OOTD: Red bowtie & a briefcase

Tiedättehän sen tunteen, kun olette olleet pitkällä matkalla ja kilometrejä on jäljellä vielä about 20? Ja ne ovat ne tuskaisimmat kilometrit koko satojen kilometrien pituisella matkalla? Vähän sama fiilis on myös lukion suhteen. Nämä viimeiset viikot ennen koulun "loppumista" (lainausmerkeissä, koska kaikki se hauskuus, eli kevään kirjoitukset, ovat vielä edessä) ovat ehdottomasti ne raskaimmat. Joka aamu harkitsen lintsaamista ja päädyn nousemaan ylös puoli tuntia myöhemmin, mikä taas johtaa myöhästymiseen. Olen nyt useamman viikon ajan myöhästynyt poikkeuksetta 5-15 minuuttia (mikä ei tosin sinänsä ole outoa, sillä olen aina myöhässä kaikkialta), mutta kumma kyllä olen saanut tähän mennessä ainoastaan yhden myöhästymismerkinnän.

Ylioppilaskirjoituksiin en ole kuitenkaan vielä alkanut lukemaan, vaikka tarkoituksena onkin panostaa enemmän kuin syksyllä (krhm, ruotsin lukeminen jäi edellisen illan hätäiseen epäsäännöllisten verbien kertaamiseen). Eihän tässä edes ole ehtinyt lukea, kun läksyjä tulee jo niin hemmetisti englannin ja venäjän abikursseista, että se tavallaan käykin jo lukemisesta. Olen ajatellut aloittaa lukemisen sitten kun lukuloma alkaa. En viitsi ottaa turhaa stressiä ylioppilaskirjoituksista syksyn jälkeen (jolloin stressasin paljon enemmän): eivät ne kirjoitukset olleetkaan mikään hirveän iso ja ihmeellinen juttu loppujen lopuksi. Jokainen oppii asiat kuitenkin eri tavalla: minulla ei ikinä toimisi sellainen kahden kuukauden pänttääminen. Olen parhaimmillani pienen paineen ja stressin alaisena.

Penkkaritkin alkaa tässä hiljalleen lähestyä. Olen lätkäissyt nimeni ties kuinka moniin eri listoihin ja maksanut kaiken maailman maksuja. Asustani puuttuu enää muutama pienempi juttu, eli se on ns. hienosäätöä vaille valmis. Tämä oli viimeinen ns. opiskeluviikkoni lukiossa, ensi viikolla alkaa koeviikko, sitten on äidinkielen tekstitaito ja englannin ja venäjän yo-kuuntelut. Eli onhan tässä vielä vaikka mitä tehtävää ennen penkkareita, mutta enköhän minä selviä. Kärsin vain hyvin pahasta univajeesta ja en edes voi juoda kahvia, kun vatsani ei siedä kofeiinia. Olen kahden viikon ajan nukkunut 4-6 tuntia per yö ja onhan se nyt ihan liian vähän, vaikka onneksi vähillä yöunilla pärjäänkin. Olen lapsesta saakka ollut huono nukkumaan, mutta onnekseni olenkin lähes täydessä iskussa sellaisilla kolmen tunninkin yöunilla. Pelkään myös sairastuvani siihen karmeaan flunssaan, sillä en ole sitä vieläkään sairastanut ja ympärilläni on koko ajan niiskuttavia ja köhiviä bakteeripesäkkeitä. Hrrh! Nyt olisi ehkä huonoin hetki ikinä sairastua.

Muutama sana asusta tähän väliin: käväisin viime viikonloppuna Vapriikki-Vintagessa Tampereella ja sieltä tarttui mukaan muutama kiva juttu, kuten esimerkiksi nämä postauksessa näkyvät kengät. En jaksa nyt ottaa ostoksistani erillisiä kuvia, mutta näette luultavasti kaikki ostokset asukuvissa tulevaisuudessa. Oli oikein mukava tapahtuma! Tykkäsin tämän asun värimaailmasta todella paljon. Hiukset olin kihartanut jo kolme päivää sitten ja ihan hyvin kiharat kestivät vielä neljännenkin päivän. Tietenkin vähän rennommat ne olivat, mutta nämä asukuvat ovat tosiaan maanantailta ja tulimme sunnuntaina niin myöhään Tampereelta kotiin, etten tohtinut kihartaa hiuksiani uudelleen.

Tuolla on muuten ihan KAMALA sää. Ottaisin oikeasti mieluummin vaikka -40 asteen pakkaset (pakkanen on pukeutumiskysymys - tosin -40 on kyllä aika paljon, mutta vaikka se -30 sitten), kuin tämän kauhean harmaan ja sateisen sään. Ja pahinta on tuo liukkaus! En ymmärrä miten teinit kävelevät tuolla Converseissa kylmän viileästi eteenpäin ja minä matelen pitävillä pohjilla varustetuissa talvikengissäni samaa vauhtia etanan kanssa. Olen pahimmilta liukastumisilta välttynyt, mutta muutaman kerran on ollut läheltä piti -tilanne. Hrrh, en edes halua mennä tuonne ulos. Tänään tosin on ihan ok sää, ei ainakaan sada. Harmittaa vaan, että tuo sää on oikeastaan hirveän keväinen. Eikä siinä mitään, rakastan kevättä, mutta kyllä vielä tammi- ja helmikuussa pitää olla lunta ja kunnon pakkaset.

Tämä oli periaatteessa viimeinen kunnon opiskeluviikkoni, sillä ensi viikolla alkaa koeviikko, sekin viimeinen. Tästä viikostahan piti ottaa sitten kaikki irti. Sen lisäksi, että nukuin kolmena aamuna pommiin, kävimme myös ystävien kanssa kahtena peräkkäisenä päivänä porvoolaisessa kahvilassa Cafe Cabriolessa. Ja KATSOKAA TUON KAAKAON KOKOA! Se oli käytännössä murokulhon kokoinen.

Jottei minusta saa ihan narsistista kuvaa, kun esittelen täällä blogissa vain lähinnä omaa pärstääni, tässä hyvän ystäväni naama.

