Ylioppilaspirskeet 2016 / Graduation 2016

No nyt on lakki päässä ja ylioppilastodistus kädessä. 

En koe tätä sen erityisempänä saavutuksena, sillä olin vähän sellainen lukio lukematta läpi -tyyppi, joka avasi kirjat ensimmäistä kertaa koetta edeltävänä iltana. Ylioppilaskokeidenkin suhteen kävi niin, että venäjää lukuunottamatta lukeminen lennähti harmi kyllä vähän perseelleen, en vain saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Silti olin lopputulokseen melko tyytyväinen, vaikka toki lukemisella olisi varmaan tullut vieläkin paremmat paperit. Mutta minkäs teet, kaikki kirjoittamani aineet tuntuivat melkoiselta pakkopullalta äidinkieltä ja venäjää lukuunottamatta ja niistä ne E:t sainkin, muuten pysyteltiin mukavasti siinä M:män tasolla. Venäjä jäi muutaman pisteen päähän L:stä ja haluaisin ehkä mennä korottamaan sen ensi keväänä, mikäli en pääse yliopistoon sisälle, sen verran jäi ärsyttämään. Äidinkielikin jäi ihan rajalle, mutta äidinkielen kirjoitukset ovat niin stressaavat ja työläät, etten todellaan halua sitä enää uusia. Jos pääsen sisälle yliopistoon, niin sittenhän voin periaatteessa vaikka heittää paperini mereen.

Now it's official: I have graduated from high school! I don't feel like this is such a huge accomplishment as I was always the one who opened the study books one day before the exam... But still got good grades. I'm pretty happy about the results of matriculation examination/finals, though if I had read more, I would've probably gotten better grades. But whatever, what's done is done. I'm just a bit annoyed that I almost got the best possible grade from Russian, it was only a matter of a few points. I might go and renew the exam to try to get the best grade next year, we'll see.

Lakitustilaisuus meni hyvin. Minua alkoi oikeastaan jännittää vasta siinä vaiheessa, kun huomasin oman luokkani vuoron tulleen. En muista mitään siitä hetkestä, kun kättelin rehtoria ja ryhmänohjaajaani, mutta videolle se oli kuitenkin tallentunut. Onnistuin myös saamaan yhden stipendin: äidinkielenopettajien kirjapalkinnon, eli Sofi Oksasen Norma-kirjan. Olen muutamia Sofi Oksasen kirjoja lukenut ja ne eivät ole oikein olleet minun makuuni, mutta ajattelin, että voisin tuon kuitenkin tässä kesän aikana lukaista. Lakitustilaisuuden jälkeen meillä oli juhlat kotona ja illemmalla suuntasimme kaveriporukalla Helsinkiin Vanhan ylioppilastalon lakkiaisbileisiin. Alan hiljalleen tottua baarielämään, siihen tönimiseen, humalaisiin ihmisiin ja aivan liian kovalla soivaan musiikkiin, joka ei edes ole yhtään omaan makuuni. Kun en minä halua istua kotonakaan.

En itse tajunnut päivän aikana napsia paljoa kuvia, mutta sen sijaan valokuvaamista harrastavalle kummisedälleni lankesi velvollisuus valokuvata.

The graduation ceremony went well and I wasn't nervous at all until it was almost my turn to go to the stage. I can't remember the moment I shook hands with my headmaster and my class teacher, but it was caught on video. I also managed to get one scholarship: a book award given by the Finnish language teachers. After the ceremony we had a party at home and in the evening we headed for the club with a group of friends. I'm slowly getting used to clubs, to the drunken people, how people push you and to how loud the music is. But I don't want to sit home and do nothing either, so you just sometimes need to get out of your comfort zone.

I didn't take a lot of photos during the day, but my godfather luckily took a lot a them.

Meitä valmistui lähes 200. / Almost 200 other students graduated.

Melkein tiputin lakin. Lol. / I almost dropped my cap. Lol.

Nyt mennään kuitenkin tärkeimpään asiaan, eli siihen mekkoon!

Ylioppilasmekkoni löysin jo huhtikuussa Play it Again, Sam -vintageliikkeestä, joka sijaitsee Helsingin Kruununhaassa. Samaisesta liikkeestä vuokrasin myös vanhojentanssimekkoni ja tiesin, että sieltä kannattaa lähteä ensimmäisenä etsimään täydellistä ylioppilasmekkoa. Niinhän siinä sitten kävikin, että kokeilin tätä vaaleanpunaista cocktail-mekkoa heti ensimmäisenä päälleni ja se vei sydämeni mukanaan, vaikka kokeilinkin vielä muutamia muitakin mekkoja. Se on Yhdysvalloista ja 50-luvulta ja istui täydellisesti. Nyt minulla on kunnon juhlamekko juhlavampia tilaisuuksia varten!

But now, the dress!

I already found my graduation dress in April from a vintage shop called Play it Again, Sam (Helsinki, Finland). I also rented my prom dress from the same shop, so I knew it would be the best place to start looking for my graduation dress. And I found the perfect dress immediately: this pink 50's cocktail dress from the USA was the first dress I tried on and it was love at first sight! 

Kävin leikkaamassa hiukseni reilu viikko ennen lakkiaisia ja pituutta lähtikin sitten aika reilusti. Ensin olin hieman kauhuissani, mutta nyt haluaisin leikata näitä vielä lisää! Kiharat tekee nopeammin ja ne myös pysyvät paremmin paksuissa hiuksissani. Ja suorinakin hiukset näyttävät nyt tosi kivalta! Ehdin harjoitella kiharoiden tekemistä näillä lyhyemmillä hiuksilla tasan kerran ennen itse H-hetkeä, joten pelkäsin hiuskriisin iskevän lauantaiaamuna. Onneksi näin ei käynyt, vaan hiukseni tekivät kerrankin juuri mitä halusin niiden tekevän.

Asusteet pidin todella simppeleinä, sillä jo itse mekko oli niin näyttävä. En muutenkaan oikein osaa käyttää koruja, oikeastaan käytän lähinnä vain tätä kuvissa näkyvää helmikaulakorua. Käsiini laitoin valkoiset hansikkaat, joita käytin myös vanhojentanssipukuni kanssa.

I cut my hair about a week before graduation and it got a lot shorter. At first I was a bit terrified, but now I would like to cut these even more! Now it's so much easier to curl my hair and it also looks great straight! I had only had time to practice doing the curls once before the graduation day, so I was scared of having a bad hair day, but luckily my hair did exactly what I wanted it to do! 

I kept it pretty simple with the accessories, because the dress itself was already pretty amazing. So I only wore a pearl necklace and white gloves I also wore with my prom dress one year ago.

Mukanani oli pieni laukku, jonka ostin tammikuussa Vapriikki-Vintagesta. Sinne mahtui mukavasti kaikki tarpeellinen. Vanha tyllialushameeni oli kokenut jo kovia ja oli alunperinkin ollut huonolaatuinen, joten Tampereen yliopiston pääsykokeiden jälkeen kävin Cybershopissa ja ostin tässä blogissa suositellun Bannedin alushameen. Sain melko edullisella hinnalla edeltäjäänsä verrattuna superpehmoisen ja ihanan pöyhkeän tyllihameen (väriksi valitsin hyvin haalean keltaisen - se oli kaikista väreistä lähinnä valkoista). Tykästyin tähän tyllialushameeseen niin paljon, että taidan ehkä käydä vielä kesällä ostamassa toisenkin!

