Friday 25 December 2015

Merry Christmas!

Hyvää joulua kaikille ihanille lukijoilleni! Otin eilen asukuvat tästä kuvassakin vilahtavasta jouluisesta asustani, mutta julkaisen ne vasta varmaankin ensi viikon puolella. Nyt on kiva vaan rentoutua ja nauttia jouluisesta tunnelmasta. Ja syödä. Syödä ihan helvetisti.

Wishing you all a very merry Christmas my lovely readers! I took photos of this very Christmassy outfit you can see in this photo and I will publish them soon, but not today. Now it's just nice to relax and enjoy the Christmassy atmosphere. And eat. Eat a lot.



Miss Liida Inez

Saturday 19 December 2015

OOTD: It's beginning to look a lot like Christmas

Olen viimein löytänyt kauan kadoksissa olleen joulufiiliksen. Joulufiilis yllätti, kun olin viikko sitten Helsingissä ihailemassa jouluvaloja (ja vähän shoppailemassakin, ostokset näette vielä myöhemmin). Viimein olo on jouluinen ja elämä hymyilee. Tarvitsisin selkeästi sellaisen perinteisen ruman joulupuseron, mutta en vain yhtään tiedä mihin sen yhdistäisin, joten vähän turhaa sellaista mennä ostamaan. Olen jo ikuisuuden yrittänyt metsästää täydellistä mustaa hametta, mutta miten voikin olla niin vaikeaa löytää täydellistä yksilöä? Kaikissa muissa mahdollisissa väreissä kivoja hameita kyllä löytyy, mutta ei mustana! Perhana, sanon minä. Marimekon liikkeen ikkunassa näin täydellisen yksilön, mutta LOL, en todellakaan maksa 180 perus mustasta hameesta, kun voin saada sellaisen vintageliikkeestä alle kolmellakympillä. Kun vain löytäisin Sen Oikean... hameen siis!


Kovaa vauhtia lähestyvän jouluaaton kunniaksi pukeuduin hyvin jouluiseen asuun. Oikeastaan pidin tätä asua päällä jo muutama viikko sitten, mutta sain sen kuvattua vasta viime viikolla. Eli eh, olen vähän myöhässä kaiken suhteen. Halusin kuitenkin ikuistaa tämän asun kuviin, kun se oli mielestäni tosi kiva ja jouluinen. Minkäs teet, kun päivät hämärtyvät niin nopeasti ja ovat sateisia. Piti hyödyntää viime viikon maanantai, jolloin ei satanut ja kuvaajakin pääsi paikalle ennen kello neljää. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vain yksi muutos, nimittäin hiuksista lähti aika runsaastikin pituutta! Suunnittelemani 10 sentin sijaan pituutta taisi lähteä lähemmäs 20 senttiä. Ensijärkytyksen jälkeen olin yhtä hymyä, sillä nämä "uudet" hiukset ovat aivan ihanat! Hiustenlaitto helpottui taas huimasti ja hiukset näyttävät superkivoilta myös auki. Ja kiharat pysyvät yllättävän hyvin - sen jälkeen kun on suihkuttanut niihin kilon lakkaa. Näihin saa siis kuitenkin edelleen victory rollsit sun muut vintagekampaukset tehtyä.


Nyt alkoi minullakin joululoma. Torstaina myöhään illalla oli minun lukiovuosieni viimeinen joulujuhla ja yökirkko. Olen aina rakastanut koulujen joulujuhlia, mutta varsinkin nämä lukion joulujuhlat ovat olleet tosi kivoja. Ilta alkoi perinteisesti joulupuuron, glögin ja piparien nauttimisella ja joulujuhlien jälkeen lähdimme soihtukulkueessa kirkolle. Erityisesti tykkään tuosta yökirkosta, joka kestää about vartin yli kahteentoista. Se on minusta kiva perinne ja viimeistään silloin pääsee joulutunnelmaan. Otin joulujuhla-asustani asukuvat ja julkaisen ne vielä ennen jouluaattoa. Tykkäsin asustani tosi paljon, harmi että kuvat piti ottaa salamavalon kanssa.