I've been busy with school! Next week is exam week, then I'll have my native language matriculation examination part 1 and then English and Russian listening comprehensions (also part of the matriculation examination). I feel tired, but luckily it's less than month to my "reading holiday!" Besides sleeping in three times this week, I also visited a cafe two times with my friends.

Last weekend I visited a vintage fair called Vapriikki-Vintage here in Finland, Tampere. I found some really nice things from there, like these shoes I'm wearing in these photos.

It's really sad that most of the snow is now gone... Suddenly we went from almost -30 degrees celsius to +4 degrees celsius. It feels like spring! And don't get me wrong, I love spring, but not in January! January should be a snowy and cold month.

Miss Liida Inez

OOTD: Wintry

Voi pojat, nyt on kylmä! Tosin ei nyt enää, nythän on enää vain -15 astetta pakkasta. Heh. Naureskelin itselleni, kun viime lauantaina ennen Helsinkiin lähtemistä mietin tuleeko minulle kuuma paksuimmassa talvitakissani. No, ei tullut. Palelin itse asiassa enemmän kuin niissä lähes 30 asteen pakkasissa. Varmaan tuo -30 astetta oli jo niin kylmä, ettei siinä enää edes palellut. Sitä vain lamaantui.

Tällä kertaa pönötin asukuvia varten vähän eri paikassa, jossain päin Helsinkiä. Ei tullut yhtään kylmä. Ei. No, huolimatta siitä, että varpaani ja sormeni melkein tippuivat, ihan kivat näistä kuvista tuli. Hauska kontrasti minun tumman asuni ja ympärilläni olevan valkoisuuden välillä. Olen pakkasten myötä kaivanut kaikki mahdolliset poolopaitani esiin, sillä ensinnäkin rakastan poolopaitoja ja Steve Jobs onkin yksi suurimmista tyyli-idoleistani, mutta ne ovat myös mukavan lämpimiä näin pakkasilla. Tämä kuvissa näkyvä poolopaita on ostettu alennusmyynneistä jokin aika sitten tänne Porvooseenkin rantautuneesta Marks & Spencer -liikkeestä. Ihastuin kovasti liikkeen vaatteisiin ja sainkin syntymäpäivälahjaksi lahjakortin sinne, jota tuli käytettyä ensimmäistä kertaa näin alennusmyyntien kunniaksi.

Minä olen jonkinlainen talvi-ihminen (vaikka syksy onkin lempivuodenaikani) ja nautin siitä, kun pakkanen pistelee poskia ja lumi narskuu kenkien alla. Siinä on tunnelmaa. Yksi haaveeni olisikin joskus kokeilla avantouintia - krhm, kunhan ensin hankkiudun eroon vesipelostani ja opin uimaan kunnolla. Minua ei siis varsinaisesti nuo hirmupakkaset edes häirinneet, paitsi keuhkoni eivät siitä tykänneet ja päädyin käyttämään kaunaliinaa hengityssuojana torstain ja perjantain ajan yskittyäni keuhkoni melkein pihalle. Möh. Muuten kuitenkin nautin kovistakin pakkasista, tosin myönnettäköön, että kyllähän nämä -15 asteen pakkaset ovat ehkä vähän mukavampia. Pakkasessa on myös se hyvä puoli, että hiukseni pysyvät kiharoilla paljon paremmin. En tiedä mikä minun hiustyyppini sitten on, vai olenko viimein löytänyt keinon miten saada hiukseni pysymään kiharoilla, mutta kesällä/syksyllä/keväällä kiharani tuppaavat suoristumaan heti. Plussa-asteissa kiharat eivät siis pysy, pakkasessa taas kestävät loistavasti. Nämäkin kiharat kestivät koko päivän, vaikka Helsingissä tupruttikin lunta aivan helvetisti.

Kuvissa näkyy myös ehkä yksi parhaimmista ostoksistani ikinä: 70-luvun talvitakki, joka kuitenkin muistuttaa minua tyylillisesti myös ehkä 30-luvusta tai jostain 1900-luvun alusta. Kävin tämä takki päällä viime talvena mielenkiintoisen keskustelun erään venäläismiehen kanssa, joka ei meinannut uskoa, että olen suomalainen. No, ei siitä sen enempää. Tämä takki on mukavan lämmin, kun se on näin pitkäkin. Takin kanssa yhdistin lämpimän tekoturkiksen. Tässä takissa viiletin kovimpienkin pakkasten aikaan, eikä tullut kylmä. Jalassa on uudet talvikenkäni, nekin 70-luvulta. Nilkkurit ovat enemmän sitä 40- ja 50-luvun tyyliä, mutta pidän vain enemmän saappaista, joten niillä mennään.

Helsingissä kävin tosiaan lauantaina penkkareiden takia. Kävin ostamassa vielä lisää rekvisiittaa penkkariasuani varten ja nyt se alkaa olla valmis. Yritän vähän mallata tunnetun näyttelijälegendan (joka on myös yksi ehdoton suosikkinäyttelijäni) roolia eräässä klassikkoelokuvassa. Ja tosiaankin siis vain mallata, sillä todellisuudessa hänen ikoninen asunsa tuossa elokuvassa olisi ollut liian kallis toteuttaa täydellisesti. Olen silti ihan superinnoissani tästä asusta! Siitä tuli mielestäni juuri niin hyvä, kuin voi vain tulla pysytellen budjetissa. Laskeskelin juuri, että selvisin ainakin omasta mielestäni suht halvalla penkkariasuni hankinnasta. Ostin Punanaamiosta jotain pienempää, osa oli jo valmiina omassa vaatekaapissa ja loput jutut ostin UFF:eista. En nyt mitään sneak peakia julkaise, sillä muuten menisi liian helpoksi noiden vihjeiden kanssa. Näette sitten! Lauantaina suuntaan ilmeisesti jälleen Helsinkiin (minusta tuntuu, että käyn Helsingissä varmaan joka viikonloppu, mutta kun se on niin mukavan lähellä), tällä kertaa kahden ystävän kanssa, jotka hekin aikovat pukeutua vanhan Hollywoodin filmitähdiksi. Aion lähteä seuraksi ja makutuomariksi.

