysin matikankirjani välistä filosofian ykköskurssin monisteen. Älkää kysykö, en tiedä miten on mahdollista, että matikankirjani väliin on eksynyt moniste kurssilta, jonka kävin jo ykkösvuonna. Ihme ja kumma olen onnistunut pitämään keskiarvoni kahdeksikon paikkeilla, vaikka tämän perusteella kuulostaakin, että olisin täysin rappiolla. Ja jos olen koulutarvikkeiden suhteen näin epäsiisti, on luonnollisesti huoneenikin puolet ajasta sennäköinen, että Putin olisi laukaissut muutamat ydinohjukset huoneeni suuntaan. Lauantaisin joudun pitämään tuntejakin kestävän suursiivouksen, jotta huoneeni pysyisi edes osan ajasta siistinä. Tämä tarkoittaa lähinnä sunnuntaita, sillä maanantaina vaatteet ovat taas mytyssä sohvalla ja koulukirjat lattialla. On se vaan niin vaikeaa!

Olen kertonut tässä postauksessa varmaankin kaiken, paitsi olennaisen. Siltä tuntuu. Tai oikeastaan tuntuu siltä, että on vielä miljoona asiaa kirjoittamatta! Mutta ehkä jätän ne seuraavaan kertaan. Tässäpä tämä siis tältä kertaa, katsotaan ottaako tämä bloggaamiseni tuulta siipiensä alle vai ei.

Hello? I don't know if there's any foreigners behind the screen? I will probably do short summaries for every post, just in case there is someone, who doesn't speak Finnish! But at least for now I'll write my posts in Finnish, because it feels more like my thing (well, one of my plans is to go to the university to study Finnish, so yeah, I kinda like my mother tongue!). It would also be way too troublesome to translate my texts into English, because I seem to write pretty long stories... eh! This was just a boring first post, me telling something about myself. I'll see you next time!

Miss Liida Inez