Olen jotenkin hirveän uupunut ja vaikka varmasti sääkin siihen vaikuttaa, uskon koulun olevan varsinainen pääsyy. Olen jo aloitellut yo-kirjoituksiin lukemisen, sillä en aio toistaa sitä kauheaa virhettä, jonka tein syksyllä. Lukeminen jäi nimittäin aika minimaaliseksi (tässä puhutaan nyt päivistä, krhm), ihme, että sieltä tuli niinkin hyviä arvosanoja. Tällä kertaa en enää voi luottaa hyvään tuuriini, varsinkin kun nyt keväällä minulla on ne tärkeämmät aineet edessä ja tavoittelisin sitä laudaturiakin jostain aineesta. Ei ole varaa mokailla. Englantia ja äidinkieltä alan lukea vasta loman jälkeen, mutta venäjän lukemisen aloitin jo nyt. Yllätyinkin iloisesti lukiessani yhtä venäjänkielistä lastenkirjaa, jossa kerrotaan uuteen vuoteen liittyviä tarinoita. Ymmärsin lähes kaiken! Ja jos en joitakin sanoja ymmärtänyt, osasin suunnilleen päätellä ne lauseyhteydestä. Kirjassa on perinteisiä venäläisiä tarinoita, mutta löytyipä sieltä Zacharias Topeliuksenkin satu! Lastenkirjahan se on, mutta venäjäni onkin vielä kaukana sellaisesta tasosta, että pystyisin valitsemaan kevyeksi iltalukemiseksi Dostojevskin tai Tolstoin tuotantoa. Toisaalta noiden herrojen kirjat eivät kyllä ole suomenkielelläkään mitään kevyttä iltalukemista...


Väänsin torstaina ennen joulujuhlia piparkakkutaikinankin ja eilen tein piparit. Tein piparit, voiko noin edes sanoa? No, enivei, tänään ajattelin koristella ne, tai ainakin aloitella. Niitä tuli nimittäin tehtyä melkoisen suuri määrä. Minulle on aina ollut tärkeää tehdä piparit alusta saakka itse. Aiemmin olen tehnyt piparit jo joulukuun alussa, mutta nyt vähän venähti koulukiireiden takia. Tänään menen jälleen uimaan ystävän kanssa näin heti aamusta, toivottavasti ei ole porukkaa hirveästi... Nyt ei enää tosin ole niin hirveää, kun pystyn uimaan ilman kellukkeita, joskin kyllä ihmiset näkevät etten ole vielä uimataitoinen, sellaista räpiköintiä se uimiseni kuitenkin on. Suurin osa energiastani menee pään pitämiseen pinnalla, sillä en vieläkään halua laittaa päätäni veden alle.  Hitaasti mutta varmasti eteenpäin! Maanantaina lähden viimein joululahjaostosreissulle, heh. Ei tämä vielä paha, joku joulu ostin lahjat 23. päivä! En juurikaan stressaa joulun tai lahjojen takia ja tiedän kyllä muutenkin kaikki lahjat mitä haluan ostaa, pitäisi vain löytää ne... Olen lähinnä innoissani! Tykkään kyllä ostaa lahjoja, ongelma on vain se, että välillä on hankala keksiä mitä ostaa lahjaksi. Nyt minulla on kuitenkin niin hulppeat suunnitelmat, että ei mitään rajaa!

Noh, nyt minä lähden uimaan. Toivotaan, etten huku.


I have finally found the Christmas spirit! A week ago I visited Helsinki and saw all its beautiful Christmas lights. It made me realize how close Christmas really is! I even dressed up in this very Christmassy outfit. After the shoot I had my hair cut and it's so much better now! It's much shorter, but I'm still able to do victory rolls etc. 

We celebrated Christmas at school on Thursday and it was actually my last Christmas celebration in this school. I took some photos of my outfit and I will publish them before Christmas Eve. Also my Christmas holiday began and finally I can get some sleep! I've been really tired and weary because of school. I also have my matriculation examination in spring (like part 2, I already had Swedish and religion in autumn, now I will have native tongue, Russian and English) and I have already started to study. Just Russian though, because it's the toughest one.

