Se kuuluisa ensimmäinen postaus!

Hei!

Ilmeisesti jossakin mielenhäiriössä perustin sitten blogin ja tässä sitä ollaan. Kaikkea uutta on niin hirveän vaikea aloittaa ja pää lyö tyhjää, mutta sitten kun kerran aloittaa, niin homma lähteekin luistamaan (paitsi matikanlaskujen laskeminen on poikkeus, siinä homma ei lähde luistamaan vaikka tekisi samaa laskua tunnin). Jos ymmärrätte? En nyt tänään ilmeisesti osaa ilmaista itseäni selkeästi.

No, ehkei tämä blogin perustaminen kuitenkaan ollut minkään hetkellisen mielenhäiriön syytä. Oikeasti olen miettinyt blogin perustamista jo pitempään, mutta aina olen onnistunut keksimään syitä, miksi epäonnistuisin täydellisesti yrityksessäni olla bloggaaja tai edes jotain sinne päin. Jaan ne vaikka tähän teidän luettavaksi, jotta tiedätte myös mitä odottaa:

1. En omista järjestelmäkameraa, enkä edes digikameraa. Elän siis kännykkäkamerani varassa. Tosin minulle kännykkäkamerani laatu on kelvannut ja ei ole tullut mieleenkään hankkia oikeaa kameraa. Tietenkin verratessa esimerkiksi järjestelmäkameralla otettuihin kuviin tajuaa, miten paska kännykkäkamera oikeastaan onkaan, mutta näillä nyt toistaiseksi mennään, koska meikäläisellä ei ole mitään intoa hankkia järjestelmäkameraa.

2. Tekniikka ja minä emme tule toimeen. Yhtään. Pelkäsin, etten osaisi käyttää bloggeria ja homma tyssäisi jo siihen. Minulla on toki edelleen muutamia (tai aika monia) epäselvyyksiä bloggerin käyttämisen suhteen, mutta Googlen avustuksella aika moni asia selvisi, vaikka muutamat kirosanat tulikin päästettyä muokatessa blogin ulkoasua. Täytyy kyllä myöntää, että mahdoin olla aika säälittävä näky, kun googletin miten ihmeessä bloggerissa saa vaihdettua bannerin. En edes sitä osannut ilman apua. Lol.

3. Jaksanko naputella tänne viikoittain? Jaksanko oikeasti napata kuvia asuista/hiuksista/meikistä/lärvistä/elämästäni ylipäätään ja ovatko ne tarpeeksi laadukkaita ja mielenkiintoisia? LUKEEKO TÄTÄ EDES KUKAAN? USKALLANKO MINÄ EDES? ONKO MINUSTA TÄHÄN? Näitäkin kysymyksiä pyörittelin pitkään mielessäni, kunnes päätin, että MITÄ VÄLIÄ! Ei minulla ole mitään velvollisuutta kirjoitella tänne edes viikoittain, eikä minun tarvitse stressata kuvieni laadusta tai siitä, olenko niitä ylipäätään muistanut ottaa. Kirjoitanhan minä tätä blogia lähinnä viihdyttääkseni omaa tylsää elämääni ja ehkä mahdollisesti jonkun muunkin. Myönnän, että olen luonteeltani hieman arka ja vihaan yli kaiken riskien ottamista, joten ehkä on vain luonteelleni tyypillistä miettiä liikaa tällaisia asioita.

(Viitaten viimeiseen kohtaan, varmaankin nyt tyylikkäästi heti alkuun tulee blogin puolella olemaan hiljaisempaa, koska keskiviikkona alkaa koeviikko ja sehän tarkoittaa sitä, että meikäläinen vetää verkkarit jalkaan ja hupparin päälle ja esittelee meikitöntä pärstäänsä valitsemilleen uhreille ja niille huono-onnisille, jotka eteeni sattuvat, eli luonnollisesti asukuvia ei ole tulossa.)

Kaiken jälkeen, tässä sitä ollaan. Perustin blogin. Keksin sille nimenkin, pyöriteltyäni muutamaa vaihtoehtoa mielessäni useamman viikon. Päädyin What a Glorious Feeling! -nimeen, koska se nyt vain tuntui sopivan hyvin blogilleni. Jos joku miettii, mistä tämä nimi tulee, niin nappasin sen Singin' in the Rain -musikaalissa esiintyvästä samannimisestä kappaleesta Singin' in the Rain (ah niin ihanan Gene Kellyn esittämänä), jonka lyriikoissa mainitaan eräässä kohdassa tämä blogini nimi. Muutenkin tästä musikaalista ehkä alkoi innostukseni erityisesti 40- ja 50-lukuja kohtaan, joten silläkin tapaa tällä nimellä on minulle jotakin merkitystä. Kun nykyään kaiken pitää olla niin syvällistä ja kaikella pitää olla jokin merkitys!

Tästä pääsenkin luontevasti kertomaan jotakin pientä blogistani! Ilmeisesti olen jo ahtanut blogini tyyliblogi-nimikkeen alle, mutta tosiasiassa tulen käsittelemään täällä muutakin tyylin ja muodin ohella. Ihailen suuresti menneiden vuosikymmenten tyylejä, aina 1900-luvun alusta 1980-luvulle, mutta erityisesti sydämeni ovat vieneet 40- ja 50-luku. Varsinkin 40-luvun tyyli on lähellä sydäntäni. En tiedä tajusivatko tuolloin eläneet naiset, miten tyylikkäitä he onnistuivat olemaan sodasta huolimatta! Luvassa siis asukuvia, inspiraatiokuvia, mahdollisesti joitakin vinkkejä hyvistä vintageliikkeistä (joita kyllä valitettavasti ei Suomesta hirveästi löydy) ja hiustutoriaaleja ja niin eteenpäin! Retroilen myös sisustuksen, musiikin ja oikeastaan vähän kaiken puolella, eli tulen jakamaan myös sisustusvinkkejä ja musiikkivinkkejä. Se on sitten asia erikseen, ovatko vinkkini varteenotettavia ja inspiroivatko ne ketään.