Olen muuten vieläkin vähän suru puserossa David Bowien kuoleman takia. En minä nyt mikään varsinainen fani ollut, mutta pidin kyllä kovasti Bowien tietyistä kappaleista. Space Oddity, Rebel Rebel ja Let's Dance ovat omia suosikkejani Bowielta. Oman aikansa edelläkävijähän hän oli, jotenkin todella inspiroiva henkilö. Legenda.

Ja vielä heti perään Alan Rickmankin!? Minä käytännössä kasvoin Harry Potterin parissa, niin kirjojen kuin elokuvienkin, joten tietenkin vähän sydämestä kouraisee. Vieläpä kun itsekin olen Luihuinen. Olihan se Rickmanin ääni ihan saakelin seksikäs, ei siitä pääse mihinkään. (En tiedä oliko tämä nyt ihan sopiva huomautus tähän väliin, kuitenkin vakava aihe, mutta minun juttuni tuppaavat usein olemaan vähän sopimattomia.) No, joka tapauksessa, todella surulliseksi tulin lukiessani uutisia hänen kuolemastaan. Ihan käsittämätöntä.

It's winter now! Here in Finland it's really cold, now "only" -15 degrees celsius, but last week it was almost -30 degrees celsius! But I don't mind! I actually like winter. My lungs disagree with me, though. I ended up coughing a lot when it was -30 degrees celsius. 

Even though it's cold, I like to stay glamourous! Turtleneck shirts are both warm and stylish (at least I think so, and so did my style icon Steve Jobs). My winter coat from the 70s is perfect: it's both warm and beautiful (or well, at least I think it's beautiful). It reminds me of the 30s... Or maybe of the fashion of the beginning of the 20th century? I combined the coat with my faux fur. 

My outfit for "penkkarit" is now ready! In case you don't know what is "penkkarit" (and probably you don't because as far as I'm concerned, it's only a Finnish tradition), you can read the English Wikipedia article from here. I'm going to dress up as an iconic actress. Or well, more specifically I'm going to dress up as her in one of her movies. I won't publish any sneak peak, because it would make it so easy to guess! You'll see then.

I'm also heartbroken by all these sad news. First David Bowie, then Alan Rickman... I can't say I was a fan of Mr Bowie, but I did like some of his songs, like Space Oddity, Let's Dance and Rebel Rebel. He was an icon and ahead of his time. A true legend. And Alan Rickman... well, I grew up with Harry Potter, both the books and the movies, so of course it felt sad to hear that Alan Rickman has passed away. And I'm even a Slytherin myself, so yeah, my cold heart melted a little bit.

Miss Liida Inez

OOTD: Christmas Eve

Ensinnäkään, joulu ei ole vielä ohi! Joulu loppuu vasta loppiaisena. Kaupungeissakin on vielä jouluvalot. Eli on siis täysin hyväksyttävää, että joulupostaukseni venähti vähän tammikuun puolelle. Jouluihmisenä minusta on varsin mukavaa muistella lämpöistä jouluaattoa vielä näin reilu viikko itse aaton jälkeen.

Jouluaattona pukeuduin hyvin punavihreään asuun (ihan joulun väreistä tässä nyt puhutaan, ei politiikasta). Oli tonttulakki ja kaikki! Olin suunnitellut laittavani saman asun päälleni, jossa viihdyin koulumme joulujuhlissa (tämänkin asun esittelen vielä täällä, köhköh, tiedän, olen laiska kun en ole jaksanut tehdä näitä postauksia aiemmin), mutta päädyin lopulta tähän jouluisempaan asuun, kun kerran aatto oli. Harmi kyllä lunta ei vielä jouluaattona täällä ollut, muuten kuvista olisikin tullut mukavan jouluiset. Nyt sitä lunta onkin tullut aivan älyttömästi ainakin näin eteläisessä Suomessa lähes koko ikänsä asuneen näkökulmasta.

 Mielestäni menisin hyvinkin joulutontusta.

Sitten muutamia kuvia jouluaatosta ja tällä kertaa laatukin on suorastaan päätä huimaava. Sain järjestelmäkameran jo oikeastaan ennen joulua, tavallaan syntymäpäivälahjaksi (vietin syntymäpäiviäni marraskuun loppupuolella). Minun pitää vielä vähän syventyä järjestelmäkameran käyttöön (kertoo varmaan paljon, että minulla meni kokonainen päivä, kunnes tajusin miten salaman saa pois + olen juuri se ihminen, joka kieltäytyy lukemasta ohjeita, koska "perkele mitään ohjeita tarvita!") ja sitten opettaa hovikuvaajalleni miten sillä otetaan kuvia. Kokeilimme tuossa yksi päivä ottaa asukuvia järjestelmäkameralla, mutta normaalisti n. 15-20 minuutin pituinen kuvaussessio venyi reippaasti yli puolen tunnin pituiseksi teknisten ongelmien takia. Puuh. 

Hyvä ruoka ja suklaa ovat olennaisia asioita joulussa.

Joulupäivä meni mukavasti pyjamassa oleskellessa. Iltapäivällä tuli katsottua joulun ihana klassikko, It's a Wonderful Life. Kuvissa näkyy myös oman huoneeni joulukuusi, jonka ostin Ikeasta. Ei nyt kyllä oikein ole kuvissa edukseen, livenä näyttää paljon kauniimmalta.

Kävin myös pienellä lenkillä kameran kanssa. Porvoon vanha kaupunki on kyllä niin kaunis joulun aikaan. Ensimmäisessä kuvassa on Porvoon oma vintagekauppa Doris & Duke, jossa myydään niin aitoa vintagea kuin myös reproa. Itse asiassa tuo punainen mekko, johon pukeuduin aattona, on ostettu tuosta putiikista. Suosittelen tekemään visiitin sinne, jos joskus eksytte Porvooseen!

Siinäpä jotain otoksia omasta joulustani! Oli mukavaa rauhoittua ennen kuin yo-rumba alkaa taas koulussa. Eletään jänniä aikoja, sillä jäänkin jo kohta lukulomalle. Sitä ennen edessä on kuitenkin penkkarit, joihin minulla on ainakin omasta mielestäni ihan superkiva asu valmiiksi mietittynä. Olen alkanutkin jo kasata sitä kokoon, vielä muutaman jutun tarvitsen. Toivottavasti teilläkin oli mukava joulu ja hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!

Christmas is not over yet! I know I'm a bit late with my Christmas post, but oh well.