Today I'm going to decorate my ginger biscuits! I made them yesterday. But before that I'm going to the swimming hall with my friend, I'm a bit nervous again... Maybe it'll go fine!

Miss Liida Inez

Thursday 10 December 2015

OOTD: Baby, it's cold outside

Yritän tässä vähän nostattaa omaa joulufiilistäni ja tuoda sitä tänne bloginkin puolelle nimeämällä nämä asupostaukset joululaulujen nimillä. Itse asukuvista ei nimittäin joulutunnelma välity, sillä täällä etelässä on vielä lumetonta ja harmaata. Uskaltaisin jo sanoa, että edessä on musta joulu, ellei jotain todellista joulun ihmettä tässä ehdi tapahtua. Voihan sellainenkin toki tapahtua, sillä ensi viikolle on kovasti lupailtu pakkasta. Ei tästä Suomen säästä ota selvää, toisena päivänä paistaa aurinko kirkkaansiniseltä taivaalta, seuraavana sataa vettä ja tuulee niin että ei meinaa pysyä pystyssä. Olisin kyllä ihan superonnellinen, jos lunta vielä ehtisi tulla ennen jouluaattoa! Kylmä kuitenkin on jo, lähinnä tuon pirullisen tuulen takia.


Tällä kertaa päällä oli 40-luvun röyhelöpaita, pari kolme viikkoa sitten ostettu hame, VILA:n neuletakki ja 40-luvun kengät. Aika basic asu. Hameen kanssa sopii hyvin myös tyllialushame, mutta en jaksa vaivautua sitä laittamaan päälle kovan tuulen takia. Takin kanssa pidin muhkeaa ja lämmintä huivia, sillä jostain syystä kurkkuni oli vähän kipeä. Olen saanut jonkun ihmeellisen kuivan yskän ja tuntuu siltä, että yskin kohta keuhkoni pihalle. Taidan kyllä tietää mistä yskä ja allergiaoireeni johtuvat, mutta en voi asialle oikein mitään tehdä. Höh. Ei auta muu kuin kärsiä.


Kävin eilen toista kertaa uimassa sitten uimakoulun loppumisen. Taas oli melkoiset ongelmat, kun edellisestä uintikerrasta oli tullut kuluneeksi kaksi viikkoa. Vaikka koenkin päässeeni pahimmasta pelosta eroon aikuisten uimakoulussa, en ole vieläkään täysin sinut veden kanssa. Yksi ystävistäni harrastaa kilpauintia ja menin uimahallille hänen kanssaan, sillä en vielä kehtaa tai uskalla mennä yksin uimaan. Tämä ystäväni ei varsinaisesti minua yritä neuvoa, on vain lähinnä henkisenä tukena ja juttutoverina. Tai kuten minä sanon, hengenpelastajana, koska olen ihan varma että olen niin sählä, että onnistuisin varmaan hukkumaan uimahallissa. Eilen tapahtuikin aivan helvetinmoinen läpimurto uimisen suhteen, sillä uin ilman mitään kellukkeita! Siis uin kuten pitääkin uida! Tai no, varmaan aikamoista räpiköintiä se uimiseni oli, mutta uinpahan kuitenkin ilman kellukkeita. Ystävällä oli tiukahko aikataulu ja se paljastuikin hyväksi jutuksi, sillä hommat piti hoitaa nopeasti. Ei siinä ehtinyt pelätä, hah! Uin tietenkin vielä siten, että sain reunasta heti kiinni ja jalatkin ylsivät koko ajan maahan. Emme muutenkaan ehtineet harjoitella ilman kelluketta uimista kuin ehkä 15 minuuttia. Syvempään kohtaan tullessa piti pysäyttää, sillä alkoi ahdistaa. Silti tuntui hurjalta, huhhuh. Vielä heilutellessani tunnin alussa varpaitani varovasti vedessä tokaisin, etten kyllä ymmärrä, miten pystyn ikinä uimaan ilman kellukkeita kun jo pelkkä veteen meneminen ahdistaa. Kunhan pääsen jyvälle rintauinnista (en osaa vieläkään rintauinnin potkua, eli kunhan uskallan uida ihan kunnolla ilman kellukkeita, alan harjoitella sitä), pitäisi varmaan harjoitella selkäuintia. En kyllä tiedä miten se käytännössä tapahtuu, sillä selkäuinti oli minulle uimakoulussa vaikeaa - tai oikeastaan mahdotonta. Nousee jo tuskanhiki otsalle, kun ajattaleekin koko uintitekniikkaa. Ehkä tyydyn vain rintauintiin.