Kirjoitan myös. Kirjoitan PALJON. Näin yleisellä tasolla muistutan kirjoittamisen puolella erästä lukioni opettajaa (samaa lukiota kanssani käyvät tunnistavat), jolla tuppaa puhe vähän rönsyilemään ja karkaamaan sivuraiteille varsinaisesta aiheesta. Kuten nytkin. Ja kehtaan vielä ärsyyntyä suuresti moisesta, vaikka teen itse ihan samaa! (Okei, kaikella rakkaudella, opettajassa tuollainen piirre kyllä oikeasti ärsyttää, varsinkin jos on matemaattisten aineiden suhteen tyhmä kuin saapas ja jo kemian/fysiikan/matikan kirjan tuijottaminen alkaa itkettää.) Voihan nämä romaanit skipatakin kylmän rauhallisesti, jos ei jaksa lukea. Mutta niin, prepare yourselves.

Aina kun minulla vain on aikaa, virkkaan myös paljon, lähinnä amigurumeja, eli pieniä eläinhahmoja. Ja miksei ihmishahmojakin, olenhan minä virkannut moniakin joulutonttuja! Yleensä keksin ohjeet omasta päästäni, koska olen niin laiska noudattamaan mitään ohjeita. Muutenkin suomeksi amigurumiohjeita löytyy harmillisen vähän ja vaikka koen olevani ihan hyvä englannissa, riittää virkkaussanaston kanssa aina vähän pähkäilemistä, joskin hiljalleen englanninkielisetkin termit ovat alkaneet käydä tutuiksi, kun on tarpeeksi englanninkielisillä ohjeilla virkannut. Mutta kuten sanottu, yleensä haen inspiraatiota ideaani netistä, sen jälkeen hahmottelen ja suunnittelen ideaa paperille ja mikäli hyvin käy, päädyn toteuttamaan sen. Tulen siis myös mahdollisesti laittamaan tänne kuvia tekeleistäni ja jos ihmiset haluavat, voin ohjeitakin tänne kirjoitella. Olen vain niin huono kirjoittamaan ylös jokaisen vaiheen, minkä teen virkatessani, joten loppujen lopuksi voi vain käännellä ja väännellä valmista työtä kädessä ja miettiä, että mitäköhän sitä tekikään eri vaiheissa.

Ohimennen voisin mainita harrastavani myös leipomista jollakin tasolla – siinä tosin taitoni eivät ole yhtä kehittyneet kuin virkkaamisessa, vaan noudatan lähes orjallisesti valitsemaani reseptiä. Enkä ole todellakaan mikään kodinhengetär. Tähän samaan kotiaskareiden kategoriaan voisi liittää myös siisteyden. Olen ehkä maailman epäsiistein ihminen ja tämä heijastuu myös koulunkäyntiini. Esimerkiksi tällä hetkellä kemianvihkoni koostuu ruotsinvihostani revityistä keskiaukeamista, joita löytyy toki muualtakin kuin vain kemiankirjan välistä. Ostin syksyllä koulujen alkaessa varmaankin 20 lyijykynää – minulla on enää yksi jäljellä. Olen onnistunut myös tuhoamaan venäjänkirjani, jonka viimeisille sivuille koottu sanasto on irronnut ja nyt nämä sivut lojuvat mitä ilmeisimmin sohvani alla. Ja monisteet, voi luoja, kaikki ne monisteet. Viimeksi löysin matikankirjani välistä filosofian ykköskurssin monisteen. Älkää kysykö, en tiedä miten on mahdollista, että matikankirjani väliin on eksynyt moniste kurssilta, jonka kävin jo ykkösvuonna. Ihme ja kumma olen onnistunut pitämään keskiarvoni kahdeksikon paikkeilla, vaikka tämän perusteella kuulostaakin, että olisin täysin rappiolla. Ja jos olen koulutarvikkeiden suhteen näin epäsiisti, on luonnollisesti huoneenikin puolet ajasta sennäköinen, että Putin olisi laukaissut muutamat ydinohjukset huoneeni suuntaan. Lauantaisin joudun pitämään tuntejakin kestävän suursiivouksen, jotta huoneeni pysyisi edes osan ajasta siistinä. Tämä tarkoittaa lähinnä sunnuntaita, sillä maanantaina vaatteet ovat taas mytyssä sohvalla ja koulukirjat lattialla. On se vaan niin vaikeaa!

Olen kertonut tässä postauksessa varmaankin kaiken, paitsi olennaisen. Siltä tuntuu. Tai oikeastaan tuntuu siltä, että on vielä miljoona asiaa kirjoittamatta! Mutta ehkä jätän ne seuraavaan kertaan. Tässäpä tämä siis tältä kertaa, katsotaan ottaako tämä bloggaamiseni tuulta siipiensä alle vai ei.

Hello? I don't know if there's any foreigners behind the screen? I will probably do short summaries for every post, just in case there is someone, who doesn't speak Finnish! But at least for now I'll write my posts in Finnish, because it feels more like my thing (well, one of my plans is to go to the university to study Finnish, so yeah, I kinda like my mother tongue!). It would also be way too troublesome to translate my texts into English, because I seem to write pretty long stories... eh! This was just a boring first post, me telling something about myself. I'll see you next time!

Miss Liida Inez