I also had a little bag with me. My old petticoat was in a bad condition and the quality had been pretty poor already when buying it. So after my entrance examination in Tampere university I visited a shop called Cybershop and bought a petticoat from Banned, which had been recommended on this blog. I absolutely love this petticoat, it's so soft and fluffy! I might need to buy another one!

Kakku oli Helsingin Kakkugalleriasta tilattu vadelma-mansikka-valkosuklaa -kakku. / Raspberry-strawberry-white chocolate cake! 

Baariin lähtiessä vaihdoin mekon tähän kolmenkymppiä maksaneeseen 50-luvun tyyliseen repro-mekkoon, sillä en olisi uskaltanut lähteä aidossa 50-luvun mekossa Helsingin yöelämään vaikka olisi maksettu. Minun piti ottaa kunnon asukuvat tästäkin mekosta, mutta minulle iski niin järkyttävä olo, etten jaksanut muuta kuin poseerata muutaman kuvan verran huoneessani. Olin nukkunut niin vähän ja syönytkin niin huonosti, ettei päänsärky ja kuvottava olo meinannut lähteä millään. Onneksi olo helpotti kaverin luona sen verran, että sain aikaiseksi lähdettyä Helsinkiin. Katsotaan jos vetäisen tämän mekon joskus kesällä päälleni ja saan otettua siitä paremmat kuvat. Tämä mekko on kyllä loistava valinta baariin, sillä siinä on kätevät taskutkin, jonne saa tungettua tavaraa.

I changed my dress to this 50's reproduction dress when going to the club. I would've never dared to go the the nightlife of Helsinki wearing an authentic 50's dress. I had planned to take proper outfit photos of this dress too, but I was feeling so terrible that I decided to just take a few photos in room. I had slept only about four hours and not eaten a lot, so I had a horrible headache and I felt nauseated. Luckily I started to feel better at my friend's place and was able to go the Helsinki. Maybe I will take better photos of this dress during the summer.

En ala sen enempää tarinoimaan lukiotaipaleestani, sillä kuten jo tulin maininneeksi, ei lukion suorittaminen ollut minulle mikään erityinen saavutus. Totta kai oli hienoa saada lukio päätökseen ja nyt minulla vissiin sitten on ylioppilastutkinto takataskussa, mutta koen lukion enemmänkin vain pienenä välietappina kohti muita haasteita, eli minun tapauksessani nyt ilmeisesti yliopistoa. Toki lukio auttoi löytämään sen oman kiinnostuksen kohteen - sehän lukion tarkoitus ilmeisesti onkin, yleissivistämisen lisäksi (tosin en minä nyt kyllä koe olevani sen enempää sivistyneempi kuin olin kolme vuotta sitten). Kolme vuotta sitten minulla ei ollut hajuakaan minne jatkaisin lukion jälkeen, mutta suunnilleen lukion kakkosvuoden lopussa koin jonkinlaisen valaistumisen siitäkin. Sitten se olikin vain uskaltamisesta kiinni. Suomen kieli oli pitkään toisena vaihtoehtona, mutta lopulta päädyin seuraamaan sydäntäni ja intohimoani ja toukokuussa löysin itseni venäjän kielen pääsykokeista.

So like I said earlier, I don't feel like this is a huuuuuge accomplishment. Sure I'm happy and proud to finish high school and own this white cap, but I feel like this was only a staging post on my way towards next challenges. And high school also helped me to find my interests and taught me common knowledge (I guess - I don't know am I any wiser I was three years ago tbh). Three years ago I had no idea what do in the future, but last month I found myself sitting at the entrance examination of Russian language.

Onnea kaikille muillekin valmistuneille, mistä ikinä sitten valmistuittekaan!

Congratulations to all who graduated!

Miss Liida Inez

Joulufiilistelyä, vesipelkoa ja koulustressiä / I'm back!

Olen ollut huono bloggaaja. Pahoittelen. Yksi postaus marraskuussa, kai tätäkin voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Nyt luvassa kuitenkin tällainen sekava kuulumispostaus, jossa ei ole minkäänlaista punaista lankaa. Kuvituksena muutamia kuvia menneiltä viikoilta.

Vanhan kaupungin joulunavajaisissa. Laatu 6/5.

Minulla oli suorastaan helvetillinen jakso koulussa: kaksi kurssia englantia, kaksi kurssia äidinkieltä, espanja (miksi???) ja venäjä. Tajusin jakson aikana a) espanja ei ole minun juttuni b) venäjä on hypännyt kieliopin suhteen ihan absurdille levelille ja minä turhaudun c) englannin sanat ovat niin ihmeellisiä, että minusta tuntuu kuin olisin juuri aloittanut uuden kielen opiskelun d) suomen kielen kielioppi on kamalaa. Aivan karmea jakso. Läksyjä tuli armottoman paljon ja loppuvaiheessa mie romahdin ja jätin kaikki läksyt yksinkertaisesti tekemättä. Koeviikko tuntui oikeastaan aika helpolta (ehkä sen takia, koska en oikeastaan vaivautunut lukemaan mihinkään kunnolla, hmm... palautuspäivää odotellessa) verrattuna itse jaksoon. Huomenna alkaa uusi jakso (lukiovuosieni viimeinen jakso!) ja lukujärjestys näyttää paljon inhimillisemmältä. Muut stressaavat jo kevään ylioppilaskirjoituksista, mutta minä olen ihan fiiliksissä peräti kolmesta jo kello yhdeltä päättyvistä koulupäivistäni. Elän hetkessä! Eläkää tekin!

Sain tässä välissä myös tietää viralliset yo-tulokset. Puhtaalla tuurilla ja perstuntumalla meni hemmetin hyvin, ainakin minun mielestäni. Keväällä olisi edessä äidinkieli, englanti ja venäjä ja nyt yritän tavoitella sitä laudaturia äidinkielestä tai venäjästä... Sitä ennen olisi kuitenkin edessä penkkarit ja en yhtään osaa päättää mikä hahmo olisin! Minulla on siis ongelmana se, että vaihtoehtoja on useampi. Olen onnistunut karsimaan vaihtoehtoni kahteen, mutta niiden väliltä en osaa enää oikein päättää. Toinen olisi enemmän minun tyyliseni, toinen tyyli olisi täysin erilainen. Tavallaan tuo jälkimmäinen houkuttelee, koska se olisi niin erilainen. Pelkään vain, että tuntisin oloni asussa epävarmaksi, koska no, kaikki tuttu ja turvallinen on kivaa.

Hengailin koululla.