Löytyykö muuten kiinnostusta sille vesipelko ja uimataidottomuus -postaukselle? En viitsi sitä turhaan julkaista, pelkään että se on turhaa ulinaa ja valitusta koko postaus, heh. Nyt minun pitää kyllä muokata vähän sitä loppua, kun onnistuinkin uimaan ilman kellukkeita.


Minulla on muuten tänään viimeinkin kampaaja. Ihanaa! Hiukseni ovat taas kasvaneet ihan liian pitkiksi ja olen jo useiden viikkojen (tai peräti kuukausien) ajan suunnitellut ajan varaamista kampaajalle, mutta se on vain jotenkin niin kauhean vaikeaa. Aina vähän pelottaa se lopputulos, vaikka minulla onkin vakiokampaamo, jossa käyn. En muutenkaan erityisemmin nauti kampaajalla käymisestä, se on vähän tylsää. Mutta no, nytpähän on varaus tehty. Luvassa siis ihan vain latvojen leikkuuta, aika runsaastikin. Pitkien hiusten kanssa on vain niin vaikeaa toteuttaa vintagekampauksia, mikä on toki ymmärrettävää, sillä eihän 40- ja 50-luvuilla naisilla yleisesti ottaen ollutkaan kovin pitkiä hiuksia.

Tänään oli myös palautuspäivä, jota odotin hieman hermostuneena. En ollut ihan varma menikö koeviikkoni penkin alle vai ei, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Hyvin koeviikko kuitenkin meni, ihme ja kumma! Tyytyväisin olin äidinkielen esseekurssin kokeeseen (eli esseeseen), josta tuli 50 pistettä. Luulin, että koko essee meni aivan päin helvettiä, sillä en päässyt siihen kuuluisaan "flow-tilaan", johon yleensä pääsen aina kirjoittaessani esseitä. Oli jotenkin todella tuskaisaa se kirjoittaminen, mutta hyvin se nyt kuitenkin meni. Äidinkieli ja venäjä ovat minulle ne tärkeimmät aineet (en minä tässä muuten stressaisi) ja niiden kahden välillä vähän pompinkin miettiessäni jatko-opintoja... saa nyt nähdä. Joku yhdistelmä voisi olla hyvä. Kieliä minä kyllä haluan lähteä opiskelemaan, se on selvää. Tai no, never say never, jossain vaiheessa harkitsin ainakin osittain tosissani teologiaa, mutta en uskoisi sen kuitenkaan olevan minun juttuni. En siis mitään papin uraa jonkinlaisena ateistina ajatellut, lähinnä tutkijan ura kiinnosti. Mutta kyllä nuo kielet taitavat olla enemmän minun juttuni.


I'm trying to get into the spirit of Christmas by naming the titles with Christmas songs <-- I have no idea if that was good English, sounds terrible to me, but oh well, you got the idea. So anyway, we don't have any snow here and I'm pretty sure we will have a snowless Christmas. So sad.

Yesterday I went to the swimming hall with my friend who is a competitive swimmer. I'm still not completely comfortable in the water, but my fear isn't so bad anymore. Actually, I swam without any floating devices for the first time in my whole life! It probably looked horrible, but still, I swam like a normal person swims! I swam in a pool where my feet reached to floor and I was able to touch the edge of the pool, but I'm still very proud of myself. Yay! 

Today I will have my hair cut, finally! It has grown way too long. I also got my exams back (I had an exam week a couple of weeks ago) and I did pretty well! 