Here in Finland we celebrate Christmas already on the 24th day. I dressed up in this very Christmassy outfit and I even wore an elf hat! It's a shame that there was no snow on the 24th day, because it would have made the outfit photos even more Christmassy. Now we have LOTS of snow. It has been snowing since last night!

I also took some photos during the Christmas Eve and Day with my system camera! Oh yes! It was kind of my birthday present (my birthday was in the end of November). I have been practicing how to use it, because I'm not good with technology...

My Christmas was full of good food and Christmas classics like It's a Wonderful Life. It was nice to relax, because on Thursday I will return to school. And in February my matriculation examination part 2 starts, which means that I will have a little break again in the middle of February. It's called "reading holiday", because we spent those three weeks studying. But before that I will have lots of fun things ahead, like penkkarit! I hope you all had a lovely Christmas and I wish you happy New Year 2016!

Miss Liida Inez

Merry Christmas!

Hyvää joulua kaikille ihanille lukijoilleni! Otin eilen asukuvat tästä kuvassakin vilahtavasta jouluisesta asustani, mutta julkaisen ne vasta varmaankin ensi viikon puolella. Nyt on kiva vaan rentoutua ja nauttia jouluisesta tunnelmasta. Ja syödä. Syödä ihan helvetisti.

Wishing you all a very merry Christmas my lovely readers! I took photos of this very Christmassy outfit you can see in this photo and I will publish them soon, but not today. Now it's just nice to relax and enjoy the Christmassy atmosphere. And eat. Eat a lot.

Miss Liida Inez

OOTD: It's beginning to look a lot like Christmas

Olen viimein löytänyt kauan kadoksissa olleen joulufiiliksen. Joulufiilis yllätti, kun olin viikko sitten Helsingissä ihailemassa jouluvaloja (ja vähän shoppailemassakin, ostokset näette vielä myöhemmin). Viimein olo on jouluinen ja elämä hymyilee. Tarvitsisin selkeästi sellaisen perinteisen ruman joulupuseron, mutta en vain yhtään tiedä mihin sen yhdistäisin, joten vähän turhaa sellaista mennä ostamaan. Olen jo ikuisuuden yrittänyt metsästää täydellistä mustaa hametta, mutta miten voikin olla niin vaikeaa löytää täydellistä yksilöä? Kaikissa muissa mahdollisissa väreissä kivoja hameita kyllä löytyy, mutta ei mustana! Perhana, sanon minä. Marimekon liikkeen ikkunassa näin täydellisen yksilön, mutta LOL, en todellakaan maksa 180 perus mustasta hameesta, kun voin saada sellaisen vintageliikkeestä alle kolmellakympillä. Kun vain löytäisin Sen Oikean... hameen siis!

Kovaa vauhtia lähestyvän jouluaaton kunniaksi pukeuduin hyvin jouluiseen asuun. Oikeastaan pidin tätä asua päällä jo muutama viikko sitten, mutta sain sen kuvattua vasta viime viikolla. Eli eh, olen vähän myöhässä kaiken suhteen. Halusin kuitenkin ikuistaa tämän asun kuviin, kun se oli mielestäni tosi kiva ja jouluinen. Minkäs teet, kun päivät hämärtyvät niin nopeasti ja ovat sateisia. Piti hyödyntää viime viikon maanantai, jolloin ei satanut ja kuvaajakin pääsi paikalle ennen kello neljää. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vain yksi muutos, nimittäin hiuksista lähti aika runsaastikin pituutta! Suunnittelemani 10 sentin sijaan pituutta taisi lähteä lähemmäs 20 senttiä. Ensijärkytyksen jälkeen olin yhtä hymyä, sillä nämä "uudet" hiukset ovat aivan ihanat! Hiustenlaitto helpottui taas huimasti ja hiukset näyttävät superkivoilta myös auki. Ja kiharat pysyvät yllättävän hyvin - sen jälkeen kun on suihkuttanut niihin kilon lakkaa. Näihin saa siis kuitenkin edelleen victory rollsit sun muut vintagekampaukset tehtyä.

Nyt alkoi minullakin joululoma. Torstaina myöhään illalla oli minun lukiovuosieni viimeinen joulujuhla ja yökirkko. Olen aina rakastanut koulujen joulujuhlia, mutta varsinkin nämä lukion joulujuhlat ovat olleet tosi kivoja. Ilta alkoi perinteisesti joulupuuron, glögin ja piparien nauttimisella ja joulujuhlien jälkeen lähdimme soihtukulkueessa kirkolle. Erityisesti tykkään tuosta yökirkosta, joka kestää about vartin yli kahteentoista. Se on minusta kiva perinne ja viimeistään silloin pääsee joulutunnelmaan. Otin joulujuhla-asustani asukuvat ja julkaisen ne vielä ennen jouluaattoa. Tykkäsin asustani tosi paljon, harmi että kuvat piti ottaa salamavalon kanssa.

Olen jotenkin hirveän uupunut ja vaikka varmasti sääkin siihen vaikuttaa, uskon koulun olevan varsinainen pääsyy. Olen jo aloitellut yo-kirjoituksiin lukemisen, sillä en aio toistaa sitä kauheaa virhettä, jonka tein syksyllä. Lukeminen jäi nimittäin aika minimaaliseksi (tässä puhutaan nyt päivistä, krhm), ihme, että sieltä tuli niinkin hyviä arvosanoja. Tällä kertaa en enää voi luottaa hyvään tuuriini, varsinkin kun nyt keväällä minulla on ne tärkeämmät aineet edessä ja tavoittelisin sitä laudaturiakin jostain aineesta. Ei ole varaa mokailla. Englantia ja äidinkieltä alan lukea vasta loman jälkeen, mutta venäjän lukemisen aloitin jo nyt. Yllätyinkin iloisesti lukiessani yhtä venäjänkielistä lastenkirjaa, jossa kerrotaan uuteen vuoteen liittyviä tarinoita. Ymmärsin lähes kaiken! Ja jos en joitakin sanoja ymmärtänyt, osasin suunnilleen päätellä ne lauseyhteydestä. Kirjassa on perinteisiä venäläisiä tarinoita, mutta löytyipä sieltä Zacharias Topeliuksenkin satu! Lastenkirjahan se on, mutta venäjäni onkin vielä kaukana sellaisesta tasosta, että pystyisin valitsemaan kevyeksi iltalukemiseksi Dostojevskin tai Tolstoin tuotantoa. Toisaalta noiden herrojen kirjat eivät kyllä ole suomenkielelläkään mitään kevyttä iltalukemista...