Koulun lisäksi ongelmaksi on muodostunut yksinkertaisesti Suomen talvi. Se ei ole kovin ideaalinen asukuvien ottamiselle. Tai syksyhän tuolla nyt vielä on (missä on lumi!?). Kun pääsin koulusta kolmelta oli ulkona jo hämärää ja kun hovikuvaajani vapautui vasta neljän aikoihin olikin pilkkopimeää. Ennen minua ärsytti bloggaajien jatkuva valitus tästä valoprobleemasta, mutta nyt yhdyn täysillä näihin valitusvirsiin. Yritän keksiä tähän jonkun luovan ratkaisun, tarvitsisin melkeinpä jonkin superkirkkaan lampun huoneeseeni. Inspiraationkin puute vaivasi ja vaivaa vähän edelleen. Jotenkin tuntui siltä, että minulla oli ehkä vain muutama kuvaamisen arvoinen asu päällä ja varsinkin loppukuukausi meni koeviikon takia mukavasti ilman meikkiä ja kivoja vaatteita. Tänään näytin ihan rotalta (oikeasti!) ilman meikkiä ja likaiset hiukset sotkuisella nutturalla. Ah, niin tyylikästä. En viime aikoina ole myöskään oikein keksinyt mistä kirjoittaa. Kirjoittaminen ehkä vähän tympäisee äidinkielen esseekurssin jälkeen. Toisaalta taas tuntuu vapauttavalta kirjoittaa blogiin, ilman että täytyy miettiä pilkutuksia ja käyttääkö liian puhekielisiä sanoja. Tykkään toki, että blogini teksti on melko huoliteltua, mutta en minä sentään jokaista pilkun paikkaa mieti. Haluaisin blogiini myös jotakin muuta sisältöä, kuin pelkkiä asukuvia, mutten vaan keksi mitä. Höh. Toistaiseksi jatketaan siis tällä tutulla kaavalla.

Tässä välissä ehti minustakin tulla ainakin jollakin tapaa aikuinen, nimittäin täytin pari viikkoa sitten viimeinkin 18 vuotta. Baariin ei sitten loppujen lopuksi kaveriporukalla menty, ei edes tutustuttu Porvoon hurjaan yöelämään. Sen sijaan menimme kivaan ravintolaan (Gabriel 1763) syömään ja ilta jatkui vielä kaverin luona jutellessa. Oli muuten hemmetin hyvät pitsat tuolla ravintolassa. En ollut aikoihin syönyt pitsaa, joten oli pakko ottaa, varsinkin kun erityisesti tuon ravintolan pitsat olivat niin kehuttuja. Isoja kylläkin, oli pakko löysätä vyötä loppuillasta. Pitsan kanssa 18-vuotias Liida joi limsaa. Joskus minun on kyllä päästävä baariin - ihan vain senkin takia, että sitten olen yhtä kokemusta rikkaampi. Toistaiseksi en kuitenkaan ollut henkisesti valmis, jaiks. 

Rennompaa asua koeviikon alkupuolelta. Ja tällöin olin vielä hyvin siistissä kuosissa.

Jonkin päivän asu, laatu taas 6/5 ja jähmettyneet poseeraukset, koska olin juuri lähdössä uimaan ja jännitti.

Minut piti kiireisenä vielä yksi toinenkin asia inspiraation puutteen ja koulun lisäksi. En olekaan viitsinyt tästä blogissani kertoa, mutta kerronpa nyt, vaikka vähän jännittääkin tästä julkisesti kertoa. Sain kolmisen viikkoa sitten päätökseen kolme viikkoa (kahdeksan kertaa) kestäneen aikuisten uimakoulun. En lapsena oppinut uimaan ja pelkään kovasti vettä - olen itse asiassa kirjoittanut pelostani ja kokemuksistani liittyen aikuisten uimakouluun oman postauksensa, mutta en ole nyt kuitenkaan varma haluanko sitä julkaista. Meneekö jo liian henkilökohtaiseksi? Hmm. Tavallaan olisi kiva julkaista se, sillä vesipelkoa käsitteleviä kirjoituksia ei hirveästi netistä löydy - ehkä kyseessä on jonkinlainen julkinen salaisuus? Suomessa nyt kuitenkin on metsän lisäksi tuhottoman paljon järviä, joten kukapa aikuinen tai nuori ei osaisi uida? No, mm. minä. Ja ne kuusi muuta, jotka olivat samassa uimakoulussa kanssani. En nimittäin luokittelisi vettä erikoisempien pelkojen joukkoon, mutta toisaalta tässä puhuu nyt itse vesipelkoinen.

Enhän minä tuolla uimakoulussakaan oppinut varsinaisesti uimaan, kun pelko oli niin paha, että syvään veteen mentäessä olin itkun partaalla ja kieltäydyin täysin menemästä veteen, joten loppujen lopuksi uimaohjaaja joutui käsistä pitäen raahaamaan ohjaamaan minut sinne. Siis naurettavinta hommasta tekee se, että minulla oli tuolloin juoksuvyökin päällä, mutta ei se paljoa auta kun pelottaa (kyselin usein tuntien aikana, että kannattelevathan nämä kellukkeet oikeasti). Kun se ongelma on päässä. Enhän minä matalassakaan vedessä viihtynyt aluksi yhtään ja minulla vei kauan, että uskalsin laittaa koko pään veden alle. Nenäklipsin ja uimalasien kanssa, ilman niitä ei onnistu. Ilman nenäklipsiä tulee heti tunne, että hukun. Tai entä ne legendaariset selkäuintiyritykset, jolloin homma meni lähinnä niin, että uimaohjaaja kannattelee minua meikäläisen hokiessa hysteerisenä "en pysty, en pysty!"ja esittäessä useasti hyvin oleellisen kysymyksen "m-mutta m-miten ihmeessä minä tulen alas tästä asennosta!?" En ennen tiennyt mitä hyperventilointi on, mutta nyt tiedän. 

Uimakoulun loputtua pystyin uimaan alkeellista rintauintia pienen kelluttavan vyön kanssa ja silloinkin minulla piti olla koko ajan joko altaan reuna tai ihminen lähellä, muuten iski paniikki. Ja ihmisen piti olla sellainen johon luotan 100 prosenttisesti, oikeastaan altaan reuna on parempi, se ei petä. Haluaisin kuitenkin heittää koko vyön hevonkuuseen, sillä minä ihan todella haluaisin oppia uimaan ja päästä eroon pelostani. Mutta ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tai vedessä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen jo itse asiassa peräti kerran uskaltautunut uudelleen uimahalliin, tosin ei se nyt varsinainen menestystarina ollut: jo kahdessa viikossa pelkoni oli ehtinyt ottaa muutaman askeleen taaksepäin (nyt ymmärrän, miksi uimaohjaaja painotti, että uimakoulun päätyttyä uimassa olisi hyvä käydä vähintään kerran viikossa - ei niinkään niiden vähäisten uimataitojen ylläpitämiseksi, vaan sen takia, ettei pelko pääsisi taas kasvamaan) ja kesti jonkin aikaa, kunnes uskalsin päästää reunasta irti. Onneksi oli melko tyhjillään tuo uimahalli: koko hyppyallas oli minun käytössäni, joku mies siinä kävi välillä hyppelemässä (radoille en kehtaa vielä mennä). Tunnin sisällä uskaltauduin kuitenkin uimaan (juoksyvyö päällä tietenkin) siten, että edes sormenpääni eivät yltäneet altaan reunaan. Success. Ensi kerralla aion taas kokeilla kevyempää vyötä, jonka kanssa jo kerran uin uimakoulun aikana. Vaikka en aikuisten uimakoulussa oppinutkaan uimaan, se antoi minulle kuitenkin tarvittavat työkalut uimisen opetteluun ja tarvitun potkun persuksille. Ja toki se myös auttoi pahimpaan pelkoon: ennen en pystynyt edes suihkussa laittamaan päätä veden alle.