Miss Liida Inez

Tuesday 1 December 2015

Joulufiilistelyä, vesipelkoa ja koulustressiä / I'm back!

Olen ollut huono bloggaaja. Pahoittelen. Yksi postaus marraskuussa, kai tätäkin voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Nyt luvassa kuitenkin tällainen sekava kuulumispostaus, jossa ei ole minkäänlaista punaista lankaa. Kuvituksena muutamia kuvia menneiltä viikoilta.


Vanhan kaupungin joulunavajaisissa. Laatu 6/5.

Minulla oli suorastaan helvetillinen jakso koulussa: kaksi kurssia englantia, kaksi kurssia äidinkieltä, espanja (miksi???) ja venäjä. Tajusin jakson aikana a) espanja ei ole minun juttuni b) venäjä on hypännyt kieliopin suhteen ihan absurdille levelille ja minä turhaudun c) englannin sanat ovat niin ihmeellisiä, että minusta tuntuu kuin olisin juuri aloittanut uuden kielen opiskelun d) suomen kielen kielioppi on kamalaa. Aivan karmea jakso. Läksyjä tuli armottoman paljon ja loppuvaiheessa mie romahdin ja jätin kaikki läksyt yksinkertaisesti tekemättä. Koeviikko tuntui oikeastaan aika helpolta (ehkä sen takia, koska en oikeastaan vaivautunut lukemaan mihinkään kunnolla, hmm... palautuspäivää odotellessa) verrattuna itse jaksoon. Huomenna alkaa uusi jakso (lukiovuosieni viimeinen jakso!) ja lukujärjestys näyttää paljon inhimillisemmältä. Muut stressaavat jo kevään ylioppilaskirjoituksista, mutta minä olen ihan fiiliksissä peräti kolmesta jo kello yhdeltä päättyvistä koulupäivistäni. Elän hetkessä! Eläkää tekin!

Sain tässä välissä myös tietää viralliset yo-tulokset. Puhtaalla tuurilla ja perstuntumalla meni hemmetin hyvin, ainakin minun mielestäni. Keväällä olisi edessä äidinkieli, englanti ja venäjä ja nyt yritän tavoitella sitä laudaturia äidinkielestä tai venäjästä... Sitä ennen olisi kuitenkin edessä penkkarit ja en yhtään osaa päättää mikä hahmo olisin! Minulla on siis ongelmana se, että vaihtoehtoja on useampi. Olen onnistunut karsimaan vaihtoehtoni kahteen, mutta niiden väliltä en osaa enää oikein päättää. Toinen olisi enemmän minun tyyliseni, toinen tyyli olisi täysin erilainen. Tavallaan tuo jälkimmäinen houkuttelee, koska se olisi niin erilainen. Pelkään vain, että tuntisin oloni asussa epävarmaksi, koska no, kaikki tuttu ja turvallinen on kivaa.


Hengailin koululla.

Koulun lisäksi ongelmaksi on muodostunut yksinkertaisesti Suomen talvi. Se ei ole kovin ideaalinen asukuvien ottamiselle. Tai syksyhän tuolla nyt vielä on (missä on lumi!?). Kun pääsin koulusta kolmelta oli ulkona jo hämärää ja kun hovikuvaajani vapautui vasta neljän aikoihin olikin pilkkopimeää. Ennen minua ärsytti bloggaajien jatkuva valitus tästä valoprobleemasta, mutta nyt yhdyn täysillä näihin valitusvirsiin. Yritän keksiä tähän jonkun luovan ratkaisun, tarvitsisin melkeinpä jonkin superkirkkaan lampun huoneeseeni. Inspiraationkin puute vaivasi ja vaivaa vähän edelleen. Jotenkin tuntui siltä, että minulla oli ehkä vain muutama kuvaamisen arvoinen asu päällä ja varsinkin loppukuukausi meni koeviikon takia mukavasti ilman meikkiä ja kivoja vaatteita. Tänään näytin ihan rotalta (oikeasti!) ilman meikkiä ja likaiset hiukset sotkuisella nutturalla. Ah, niin tyylikästä. En viime aikoina ole myöskään oikein keksinyt mistä kirjoittaa. Kirjoittaminen ehkä vähän tympäisee äidinkielen esseekurssin jälkeen. Toisaalta taas tuntuu vapauttavalta kirjoittaa blogiin, ilman että täytyy miettiä pilkutuksia ja käyttääkö liian puhekielisiä sanoja. Tykkään toki, että blogini teksti on melko huoliteltua, mutta en minä sentään jokaista pilkun paikkaa mieti. Haluaisin blogiini myös jotakin muuta sisältöä, kuin pelkkiä asukuvia, mutten vaan keksi mitä. Höh. Toistaiseksi jatketaan siis tällä tutulla kaavalla.