Väänsin torstaina ennen joulujuhlia piparkakkutaikinankin ja eilen tein piparit. Tein piparit, voiko noin edes sanoa? No, enivei, tänään ajattelin koristella ne, tai ainakin aloitella. Niitä tuli nimittäin tehtyä melkoisen suuri määrä. Minulle on aina ollut tärkeää tehdä piparit alusta saakka itse. Aiemmin olen tehnyt piparit jo joulukuun alussa, mutta nyt vähän venähti koulukiireiden takia. Tänään menen jälleen uimaan ystävän kanssa näin heti aamusta, toivottavasti ei ole porukkaa hirveästi... Nyt ei enää tosin ole niin hirveää, kun pystyn uimaan ilman kellukkeita, joskin kyllä ihmiset näkevät etten ole vielä uimataitoinen, sellaista räpiköintiä se uimiseni kuitenkin on. Suurin osa energiastani menee pään pitämiseen pinnalla, sillä en vieläkään halua laittaa päätäni veden alle.  Hitaasti mutta varmasti eteenpäin! Maanantaina lähden viimein joululahjaostosreissulle, heh. Ei tämä vielä paha, joku joulu ostin lahjat 23. päivä! En juurikaan stressaa joulun tai lahjojen takia ja tiedän kyllä muutenkin kaikki lahjat mitä haluan ostaa, pitäisi vain löytää ne... Olen lähinnä innoissani! Tykkään kyllä ostaa lahjoja, ongelma on vain se, että välillä on hankala keksiä mitä ostaa lahjaksi. Nyt minulla on kuitenkin niin hulppeat suunnitelmat, että ei mitään rajaa!

Noh, nyt minä lähden uimaan. Toivotaan, etten huku.

I have finally found the Christmas spirit! A week ago I visited Helsinki and saw all its beautiful Christmas lights. It made me realize how close Christmas really is! I even dressed up in this very Christmassy outfit. After the shoot I had my hair cut and it's so much better now! It's much shorter, but I'm still able to do victory rolls etc. 

We celebrated Christmas at school on Thursday and it was actually my last Christmas celebration in this school. I took some photos of my outfit and I will publish them before Christmas Eve. Also my Christmas holiday began and finally I can get some sleep! I've been really tired and weary because of school. I also have my matriculation examination in spring (like part 2, I already had Swedish and religion in autumn, now I will have native tongue, Russian and English) and I have already started to study. Just Russian though, because it's the toughest one.

Today I'm going to decorate my ginger biscuits! I made them yesterday. But before that I'm going to the swimming hall with my friend, I'm a bit nervous again... Maybe it'll go fine!

Miss Liida Inez

OOTD: Baby, it's cold outside

Yritän tässä vähän nostattaa omaa joulufiilistäni ja tuoda sitä tänne bloginkin puolelle nimeämällä nämä asupostaukset joululaulujen nimillä. Itse asukuvista ei nimittäin joulutunnelma välity, sillä täällä etelässä on vielä lumetonta ja harmaata. Uskaltaisin jo sanoa, että edessä on musta joulu, ellei jotain todellista joulun ihmettä tässä ehdi tapahtua. Voihan sellainenkin toki tapahtua, sillä ensi viikolle on kovasti lupailtu pakkasta. Ei tästä Suomen säästä ota selvää, toisena päivänä paistaa aurinko kirkkaansiniseltä taivaalta, seuraavana sataa vettä ja tuulee niin että ei meinaa pysyä pystyssä. Olisin kyllä ihan superonnellinen, jos lunta vielä ehtisi tulla ennen jouluaattoa! Kylmä kuitenkin on jo, lähinnä tuon pirullisen tuulen takia.

Tällä kertaa päällä oli 40-luvun röyhelöpaita, pari kolme viikkoa sitten ostettu hame, VILA:n neuletakki ja 40-luvun kengät. Aika basic asu. Hameen kanssa sopii hyvin myös tyllialushame, mutta en jaksa vaivautua sitä laittamaan päälle kovan tuulen takia. Takin kanssa pidin muhkeaa ja lämmintä huivia, sillä jostain syystä kurkkuni oli vähän kipeä. Olen saanut jonkun ihmeellisen kuivan yskän ja tuntuu siltä, että yskin kohta keuhkoni pihalle. Taidan kyllä tietää mistä yskä ja allergiaoireeni johtuvat, mutta en voi asialle oikein mitään tehdä. Höh. Ei auta muu kuin kärsiä.

Kävin eilen toista kertaa uimassa sitten uimakoulun loppumisen. Taas oli melkoiset ongelmat, kun edellisestä uintikerrasta oli tullut kuluneeksi kaksi viikkoa. Vaikka koenkin päässeeni pahimmasta pelosta eroon aikuisten uimakoulussa, en ole vieläkään täysin sinut veden kanssa. Yksi ystävistäni harrastaa kilpauintia ja menin uimahallille hänen kanssaan, sillä en vielä kehtaa tai uskalla mennä yksin uimaan. Tämä ystäväni ei varsinaisesti minua yritä neuvoa, on vain lähinnä henkisenä tukena ja juttutoverina. Tai kuten minä sanon, hengenpelastajana, koska olen ihan varma että olen niin sählä, että onnistuisin varmaan hukkumaan uimahallissa. Eilen tapahtuikin aivan helvetinmoinen läpimurto uimisen suhteen, sillä uin ilman mitään kellukkeita! Siis uin kuten pitääkin uida! Tai no, varmaan aikamoista räpiköintiä se uimiseni oli, mutta uinpahan kuitenkin ilman kellukkeita. Ystävällä oli tiukahko aikataulu ja se paljastuikin hyväksi jutuksi, sillä hommat piti hoitaa nopeasti. Ei siinä ehtinyt pelätä, hah! Uin tietenkin vielä siten, että sain reunasta heti kiinni ja jalatkin ylsivät koko ajan maahan. Emme muutenkaan ehtineet harjoitella ilman kelluketta uimista kuin ehkä 15 minuuttia. Syvempään kohtaan tullessa piti pysäyttää, sillä alkoi ahdistaa. Silti tuntui hurjalta, huhhuh. Vielä heilutellessani tunnin alussa varpaitani varovasti vedessä tokaisin, etten kyllä ymmärrä, miten pystyn ikinä uimaan ilman kellukkeita kun jo pelkkä veteen meneminen ahdistaa. Kunhan pääsen jyvälle rintauinnista (en osaa vieläkään rintauinnin potkua, eli kunhan uskallan uida ihan kunnolla ilman kellukkeita, alan harjoitella sitä), pitäisi varmaan harjoitella selkäuintia. En kyllä tiedä miten se käytännössä tapahtuu, sillä selkäuinti oli minulle uimakoulussa vaikeaa - tai oikeastaan mahdotonta. Nousee jo tuskanhiki otsalle, kun ajattaleekin koko uintitekniikkaa. Ehkä tyydyn vain rintauintiin.