Vesipelkoisen varusteet.

Kilometripostaus jatkuu lyhyellä joulufiilistelyllä, sellaisella vähän pakotetulla, koska apua! Missä on joulufiilikseni? Marraskuu meni niin vauhdilla koulukiireiden takia, etten edes ehtinyt tajua joulun olevan jo ovella. Nyt on jo joulukuu. Sanon tämän varmaan aina joka vuosi, mutta kauhean nopeasti meni tämä vuosi! Olen kyllä ostanut joulukalenterin, koristellut huoneeni, kuunnellut joulumusiikkia ja juonut glögiä, mutta perhana, ei se joulufiilis nyt vaan tule. Ei kai auta muu kuin antaa joulukuun mennä eteenpäin, ehkä se joulufiilis joskus tulee. Ilmakin on ihan kamala, tuulee niin hirveästi, että olen jopa harkinnut farkkujen pukemista päälle kun menee hermo helmoja pidellessä. Kaiken lisäksi vielä sataakin vaakatasossa, koita siinä sitten pitää sateenvarjoa toisessa kädessä ja toisella pidellä helmaa alhaalla. Olen kyllä välillä vähän huonompina päivinä miettinyt, että mitä väliä, antaa vilkkua vaan. 

Mutta surettaa vähän, ettei sitä lunta ole. Kyllä se vaan tuo joulufiiliksen paljon helpommin. Olisi edes vähän pakkasta, niin olisi sellainen mukavan raikas ilma. Huvittaa, että viime vuonna tähän aikaan käytin jo talvitakkia ja saappaita, mutta tänään kävelin tuolla ulkona trenssi auki ja jaloissa ballerinat (koska asun viiden minuutin kävelymatkan päässä koululta ja yhdet kengät aiheuttivat minulle niin pahat hankaumat kantapäihin, että ballerinat ovat melkeinpä ainoat kengät, jotka tuntuvat mukavilta). Tällaisiako nämä etelän talvet nyt ovat? Muutan ihan varmana sitten Utsjoelle kasvattamaan poroja.

Joulukoristelua. Jouluna more is more!

Täällä etelässäkin saatiin nauttia lumesta muutaman päivän ajan. Onneksi otin tämän kuvan matkalla kouluun, sillä kun kolmen tunnin päästä pääsin pois oli lumi jo sulanut.

Joulu tässä nyt kuitenkin on tulossa, tahdoin tai en. Olen kyllä henkeen ja vereen jouluihminen, vaikka nyt joulufiilis onkin vähän hukassa. Rakastan joulussa sitä ihanaa tunnelmaa ja lämpöistä fiilistä (joka on vielä kadoksissa!). En itse kärsi minkäänlaisesta joulustressistä, vaan päinvastoin koen joulun hyvin rauhoittavana. On ollut ihanaa seurata miten joulutavarat ovat tulleet kauppoihin ja hiljalleen joululaulutkin ovat alkaneet soida kaupoissa. Lenkkeilykin on hauskempaa, kun talojen ikkunoissa on kauniita jouluvaloja, joita ihailla. Joulussa on vain jotain niin taianomaista ja jaksan edelleen innostua joulupukista ja tontuista, vaikka en lapsi enää olekaan (henkisesti taidan kyllä vähän olla). Pidän kyllä tietyllä tavalla myös joulun uskonnollista merkitystä hyvin kauniina, vaikka itse en oikein mihinkään uskokaan. Varsinkin uskonnolliset joululaulut ovat lähellä sydäntäni. Onko tämä nyt sitten ihan väärin, en tiedä. Ei se niin tarkkaa ole.

Kävin lauantaina myös Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaisissa etsimässä joulufiilistä. Se oli hieman haasteellista, sillä ilmeisesti koko Porvoo oli päättänyt tulla paikalle (vannon, ikinä ennen ei tuolla ole noin paljon porukkaa ollut!) ja puolet koko spektaakkelista meni ohi hyvää paikkaa etsiessä ja lapsukaisten juostessa ympäriinsä. Eli se siitä joulufiiliksestä. 

Mutta joo, takaisin ollaan ja toivottavasti nyt joulukuussa saisin vähän enemmän postauksia kirjoiteltua! Hyvää joulun odotusta (tai hanukkan odotusta - tai ihan vaan mukavaa joulukuuta) kaikille!

Varmaankin koko Porvoo oli paikalla joulunavajaisissa.

Joulupukki!

Sorry, no proper translation this time as this post is so long. But in a nutshell:

- I'm back!

- I had a horrible period at school. Two courses of English, two courses of Finnish and Russian and Spanish. So school kept me pretty busy.

- I nailed my matriculation examination (the first part of it)!

- Finland's winter is really frustrating. So dark, I can't get good outfit photos. I'm also suffering from a lack of inspiration.

- I turned 18 a couple of weeks ago!

- I participated in a swim school for adults and finished it three weeks ago. I suffer from a fear of water so it was really difficult for me and I didn't learn how to swim. But now I know how to swim in theory and I'm practicing to swim at my own pace. Swim school also helped me with my fear: before swim school I couldn't even put my head under the shower. I have been once at the swimming hall after the swim school ended and I guess I was away for too long. It took me some time until I had the courage to let go of the edge of the pool. But eventually I was able to swim in the pool with a little floating device wrapped around my waist!

- Christmas is coming and I love it!

Miss Liida Inez

Syksyssä parasta on... Best things about autumn...

Pimenevät illat. Kaikki eivät pimeydestä tykkää, mutta minä rakastan sitä. Kesän yksi suurin miinus on liiallinen valoisuus, varsinkin valoisat illat. Haluan pimeyden laskeutuvan jo aikaisin illalla, jotta siitä ehtii nauttia ilman, että täytyy valvoa yömyöhään. Pimeydessä on mielestäni jotain niin kaunista ja rauhoittavaa. Ajoitan yleensä syksyiset lenkkini iltaan, jotta saan hölkätä pimeydessä, katulamppujen valossa. Tykkään käydä kaupungillakin pimeän aikaan ja ihailla kaupungin valomerta.

Dark evenings. Not everyone likes dark, but I love it. One of the biggest downsides of summer is the brightness, especially the bright evenings. I want the darkness to settle down early in the evening, so that you can actually enjoy of it without having to stay up late. There's something so beautiful and calming in the darkness. I usually like to go for a run when it's dark, so that I can jog in the darkness, in the light of the street lamps. I also love to visit the town when it's dark and admire the lights of the town.

Porvoo hämärän aikaan.
Evening at my home town Porvoo.