Tässä välissä ehti minustakin tulla ainakin jollakin tapaa aikuinen, nimittäin täytin pari viikkoa sitten viimeinkin 18 vuotta. Baariin ei sitten loppujen lopuksi kaveriporukalla menty, ei edes tutustuttu Porvoon hurjaan yöelämään. Sen sijaan menimme kivaan ravintolaan (Gabriel 1763) syömään ja ilta jatkui vielä kaverin luona jutellessa. Oli muuten hemmetin hyvät pitsat tuolla ravintolassa. En ollut aikoihin syönyt pitsaa, joten oli pakko ottaa, varsinkin kun erityisesti tuon ravintolan pitsat olivat niin kehuttuja. Isoja kylläkin, oli pakko löysätä vyötä loppuillasta. Pitsan kanssa 18-vuotias Liida joi limsaa. Joskus minun on kyllä päästävä baariin - ihan vain senkin takia, että sitten olen yhtä kokemusta rikkaampi. Toistaiseksi en kuitenkaan ollut henkisesti valmis, jaiks. 


Rennompaa asua koeviikon alkupuolelta. Ja tällöin olin vielä hyvin siistissä kuosissa.


Jonkin päivän asu, laatu taas 6/5 ja jähmettyneet poseeraukset, koska olin juuri lähdössä uimaan ja jännitti.

Minut piti kiireisenä vielä yksi toinenkin asia inspiraation puutteen ja koulun lisäksi. En olekaan viitsinyt tästä blogissani kertoa, mutta kerronpa nyt, vaikka vähän jännittääkin tästä julkisesti kertoa. Sain kolmisen viikkoa sitten päätökseen kolme viikkoa (kahdeksan kertaa) kestäneen aikuisten uimakoulun. En lapsena oppinut uimaan ja pelkään kovasti vettä - olen itse asiassa kirjoittanut pelostani ja kokemuksistani liittyen aikuisten uimakouluun oman postauksensa, mutta en ole nyt kuitenkaan varma haluanko sitä julkaista. Meneekö jo liian henkilökohtaiseksi? Hmm. Tavallaan olisi kiva julkaista se, sillä vesipelkoa käsitteleviä kirjoituksia ei hirveästi netistä löydy - ehkä kyseessä on jonkinlainen julkinen salaisuus? Suomessa nyt kuitenkin on metsän lisäksi tuhottoman paljon järviä, joten kukapa aikuinen tai nuori ei osaisi uida? No, mm. minä. Ja ne kuusi muuta, jotka olivat samassa uimakoulussa kanssani. En nimittäin luokittelisi vettä erikoisempien pelkojen joukkoon, mutta toisaalta tässä puhuu nyt itse vesipelkoinen.