Löytyykö muuten kiinnostusta sille vesipelko ja uimataidottomuus -postaukselle? En viitsi sitä turhaan julkaista, pelkään että se on turhaa ulinaa ja valitusta koko postaus, heh. Nyt minun pitää kyllä muokata vähän sitä loppua, kun onnistuinkin uimaan ilman kellukkeita.

Minulla on muuten tänään viimeinkin kampaaja. Ihanaa! Hiukseni ovat taas kasvaneet ihan liian pitkiksi ja olen jo useiden viikkojen (tai peräti kuukausien) ajan suunnitellut ajan varaamista kampaajalle, mutta se on vain jotenkin niin kauhean vaikeaa. Aina vähän pelottaa se lopputulos, vaikka minulla onkin vakiokampaamo, jossa käyn. En muutenkaan erityisemmin nauti kampaajalla käymisestä, se on vähän tylsää. Mutta no, nytpähän on varaus tehty. Luvassa siis ihan vain latvojen leikkuuta, aika runsaastikin. Pitkien hiusten kanssa on vain niin vaikeaa toteuttaa vintagekampauksia, mikä on toki ymmärrettävää, sillä eihän 40- ja 50-luvuilla naisilla yleisesti ottaen ollutkaan kovin pitkiä hiuksia.

Tänään oli myös palautuspäivä, jota odotin hieman hermostuneena. En ollut ihan varma menikö koeviikkoni penkin alle vai ei, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Hyvin koeviikko kuitenkin meni, ihme ja kumma! Tyytyväisin olin äidinkielen esseekurssin kokeeseen (eli esseeseen), josta tuli 50 pistettä. Luulin, että koko essee meni aivan päin helvettiä, sillä en päässyt siihen kuuluisaan "flow-tilaan", johon yleensä pääsen aina kirjoittaessani esseitä. Oli jotenkin todella tuskaisaa se kirjoittaminen, mutta hyvin se nyt kuitenkin meni. Äidinkieli ja venäjä ovat minulle ne tärkeimmät aineet (en minä tässä muuten stressaisi) ja niiden kahden välillä vähän pompinkin miettiessäni jatko-opintoja... saa nyt nähdä. Joku yhdistelmä voisi olla hyvä. Kieliä minä kyllä haluan lähteä opiskelemaan, se on selvää. Tai no, never say never, jossain vaiheessa harkitsin ainakin osittain tosissani teologiaa, mutta en uskoisi sen kuitenkaan olevan minun juttuni. En siis mitään papin uraa jonkinlaisena ateistina ajatellut, lähinnä tutkijan ura kiinnosti. Mutta kyllä nuo kielet taitavat olla enemmän minun juttuni.

I'm trying to get into the spirit of Christmas by naming the titles with Christmas songs <-- I have no idea if that was good English, sounds terrible to me, but oh well, you got the idea. So anyway, we don't have any snow here and I'm pretty sure we will have a snowless Christmas. So sad.

Yesterday I went to the swimming hall with my friend who is a competitive swimmer. I'm still not completely comfortable in the water, but my fear isn't so bad anymore. Actually, I swam without any floating devices for the first time in my whole life! It probably looked horrible, but still, I swam like a normal person swims! I swam in a pool where my feet reached to floor and I was able to touch the edge of the pool, but I'm still very proud of myself. Yay! 

Today I will have my hair cut, finally! It has grown way too long. I also got my exams back (I had an exam week a couple of weeks ago) and I did pretty well! 

Miss Liida Inez

Joulufiilistelyä, vesipelkoa ja koulustressiä / I'm back!

Olen ollut huono bloggaaja. Pahoittelen. Yksi postaus marraskuussa, kai tätäkin voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Nyt luvassa kuitenkin tällainen sekava kuulumispostaus, jossa ei ole minkäänlaista punaista lankaa. Kuvituksena muutamia kuvia menneiltä viikoilta.

Vanhan kaupungin joulunavajaisissa. Laatu 6/5.

Minulla oli suorastaan helvetillinen jakso koulussa: kaksi kurssia englantia, kaksi kurssia äidinkieltä, espanja (miksi???) ja venäjä. Tajusin jakson aikana a) espanja ei ole minun juttuni b) venäjä on hypännyt kieliopin suhteen ihan absurdille levelille ja minä turhaudun c) englannin sanat ovat niin ihmeellisiä, että minusta tuntuu kuin olisin juuri aloittanut uuden kielen opiskelun d) suomen kielen kielioppi on kamalaa. Aivan karmea jakso. Läksyjä tuli armottoman paljon ja loppuvaiheessa mie romahdin ja jätin kaikki läksyt yksinkertaisesti tekemättä. Koeviikko tuntui oikeastaan aika helpolta (ehkä sen takia, koska en oikeastaan vaivautunut lukemaan mihinkään kunnolla, hmm... palautuspäivää odotellessa) verrattuna itse jaksoon. Huomenna alkaa uusi jakso (lukiovuosieni viimeinen jakso!) ja lukujärjestys näyttää paljon inhimillisemmältä. Muut stressaavat jo kevään ylioppilaskirjoituksista, mutta minä olen ihan fiiliksissä peräti kolmesta jo kello yhdeltä päättyvistä koulupäivistäni. Elän hetkessä! Eläkää tekin!