Vilpoisuus. En voi sietää yli 25 meneviä lämpötiloja (ja jo 20 asteenkin kohdalla liikutaan epämukavuusalueella), joten kesän jälkeen syksyn sää tuntuu virkistävältä ja raikkaalta. Ihan kuin voisi taas hengittää vapaasti (tämä tunne saattaa kyllä johtua kauheasta allergiastani, josta kärsin keväisin ja kesäisin, heh), kesän lämpimät säät tuntuvat jotenkin tunkkaisilta. Ulkona puhaltaa raikas tuuli, joka tuntuu mukavalta iholla. Aamuisin maa voi olla jo kuurassa. Vilpoisuuteen liittyy myös kesäpukeutumista monipuolisempi ja minun mielestäni paljon kauniimpi vaatetus, mutta tulemme siihen myöhemmin.

Coolness. I can't stand when the temperature goes over 25 degrees Celsius (and I'm already out of my comfort zone when the temperature goes up to 20 degrees Celsius) so the chilly autumn weather feels refreshing after summer. Feels like I can breathe again (this feeling might be a result from my terrible allergy that I have in summer and spring, hah), summer weather feels... stuffy. Fresh wind is blowing outside and it feels so good on the skin. Coolness means also that you can finally take your autumn clothes out from the closet. In my opinion, autumn clothing is so much more versatile and more beautiful compared to summer clothing, but I will talk more about this later in this post.

Asukuvia viime syksyltä.
Outfit photos from last autumn.

Kynttilät. Kun illat alkavat pimetä tai kun koko päivän ajan sataa, on ihanaa sytytellä kynttilöitä. Jo pelkkä kynttilöiden tuoksukin tuo nykyään mieleeni syksyn ja talven. Kynttilöiden valossa on mukavaa fiilistellä kuuntelemalla jazzia tai lukemalla hyvää kirjaa.

Candles. When the evenings start to get darker or when it's a rainy day, I love to light up the candles. Just the smell of the candles reminds me of autumn and winter. I love to listen some jazz or read a good book in the candle light.

Danielle Steelen kirjat ovat parasta "hömppää" ikinä.
Danielle Steele's books are sometimes complete nonsense, but I love reading them anyway.

Kuumat juomat. Ja niiden juominen viltin alle käpertyneenä. Villasukat jalassa. Kera kirjan. Tarvitseeko muuta sanoa?

Hot drinks. And drinking them snuggled up in a blanket. Wearing woolen stockings. Reading a book. Do I have to say anything else?

Glögin juominen alkaa jo aikaisin syksyllä. Muumilaakson marraskuu kuuluu olennaisesti syksyyn.

I start drinking (alcohol free) mulled wine early in the autumn. Reading Moominvalley in November is an important part of my autumn.

Aurinkoiset syyspäivät. Rakastan sellaisia syyspäiviä, jolloin aurinko paistaa kirkkaansiniseltä ja pilvettömältä taivaalta, mutta silti ulkona on jo hyvin vilpoista. Päivän kruunaa napakka tuuli ja värikkäät lehdet. Silloin syysfiilikseni on korkeimmalla.

Sunny autumn days. I love those sunny autumn days, when the sun is shining from a cloudless bright blue sky, but there's still very chilly outside. Even better is, if there's a strong wind blowing outside and the trees are covered up in colourful leaves. Those are the days when I feel like the happiest girl on Earth. 

Aurinkoinen syyspäivä viime syksyltä.
Sunny autumn day in last autumn.

Rauhallisuus. Kesällä elämä on niin hektistä ja ihmisten oletuksien mukaan koko ajan pitäisi olla menossa ja tekemässä jotakin, mutta syksyllä elämä rauhoittuu ja onkin jälleen ihan hyväksyttävää olla kotona ja olla vähän melankolinen. Olen introvertti ja tarvitsen melkeinpä enemmän aikaa kotona olemiseen ja omien juttujen tekemiseen, kuin ihmisten kanssa seurusteluun.

Peace. Life feels so hectic during summer and people assume that you should be doing something or going somewhere all the time. But in autumn life settles down and it's okay if you just want to stay home and be a little bit melancholic. I am an introvert and I need almost more time being alone and doing things I like, than socializing with people.

Helsinki viime syksynä aikaisin aamulla. Ihanan rauhallista.
Helsinki in last autumn, early in the morning. So peaceful.

Sateiset syyspäivät. Vaikka aurinkoiset syyspäivät ovat ihania, niin ovat myös sateiset syyspäivät, kunhan niitä vain ei ole liikaa. Silloin on ihana jäädä kotiin (jos vain siihen on mahdollisuus) ja kuunnella sateen ropinaa. Ja vielä parempaa ovat tietenkin kunnon syysmyrskyt, jolloin ukkostaa ja salamoi!

Rainy autumn days. Even though I love sunny autumn days, it feels good to have some rainy days every now and then. Staying home and listening the pitter patter of the rain outside is the best thing to do (unless you are unfortunate and you'll have to go outside). And even better: good old autumn storms, thunder and lightning!

Sadepäivä.
Rainy day.

Syyspukeutuminen. Olen aina ollut sitä mieltä, että syyspukeutuminen on monipuolisinta ja kauneinta. Ja olen edelleen sitä mieltä, vaikka tyylini onkin vuosien varrella muuttunut. Syksyllä saa ottaa taas käyttöön kaikki ihanat takit, saappaat, kaulahuivit, hansikkaat, neuleet, jakut ja baskerit. Ja kotona voi pitää villasukkia! Sinulla on tavallaan mahdollisuus pukeutua kahteen erilaiseen asuun: ulkona käytät takkia ja muuta tarpeellista syysvaatetusta kuten vaikkapa hansikkaita ja kaulahuivia, mutta sisällä riisut ne pois ja alta paljastuu toinen asu! Näin minä ajattelen syyspukeutumisen. Myös syksyn värit ovat ihania - lempiyhdistelmäni on tummanpunainen ja sinapinkeltainen.

Autumn clothing. I have always loved autumn clothing and thought that it's is the most versatile and the most beautiful. And I still think like that, even though my style has changed during the years. In autumn you can use coats, boots, scarfs, gloves, cardigans, blazers and berets. And while being at home you can wear woolen stockings! You have the chance to wear two outfits at the same time: outside you wear a coat and other essential clothing like gloves or a scarf, but when you come inside and take them of, there's a whole new outfit under the coat! This is how I like to think autumn clothing. I also love the colours of autumn - my favourite coulour combination is dark red and mustard.

Syksyistä vaatetusta. Tulipa hirveä himo pukeutua tuohon vasemmanpuoleiseen asuun, mutta ehkä se on vielä vähän liian jouluinen... ja kuuma. Ja älkää välittäkö keskimmäisen kuvan iho-ongelmista, en osaa photoshopata.
Autumn clothing. I would love wear that outfit on the left again like, right now, but I guess it's a bit too Christmassy... and hot. And ignore my skin problems in the middle photo, I can't photoshop.

Ruska. Ehkä lempiasiani syksyssä. Ilman ruskaa ei ole syksyä.

Autumn colours. Probably my favourite thing in autumn. There is no autumn if there's no autumn colours.