Enhän minä tuolla uimakoulussakaan oppinut varsinaisesti uimaan, kun pelko oli niin paha, että syvään veteen mentäessä olin itkun partaalla ja kieltäydyin täysin menemästä veteen, joten loppujen lopuksi uimaohjaaja joutui käsistä pitäen raahaamaan ohjaamaan minut sinne. Siis naurettavinta hommasta tekee se, että minulla oli tuolloin juoksuvyökin päällä, mutta ei se paljoa auta kun pelottaa (kyselin usein tuntien aikana, että kannattelevathan nämä kellukkeet oikeasti). Kun se ongelma on päässä. Enhän minä matalassakaan vedessä viihtynyt aluksi yhtään ja minulla vei kauan, että uskalsin laittaa koko pään veden alle. Nenäklipsin ja uimalasien kanssa, ilman niitä ei onnistu. Ilman nenäklipsiä tulee heti tunne, että hukun. Tai entä ne legendaariset selkäuintiyritykset, jolloin homma meni lähinnä niin, että uimaohjaaja kannattelee minua meikäläisen hokiessa hysteerisenä "en pysty, en pysty!"ja esittäessä useasti hyvin oleellisen kysymyksen "m-mutta m-miten ihmeessä minä tulen alas tästä asennosta!?" En ennen tiennyt mitä hyperventilointi on, mutta nyt tiedän. 

Uimakoulun loputtua pystyin uimaan alkeellista rintauintia pienen kelluttavan vyön kanssa ja silloinkin minulla piti olla koko ajan joko altaan reuna tai ihminen lähellä, muuten iski paniikki. Ja ihmisen piti olla sellainen johon luotan 100 prosenttisesti, oikeastaan altaan reuna on parempi, se ei petä. Haluaisin kuitenkin heittää koko vyön hevonkuuseen, sillä minä ihan todella haluaisin oppia uimaan ja päästä eroon pelostani. Mutta ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tai vedessä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen jo itse asiassa peräti kerran uskaltautunut uudelleen uimahalliin, tosin ei se nyt varsinainen menestystarina ollut: jo kahdessa viikossa pelkoni oli ehtinyt ottaa muutaman askeleen taaksepäin (nyt ymmärrän, miksi uimaohjaaja painotti, että uimakoulun päätyttyä uimassa olisi hyvä käydä vähintään kerran viikossa - ei niinkään niiden vähäisten uimataitojen ylläpitämiseksi, vaan sen takia, ettei pelko pääsisi taas kasvamaan) ja kesti jonkin aikaa, kunnes uskalsin päästää reunasta irti. Onneksi oli melko tyhjillään tuo uimahalli: koko hyppyallas oli minun käytössäni, joku mies siinä kävi välillä hyppelemässä (radoille en kehtaa vielä mennä). Tunnin sisällä uskaltauduin kuitenkin uimaan (juoksyvyö päällä tietenkin) siten, että edes sormenpääni eivät yltäneet altaan reunaan. Success. Ensi kerralla aion taas kokeilla kevyempää vyötä, jonka kanssa jo kerran uin uimakoulun aikana. Vaikka en aikuisten uimakoulussa oppinutkaan uimaan, se antoi minulle kuitenkin tarvittavat työkalut uimisen opetteluun ja tarvitun potkun persuksille. Ja toki se myös auttoi pahimpaan pelkoon: ennen en pystynyt edes suihkussa laittamaan päätä veden alle.


Vesipelkoisen varusteet.

Kilometripostaus jatkuu lyhyellä joulufiilistelyllä, sellaisella vähän pakotetulla, koska apua! Missä on joulufiilikseni? Marraskuu meni niin vauhdilla koulukiireiden takia, etten edes ehtinyt tajua joulun olevan jo ovella. Nyt on jo joulukuu. Sanon tämän varmaan aina joka vuosi, mutta kauhean nopeasti meni tämä vuosi! Olen kyllä ostanut joulukalenterin, koristellut huoneeni, kuunnellut joulumusiikkia ja juonut glögiä, mutta perhana, ei se joulufiilis nyt vaan tule. Ei kai auta muu kuin antaa joulukuun mennä eteenpäin, ehkä se joulufiilis joskus tulee. Ilmakin on ihan kamala, tuulee niin hirveästi, että olen jopa harkinnut farkkujen pukemista päälle kun menee hermo helmoja pidellessä. Kaiken lisäksi vielä sataakin vaakatasossa, koita siinä sitten pitää sateenvarjoa toisessa kädessä ja toisella pidellä helmaa alhaalla. Olen kyllä välillä vähän huonompina päivinä miettinyt, että mitä väliä, antaa vilkkua vaan. 