Sain tässä välissä myös tietää viralliset yo-tulokset. Puhtaalla tuurilla ja perstuntumalla meni hemmetin hyvin, ainakin minun mielestäni. Keväällä olisi edessä äidinkieli, englanti ja venäjä ja nyt yritän tavoitella sitä laudaturia äidinkielestä tai venäjästä... Sitä ennen olisi kuitenkin edessä penkkarit ja en yhtään osaa päättää mikä hahmo olisin! Minulla on siis ongelmana se, että vaihtoehtoja on useampi. Olen onnistunut karsimaan vaihtoehtoni kahteen, mutta niiden väliltä en osaa enää oikein päättää. Toinen olisi enemmän minun tyyliseni, toinen tyyli olisi täysin erilainen. Tavallaan tuo jälkimmäinen houkuttelee, koska se olisi niin erilainen. Pelkään vain, että tuntisin oloni asussa epävarmaksi, koska no, kaikki tuttu ja turvallinen on kivaa.

Hengailin koululla.

Koulun lisäksi ongelmaksi on muodostunut yksinkertaisesti Suomen talvi. Se ei ole kovin ideaalinen asukuvien ottamiselle. Tai syksyhän tuolla nyt vielä on (missä on lumi!?). Kun pääsin koulusta kolmelta oli ulkona jo hämärää ja kun hovikuvaajani vapautui vasta neljän aikoihin olikin pilkkopimeää. Ennen minua ärsytti bloggaajien jatkuva valitus tästä valoprobleemasta, mutta nyt yhdyn täysillä näihin valitusvirsiin. Yritän keksiä tähän jonkun luovan ratkaisun, tarvitsisin melkeinpä jonkin superkirkkaan lampun huoneeseeni. Inspiraationkin puute vaivasi ja vaivaa vähän edelleen. Jotenkin tuntui siltä, että minulla oli ehkä vain muutama kuvaamisen arvoinen asu päällä ja varsinkin loppukuukausi meni koeviikon takia mukavasti ilman meikkiä ja kivoja vaatteita. Tänään näytin ihan rotalta (oikeasti!) ilman meikkiä ja likaiset hiukset sotkuisella nutturalla. Ah, niin tyylikästä. En viime aikoina ole myöskään oikein keksinyt mistä kirjoittaa. Kirjoittaminen ehkä vähän tympäisee äidinkielen esseekurssin jälkeen. Toisaalta taas tuntuu vapauttavalta kirjoittaa blogiin, ilman että täytyy miettiä pilkutuksia ja käyttääkö liian puhekielisiä sanoja. Tykkään toki, että blogini teksti on melko huoliteltua, mutta en minä sentään jokaista pilkun paikkaa mieti. Haluaisin blogiini myös jotakin muuta sisältöä, kuin pelkkiä asukuvia, mutten vaan keksi mitä. Höh. Toistaiseksi jatketaan siis tällä tutulla kaavalla.

Tässä välissä ehti minustakin tulla ainakin jollakin tapaa aikuinen, nimittäin täytin pari viikkoa sitten viimeinkin 18 vuotta. Baariin ei sitten loppujen lopuksi kaveriporukalla menty, ei edes tutustuttu Porvoon hurjaan yöelämään. Sen sijaan menimme kivaan ravintolaan (Gabriel 1763) syömään ja ilta jatkui vielä kaverin luona jutellessa. Oli muuten hemmetin hyvät pitsat tuolla ravintolassa. En ollut aikoihin syönyt pitsaa, joten oli pakko ottaa, varsinkin kun erityisesti tuon ravintolan pitsat olivat niin kehuttuja. Isoja kylläkin, oli pakko löysätä vyötä loppuillasta. Pitsan kanssa 18-vuotias Liida joi limsaa. Joskus minun on kyllä päästävä baariin - ihan vain senkin takia, että sitten olen yhtä kokemusta rikkaampi. Toistaiseksi en kuitenkaan ollut henkisesti valmis, jaiks. 

Rennompaa asua koeviikon alkupuolelta. Ja tällöin olin vielä hyvin siistissä kuosissa.

Jonkin päivän asu, laatu taas 6/5 ja jähmettyneet poseeraukset, koska olin juuri lähdössä uimaan ja jännitti.

Minut piti kiireisenä vielä yksi toinenkin asia inspiraation puutteen ja koulun lisäksi. En olekaan viitsinyt tästä blogissani kertoa, mutta kerronpa nyt, vaikka vähän jännittääkin tästä julkisesti kertoa. Sain kolmisen viikkoa sitten päätökseen kolme viikkoa (kahdeksan kertaa) kestäneen aikuisten uimakoulun. En lapsena oppinut uimaan ja pelkään kovasti vettä - olen itse asiassa kirjoittanut pelostani ja kokemuksistani liittyen aikuisten uimakouluun oman postauksensa, mutta en ole nyt kuitenkaan varma haluanko sitä julkaista. Meneekö jo liian henkilökohtaiseksi? Hmm. Tavallaan olisi kiva julkaista se, sillä vesipelkoa käsitteleviä kirjoituksia ei hirveästi netistä löydy - ehkä kyseessä on jonkinlainen julkinen salaisuus? Suomessa nyt kuitenkin on metsän lisäksi tuhottoman paljon järviä, joten kukapa aikuinen tai nuori ei osaisi uida? No, mm. minä. Ja ne kuusi muuta, jotka olivat samassa uimakoulussa kanssani. En nimittäin luokittelisi vettä erikoisempien pelkojen joukkoon, mutta toisaalta tässä puhuu nyt itse vesipelkoinen.