Viime syksyn väriloistoa.
Lots of colourful trees and leaves in last autumn.

Hiljalleen alkava joulun odotus. Syksyn lisäksi rakastan myös talvea ja erityisesti joulua. Rakastan sitä hetkeä, kun ensimmäisten joululehtien ja joulukoristeiden huomaa tulleen kauppoihin. Ja kun joulukalenterit saapuvat kauppoihin ja vietän aivan liian paljon aikaa täydellisen valitsemiseen (totta kai ostan edelleen joulukalenterin!). Tai kun televisiossa näytetään ensimmäinen joulumainos, varsinkin Coca Colan joulumainokset tuovat minulle joulumielen, erityisesti tämä, luullakseni vuoden 1997 mainos. Ja kun mahdollisesti ensilumi sataa jo syksyn loppupuolella. Ja kun voi jo alkaa hiljalleen suunnitella joululahjoja...

Waiting for Christmas. Besides autumn I also love winter and especially Christmas. I love the moment, when you notice that the first Christmas magazines and Christmas decorations have arrived to the shops. And when the Advent calendars arrive to the shops, I spend way too much time choosing my favourite one (of course I still buy Advent calendar!). Or when they show the first Christmas commercial on television, especially the Christmas commercials of Coca Cola make me feel very Christmassy! My favourite is probably this Coca Cola commercial from 1997 (I think). And when the first snow falls down. And when you can slowly start thinking of what to buy for your close ones...

Vasemmalla minä jouluaattona oikein jouluisena entisen kotimme yhteisellä parvekkeella. Olin niin innoissani lumesta! Oikealla ylhäällä Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaiset. Alhaalla vasemmalla minun suurin missioni jouluisin, eli piparien leipominen. Oikealla otos joulukuusestamme.
On the left there's me on Christmas eve, standing on our former apartment's shared balcony. I was so excited because of the snow! Top right photo is from the Christmas opening ceremony in Porvoo. Bottom left is a photo from December, when I bake gingerbreads! And on right a snap from our Christmas tree.

Halloween. Ennen joulua juhlitaan kuitenkin Halloweenia! Tai no, en itse voi varsinaisesti sanoa juhlivani tai viettäväni Halloweenia millään tavalla, mutta tykkään kyllä koristella huoneeni ja muuten vaan fiilistellä.

Halloween. But before Christmas we celebrate Halloween! Or well, I really can't say that I would celebrate Halloween, but I like to decorate my room and enjoy the atmosphere.

Nämä kurpitsavalot ovat tosi hauskat!
These pumpkin lights are so delightful!

Käsityöt. Innostun erityisesti syksyllä virkkaamaan ja neulomaan. Ilmojen kylmetessä ja iltojen pimetessä on mukava jäädä kotiin neulomaan tai virkkaamaan. Olen hyvä virkkaamaan, mutta neulomisessa olen vähän huonompi, tai oikeastaan olen täysin kujalla yrittäessäni neuloa. Aion tänä syksynä kokeilla neuloa yhden helpohkon hartiahuivin, jonka ohjeen löysin 50-luvun alun käsityölehdestä.

Handicrafts. I enjoy crochet and knitting, especially in autumn. When the weather gets chilly and the evenings get darker, it's nice to stay home and do some handicrafts. I am quite good with crochet, but I'm not so good with knitting, I actually just can't knit. This autumn I'm going to try to knit one very simple shawl, I found the pattern from a handicraft magazine from the early 50s.

Vasemmalla muutama vuosi sitten virkkaamani joulupukki ja tonttu, ohjeen keksin itse. Oikealla pöllö ja teepaketti, jotka annoin muutama vuosi sitten ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Pitäisikin virkata taas tuollainen pöllö, en vain enää tarkalleen muista miten tuon virkkasin.
On the left there's a Santa Claus and his elf. I crocheted them a couple years ago and made up the pattern myself. On the right there's a crocheted owl and a tea packet, they were a birthday present for my friend. I should crochet a new owl like that again, but I just can't remember how I crocheted it.

Syksyiset leipomukset. Syksyllä on ihanaa leipoa erilaisia piiraita. Tänä vuonna aion viimein kokeilla leipoa kurpitsapiiraan, jonka leipomista olen suunnittelut jo muutaman vuoden, mutta se on jotenkin aina jäänyt. Ja koska kurpitsapiiras pitää ehdottomasti leipoa syksyllä!

Autumn pastries. I love to bake different kind of pies during autumn. This year I have decided to try to bake a pumpkin pie. I have been planning to bake one for a couple of years, but for some reason I have never had the time to actually fulfill my plan. And you can bake a pumpkin pie only in autumn!

Omenapiirakka on olennainen osa syksyä.
Apple pie is an important part of the autumn.

Syksyinen musiikki. Syksyyn kuuluu olennaisesti myös syksyinen musiikki. Tässä minun syksyfiilistäni nostavia kappaleita. Suurimpaan osaan syksy ei edes liity millään tavalla, mutta syystä jos toisesta niitä on tullut kuunneltua paljon menneinä syksyinä ja niinpä niitä kuunnellessa tulee mukavan syksyinen fiilis.

Autumn music. Music is a big part of my autumn. Here are some songs that lift my autumn spirit up. Most of them don't have anything to do with autumn, but for some reason I have listened them a lot in past autumns, so whenever I listen to them, they remind me of autumn.

Koko syksy ylipäätään. Syksy on minulle uuden alku, jolloin koen olevani energisimmilläni ja innostunut kokeilemaan kaikkea uutta ja aloittamaan erilaisia projekteja. Se johtuu varmaankin osittain pitkästä kesälomasta, mutta jokin itse syksyssä minua piristää. Ehkä se virkistävä vilpoisuus ja pimeys? Minun on vaikea edes selittää miksi liiallinen valoisuus saa minut niin maahan (tällä tarkoitan siis todellakin liiallista, sellaista kuin kesäisin on, en minäkään selviäisi, jos koko ajan olisi pimeää). Tulen todella väsyneeksi ja energiaa ei meinaa riittää mihinkään. Hermotkin ovat kireämmällä. Aamuisin saatan jäädä sänkyyn pyörimään moneksi tunniksi, koska ei huvita nousta ylös. Aika samanlaisia oireita, kuin kaamosmasennuksesta kärsivillä taitaa olla?

Onneksi syksy on ihan kohta täällä. Toivottavasti tämä helpotti kesänystävien tuskaa edes jollakin tasolla tai antoi syysihmisille lisää fiilisteltävää!

Kertokaa myös jos unohdin jotain. Mistä asioista te tykkäätte syksyssä? Vai ettekö voi sietää koko vuodenaikaa?

Autumn itself. Autumn is like a new beginning for me, the time of the year when I feel like I'm full of energy and I'm interested in trying out new things and starting projects. Long summer holiday is probably one of the reasons, why I feel so energetic, but something in the autumn itself makes me incredibly happy. Maybe it's the coolness and the darkness? I'm having hard time trying to explain why lightness makes me so depressed (and I'm talking about the lightness during summer and spring, here in Finland even the nights can be really bright! But even I couldn't survive if it was dark all the time). But lightness and heat make me really tired and I'm having trouble to find energy to do things. I get irritated easily. In the morning I might stay in the bed for many hours, because I don't feel like getting up. I guess those who suffer from winter depression have the same symptoms?