Mutta surettaa vähän, ettei sitä lunta ole. Kyllä se vaan tuo joulufiiliksen paljon helpommin. Olisi edes vähän pakkasta, niin olisi sellainen mukavan raikas ilma. Huvittaa, että viime vuonna tähän aikaan käytin jo talvitakkia ja saappaita, mutta tänään kävelin tuolla ulkona trenssi auki ja jaloissa ballerinat (koska asun viiden minuutin kävelymatkan päässä koululta ja yhdet kengät aiheuttivat minulle niin pahat hankaumat kantapäihin, että ballerinat ovat melkeinpä ainoat kengät, jotka tuntuvat mukavilta). Tällaisiako nämä etelän talvet nyt ovat? Muutan ihan varmana sitten Utsjoelle kasvattamaan poroja.


Joulukoristelua. Jouluna more is more!


Täällä etelässäkin saatiin nauttia lumesta muutaman päivän ajan. Onneksi otin tämän kuvan matkalla kouluun, sillä kun kolmen tunnin päästä pääsin pois oli lumi jo sulanut.

Joulu tässä nyt kuitenkin on tulossa, tahdoin tai en. Olen kyllä henkeen ja vereen jouluihminen, vaikka nyt joulufiilis onkin vähän hukassa. Rakastan joulussa sitä ihanaa tunnelmaa ja lämpöistä fiilistä (joka on vielä kadoksissa!). En itse kärsi minkäänlaisesta joulustressistä, vaan päinvastoin koen joulun hyvin rauhoittavana. On ollut ihanaa seurata miten joulutavarat ovat tulleet kauppoihin ja hiljalleen joululaulutkin ovat alkaneet soida kaupoissa. Lenkkeilykin on hauskempaa, kun talojen ikkunoissa on kauniita jouluvaloja, joita ihailla. Joulussa on vain jotain niin taianomaista ja jaksan edelleen innostua joulupukista ja tontuista, vaikka en lapsi enää olekaan (henkisesti taidan kyllä vähän olla). Pidän kyllä tietyllä tavalla myös joulun uskonnollista merkitystä hyvin kauniina, vaikka itse en oikein mihinkään uskokaan. Varsinkin uskonnolliset joululaulut ovat lähellä sydäntäni. Onko tämä nyt sitten ihan väärin, en tiedä. Ei se niin tarkkaa ole.

Kävin lauantaina myös Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaisissa etsimässä joulufiilistä. Se oli hieman haasteellista, sillä ilmeisesti koko Porvoo oli päättänyt tulla paikalle (vannon, ikinä ennen ei tuolla ole noin paljon porukkaa ollut!) ja puolet koko spektaakkelista meni ohi hyvää paikkaa etsiessä ja lapsukaisten juostessa ympäriinsä. Eli se siitä joulufiiliksestä. 

Mutta joo, takaisin ollaan ja toivottavasti nyt joulukuussa saisin vähän enemmän postauksia kirjoiteltua! Hyvää joulun odotusta (tai hanukkan odotusta - tai ihan vaan mukavaa joulukuuta) kaikille!


Varmaankin koko Porvoo oli paikalla joulunavajaisissa.


Joulupukki!

Sorry, no proper translation this time as this post is so long. But in a nutshell:
- I'm back!
- I had a horrible period at school. Two courses of English, two courses of Finnish and Russian and Spanish. So school kept me pretty busy.
- I nailed my matriculation examination (the first part of it)!
- Finland's winter is really frustrating. So dark, I can't get good outfit photos. I'm also suffering from a lack of inspiration.
- I turned 18 a couple of weeks ago!
- I participated in a swim school for adults and finished it three weeks ago. I suffer from a fear of water so it was really difficult for me and I didn't learn how to swim. But now I know how to swim in theory and I'm practicing to swim at my own pace. Swim school also helped me with my fear: before swim school I couldn't even put my head under the shower. I have been once at the swimming hall after the swim school ended and I guess I was away for too long. It took me some time until I had the courage to let go of the edge of the pool. But eventually I was able to swim in the pool with a little floating device wrapped around my waist!
- Christmas is coming and I love it!

Miss Liida Inez