Luckily autumn will be here soon! I hope this helped summer people to cope with the fact that autumn is coming or gave more reasons to get exited for autumn for those who love it already!

And tell me if I forgot something. Why do you like autumn? Or do you hate it?

(Kaikki kuvat ovat viime tai sitä edellisen vuoden syksyltä.

All the photos are from autumn 2013 or autumn 2014.)

Miss Liida Inez

Tampere and Suvi-Vintage 2015

Hei jälleen pitkähköksi venyneen tauon jälkeen! Mutta minulla on tähän hyvä syy - kuten kaikilla bloggaajilla on aina. Kahden viikon kesätyö Helsingissä lakifirmassa vei suurimman osan ajastani, sillä herätyskello soi jo 05.30 ja kotona olin jälleen vasta 17.30, enkä silloin jaksanut enää poseerata kameralle. Saatuani kesätyöni lopulta päätökseen olin niin puhki, etten jaksanut panostaa blogiinkaan - enkä myöskään naamaani tai asuihini, eli eipä siinä olisi ollut hirveästi mitään näkemisen arvoistakaan.

Mutta nyt, kuulkaapas, nyt minulla on paljon kuvia ja tarinointia tarjolla!

Nimittäin, osallistuin viime viikonloppuna Tampereella järjestettyyn Suvi-Vintage -tapahtumaan. Ai että, mikäpä sen parempaa, kuin lempikaupunkini Suomessa yhdistettynä vintageen! Enkä suinkaan tyytynyt vain kiertelemään myyntikojuja, vaan päätin kokeilla jotain vähän extremempää aktiviteettia: olin mallina Fintagen järjestämässä muotinäytöksessä, jonka teemana olivat 40- ja 50-lukujen suomalaiselokuvat.

I'm back! I was so tired during my two weeks working as an assistant in a law firm that I didn't have any energy to write anything. But now I have lots of photos and things to tell!

Last weekend I attended to a vintage fair called Suvi-Vintage. It was held in Tampere, Finland. I also tried to be a model for the first time in a vintage fashion show. The fashion show was organized by a vintage organization called Fintage and the theme of the show was Finnish movies from the 40s and the 50s.

Matka alkoi perjantaina. Lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta 17 maissa ja saavuimme hotellille kahdeksan aikoihin. Matkahan olisi taittunut reilussa parissa tunnissa, mutta minä jäin hamstraamaan kirjoja Riihimäen ABC:n Kirjapörssiin, sillä lähes kaikki oli alennuksessa. Majoituimme Sokos Hotel Villaan, jossa olen muutaman kerran aiemminkin ollut. Koska perhehuoneita ei enää ollut jäljellä, päädyimme minulle varsin mieluisaan ratkaisuun: otimme kaksi huonetta, joista toisen minä sain kokonaan itselleni.

The trip started at Friday. We arrived to Tampere at 8 pm and we stayed in a hotel called Sokos Hotel Villa, where I have been a couple of times. Because there were no family rooms left, we decided to take two rooms.

Siellä minä katselin tyytyväisenä sängyllä Hercule Poirotia.

There I was, watching Hercule Poirot in my own hotel room.

Lauantaina heräilin jo kuuden maissa, sillä en vihaa mitään muuta yhtä paljon kuin kiirettä ja halusin laittautua rauhassa. Ja tietenkin halusin myös jokaisen hiussuortuvankin olevan täydellisesti näytöstä varten! Suuntasimme aamupalalle kahdeksalta ja rento asuni näytti tältä:

On Saturday I woke up already at 6 am, because I hate to do things in a rush! And of course, I wanted everything to be perfect for the fashion show. We went for breakfast at 8 am and my comfy outfit looked like this:

Hotelli Villan aamupala tarjoiltiinkin aivan vieressä sijaitsevassa uudessa Torni-hotellissa, jonne minä haluaisin aivan älyttömästi! Korkeutta hotellilla on vaatimattomat 88 metriä ja se viehättää silmääni myös ulkonäöltään. Vaikka rakastankin vintagea ja menneiden vuosikymmenten elämäntapaa, en ole koskaan haaveillut söpön omakotitalon omistamisesta, vaan sen sijaan haluaisin omistaa modernin huoneiston kerrostalon korkeimmasta kerroksesta, suurien ikkunoiden kera! Sen voisin sitten sisustaa hauskasti vintagetyyliin. Tosin Pispalan omakotitalot saavat sydämeni sykähtelemään - ne ovat poikkeus!

The breakfast of Hotel Villa was served at the hotel called Torni, which is located right next to Hotel Villa. Torni is 88 meters high and I think it's a beautiful piece of architecture. Even though I love vintage and the lifestyle of past decades, I have never dreamed of owning a cute detached house. Instead of that, I would love to own a modern apartment from the highest floor of a block of flats with huge windows! Then I could furnish it in vintage style. Though the detached houses in Pispala, a district in Tampere are beautiful - they are an exception! 

Olen surkea syömään aamuisin, enkä hotellienkaan huikeilla aamiaisilla saa aikaiseksi syötyä enempää kuin sämpylän ja hyvällä tuurilla muutaman ruokalusikallisen jogurttia. Sämpylän voimalla lähdin kuitenkin Tallipihaa kohti, jossa Suvi-Vintage järjestettiin. Muotinäytöksen kenraaliharjoitukset alkoivat jo 10 ja aamulla meinasi sitten kuitenkin tulla kiire, vaikka sitä niin kovasti olinkin yrittänyt vältellä.

Kenraaliharjoitukset menivät hyvin, tutustuin vähän Fintagen porukkaan ja sitten lähdinkin kiertelemään pihaa. Paikan päällä oli aivan ihana tunnelma! Taustalla soi 60-luvun musiikki, paikalla oli paljon vintageen pukeutuneita ihmisiä ja myyntikojuissa oli myynnissä vaikka mitä ihanaa! Minäkin ostin muutaman paidan sekä kengät, jotka esittelen myöhemmin omassa postauksessaan. Aurinkokin paistoi, vaikka sääennusteet olivatkin alunperin luvanneet sadetta.

Suvi-Vintage was held in Tallipiha and the dress rehearsals of the fashion show started at 10 am. Even though I had tried to avoid being in a rush, I ended up finishing my makeup in the car...

The dress rehearsals went fine, I met new people and then I decided to go and see what the booths had to offer me. And oh my, was the atmosphere lovely! A band played 60s music, there were lots of people dressed up in vintage and the booths sold beautiful clothes and decorations. I ended up buying a couple of shirts and a pair of shoes, but I will show them for you later. Even the sun was shining, although the weather forecasts had promised that it would rain.

Kiertelin Tallipihaa muutaman tunnin, kunnes kyllästyin ja suuntasin takaisin hotellille. Kaupasta nappasin mukaan vähän syötävää ja juotavaa, sillä sekös vasta hupaisaa olisi ollutkin, jos olisin pyörtynyt lavalle. Ehdin olla hotellilla reilun tunnin, kunnes suuntasin takaisin, jotta ehtisin vaihtaa rauhassa vaatteet ennen näytöstä.

I was done shopping after a few hours and I decided to go back to the hotel. I grabbed something to eat and drink from a shop, because well, what a joy it would have been if I would have fainted during the fashion show! After spending an hour at the hotel, I headed back so that I would have enough time to change my clothes.

Lähikuvaa meikistä ja hiuksista, jotka tosin olivat ihan perussettiä.
A close-up of my makeup and hair, though they were my everyday set.

Sitten muutama kuva itse näytöksestä. Fintagen järjestämän muotinäytöksen ideana oli, että esittelimme pieni ryhmä kerrallaan suomalaisten elokuvien asuja, aina 30-luvun lopusta 50-luvun loppuun saakka. Itse esiinnyin toiseksi viimeisessä ryhmässä, joka mallasi asuillaan vuoden 1957 elokuvaa Kuriton sukupolvi. Jostain syystä minua ei jännittänyt yhtään ennen esitystä, vasta kun astuin lavalle ja näin yleisön kokonaisuudessaan alkoi vähän kuumotella, mutta oma osioni oli loppujen lopuksi jo hetkessä ohi. Olin varmaan niin väsynyt noin viiden tunnin yöunien jälkeen, etten edes jaksanut jännittää, heh. Kiitos kuvista Saralle!

Then a couple of photos from the show itself. The fashion show was organized by Fintage and the idea was that we presented outfits from old Finnish movies, one small group at a time, all the way from the end of the 30s to the end of the 50s. I performed at the second last group, which presented outfits from the movie called Kuriton sukupolvi (1957). For some reason, I wasn't really nervous at all, but by the time I stepped to the stage and saw the whole audience, I started to stress a bit, but my part was over in the blink of an eye. I was probably so tired after sleeping about five hours last night that I didn't even had enough energy to be nervous, hah. Thanks for photos, Sara!

Minun piti esittää soittavani soppakauhaa. Enkö olekin aivan helvetin hyvä eläytymään. (Ironiaa, en osaa näytellä)

I was supposed to pretend that I was playing that soup ladle. I totally put my soul into that. (Irony, I can't act.)

Kaikki olivat niin hienosti pukeutuneita ja laittautuneita.
Everybody were dressed up so fancy.

Tapasin tosiaan Ladylike Delicacy -blogia pitävän Saran, joka esiintyi myös muotinäytöksessä. Hän oli livenäkin ihastuttava persoona ja kadehdin hänen hattukokoelmaansa!
I also met the blogger Sara, who writes a blog called Ladylike Delicacy. She also performed in the fashion show. She was such a lovely person and I envy her hat collection!

Illemmalla lähdimme vielä kävelylle, vaikka sää näyttikin viimein muuttuvan sateisempaan suuntaan. Olin silti toiveikas. Turhaan. Ttietenkin kaatosade alkoi lähes heti kun pääsimme ulos, joten päätimmekin sitten kierrellä autolla Pispalaa ja Pyynikkiä keskustassa kävelemisen sijaan. Sade kuitenkin lakkasi loppujen lopuksi ja napsin muutamia kuvia Pyynikiltä, josta avautui aika upeat maisemat.

Tampereen reissulla mietiskelin myös sitä, että suunnilleen vuoden päästä näihin samoihin aikoihin, saatan valmistella muuttoa Tampereelle ja valmistautua aloittamaan venäjän kielen opinnot yliopistossa. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Monta haastetta on vielä edessä. Ylioppilaskirjoitukset (joihin minun piti aloittaa lukemaan eilen... arvatkaa muistinko edes?) ja pääsykoe, joista varsinkin pääsykoe hermostuttaa. Jos mokaan sen, voin hakea seuraavan kerran yliopistoon vasta vuoden päästä. Ja välivuoden pitäminen olisi pahin painajaiseni, sillä haluaisin heti jatkaa opintojani. Ja jos pitäisin välivuoden minusta tulisi myös varmaankin aikamoinen erakko. Olen katsellut vanhoja pääsykokeita ja eivät ne ole minun silmääni ylitsepääsemättömän vaikeilta näyttäneet, mutta haastavilta kyllä... Venäjän kielioppi on niin pirun monimutkaista. Onneksi on vielä aikaa oppia. Ja ehkä hakijoita ei ole kovin paljoa tämän hiukan kiusallisen poliittisen tilanteen takia? Ei hakijoita ole edellisvuosinakaan ollut paljoa, mutta jos nyt hakijamäärä romahtaisi oikein kunnolla? Heh, toiveajattelua varmaankin. On varmasti muitakin, kuin minä, jotka eivät jaksa loukkaantua Venäjän harrastamasta politiikasta saatikka Putinista, vaan arvostavat enemmän maan upeaa historiaa ja rikasta kulttuuria.

In the evening we went for a walk, even though the weather seemed to be changing and clouds were really dark. I was hopeful, that it would not rain, but as we had just got out from the hotel it started to rain. So we decided to take the car and drive through districts in Tampere called Pispala and Pyynikki, instead of walking around in the city centre. Eventually the rain stopped and took a couple of photos outside.

This trip to Tampere made me also think that next year, at this same time, I actually might be preparing to move to Tampere and to start my Russian studies at university. If everything just goes like planned. Many challenges lie ahead. Matriculation examination and entrance examination... Especially the entrance examination frightens me, because if I screw up, my next chance to do the exam will be next year. And taking a year off would be my worst nightmare, because I would like to continue my studies as soon as possible. And if I would take a year off, I would probably become a total loner... I have been looking old entrance examinations and they haven't looked impossible, but challenging? Oh yes. Russian grammar is so damn complicated. Luckily there's still time to learn. And maybe there won't be many seekers because of this slightly awkward political situation? I mean, there haven't been many seekers in the last couple of years either, but maybe now the amount of seekers would drop dramatically? Hah, probably just wishful thinking. I can't be the only one, who doesn't have the energy to get mad because of the politics or Putin, and who values more the great history and the rich culture of Russia.

Miksi edes otin aurinkolasit mukaan...?
Why did I even bother to take my sunglasses with me...?

Sunnuntai valkeni sangen aurinkoisena. Suuntasin vielä aamulla Radiokirppikselle, josta tarttuikin mukaan muutama kiva juttu. Löydän tuolta kyseiseltä kirpparilta aina jotakin. Tein myös noin 15 minuutin pikavisiitin Tallipihalle ja löysinkin vielä yhden kivan paidan.

Ja lopuksi vielä muutama pakollinen kuva Tampereesta. On se vaan niin kiva kaupunki minun mielestäni. Ihana ilmapiiri. Olen todella onnellinen, jos todella pääsen muuttamaan Tampereelle.

Sunday was a very sunny day. I headed to a local second hand shop called Radiokirppis and bought a couple of nice things. I always find something from that second hand shop. I also went back to Tallipiha to do some last-minute shopping and found a nice shirt.

And then few photos from Tampere. I really like this city. Lovely atmosphere. I'm going to be really happy, if I will be able to move there.

Miss Liida Inez