Enhän minä tuolla uimakoulussakaan oppinut varsinaisesti uimaan, kun pelko oli niin paha, että syvään veteen mentäessä olin itkun partaalla ja kieltäydyin täysin menemästä veteen, joten loppujen lopuksi uimaohjaaja joutui käsistä pitäen raahaamaan ohjaamaan minut sinne. Siis naurettavinta hommasta tekee se, että minulla oli tuolloin juoksuvyökin päällä, mutta ei se paljoa auta kun pelottaa (kyselin usein tuntien aikana, että kannattelevathan nämä kellukkeet oikeasti). Kun se ongelma on päässä. Enhän minä matalassakaan vedessä viihtynyt aluksi yhtään ja minulla vei kauan, että uskalsin laittaa koko pään veden alle. Nenäklipsin ja uimalasien kanssa, ilman niitä ei onnistu. Ilman nenäklipsiä tulee heti tunne, että hukun. Tai entä ne legendaariset selkäuintiyritykset, jolloin homma meni lähinnä niin, että uimaohjaaja kannattelee minua meikäläisen hokiessa hysteerisenä "en pysty, en pysty!"ja esittäessä useasti hyvin oleellisen kysymyksen "m-mutta m-miten ihmeessä minä tulen alas tästä asennosta!?" En ennen tiennyt mitä hyperventilointi on, mutta nyt tiedän. 

Uimakoulun loputtua pystyin uimaan alkeellista rintauintia pienen kelluttavan vyön kanssa ja silloinkin minulla piti olla koko ajan joko altaan reuna tai ihminen lähellä, muuten iski paniikki. Ja ihmisen piti olla sellainen johon luotan 100 prosenttisesti, oikeastaan altaan reuna on parempi, se ei petä. Haluaisin kuitenkin heittää koko vyön hevonkuuseen, sillä minä ihan todella haluaisin oppia uimaan ja päästä eroon pelostani. Mutta ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tai vedessä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen jo itse asiassa peräti kerran uskaltautunut uudelleen uimahalliin, tosin ei se nyt varsinainen menestystarina ollut: jo kahdessa viikossa pelkoni oli ehtinyt ottaa muutaman askeleen taaksepäin (nyt ymmärrän, miksi uimaohjaaja painotti, että uimakoulun päätyttyä uimassa olisi hyvä käydä vähintään kerran viikossa - ei niinkään niiden vähäisten uimataitojen ylläpitämiseksi, vaan sen takia, ettei pelko pääsisi taas kasvamaan) ja kesti jonkin aikaa, kunnes uskalsin päästää reunasta irti. Onneksi oli melko tyhjillään tuo uimahalli: koko hyppyallas oli minun käytössäni, joku mies siinä kävi välillä hyppelemässä (radoille en kehtaa vielä mennä). Tunnin sisällä uskaltauduin kuitenkin uimaan (juoksyvyö päällä tietenkin) siten, että edes sormenpääni eivät yltäneet altaan reunaan. Success. Ensi kerralla aion taas kokeilla kevyempää vyötä, jonka kanssa jo kerran uin uimakoulun aikana. Vaikka en aikuisten uimakoulussa oppinutkaan uimaan, se antoi minulle kuitenkin tarvittavat työkalut uimisen opetteluun ja tarvitun potkun persuksille. Ja toki se myös auttoi pahimpaan pelkoon: ennen en pystynyt edes suihkussa laittamaan päätä veden alle.

Vesipelkoisen varusteet.

Kilometripostaus jatkuu lyhyellä joulufiilistelyllä, sellaisella vähän pakotetulla, koska apua! Missä on joulufiilikseni? Marraskuu meni niin vauhdilla koulukiireiden takia, etten edes ehtinyt tajua joulun olevan jo ovella. Nyt on jo joulukuu. Sanon tämän varmaan aina joka vuosi, mutta kauhean nopeasti meni tämä vuosi! Olen kyllä ostanut joulukalenterin, koristellut huoneeni, kuunnellut joulumusiikkia ja juonut glögiä, mutta perhana, ei se joulufiilis nyt vaan tule. Ei kai auta muu kuin antaa joulukuun mennä eteenpäin, ehkä se joulufiilis joskus tulee. Ilmakin on ihan kamala, tuulee niin hirveästi, että olen jopa harkinnut farkkujen pukemista päälle kun menee hermo helmoja pidellessä. Kaiken lisäksi vielä sataakin vaakatasossa, koita siinä sitten pitää sateenvarjoa toisessa kädessä ja toisella pidellä helmaa alhaalla. Olen kyllä välillä vähän huonompina päivinä miettinyt, että mitä väliä, antaa vilkkua vaan. 

Mutta surettaa vähän, ettei sitä lunta ole. Kyllä se vaan tuo joulufiiliksen paljon helpommin. Olisi edes vähän pakkasta, niin olisi sellainen mukavan raikas ilma. Huvittaa, että viime vuonna tähän aikaan käytin jo talvitakkia ja saappaita, mutta tänään kävelin tuolla ulkona trenssi auki ja jaloissa ballerinat (koska asun viiden minuutin kävelymatkan päässä koululta ja yhdet kengät aiheuttivat minulle niin pahat hankaumat kantapäihin, että ballerinat ovat melkeinpä ainoat kengät, jotka tuntuvat mukavilta). Tällaisiako nämä etelän talvet nyt ovat? Muutan ihan varmana sitten Utsjoelle kasvattamaan poroja.

Joulukoristelua. Jouluna more is more!

Täällä etelässäkin saatiin nauttia lumesta muutaman päivän ajan. Onneksi otin tämän kuvan matkalla kouluun, sillä kun kolmen tunnin päästä pääsin pois oli lumi jo sulanut.

Joulu tässä nyt kuitenkin on tulossa, tahdoin tai en. Olen kyllä henkeen ja vereen jouluihminen, vaikka nyt joulufiilis onkin vähän hukassa. Rakastan joulussa sitä ihanaa tunnelmaa ja lämpöistä fiilistä (joka on vielä kadoksissa!). En itse kärsi minkäänlaisesta joulustressistä, vaan päinvastoin koen joulun hyvin rauhoittavana. On ollut ihanaa seurata miten joulutavarat ovat tulleet kauppoihin ja hiljalleen joululaulutkin ovat alkaneet soida kaupoissa. Lenkkeilykin on hauskempaa, kun talojen ikkunoissa on kauniita jouluvaloja, joita ihailla. Joulussa on vain jotain niin taianomaista ja jaksan edelleen innostua joulupukista ja tontuista, vaikka en lapsi enää olekaan (henkisesti taidan kyllä vähän olla). Pidän kyllä tietyllä tavalla myös joulun uskonnollista merkitystä hyvin kauniina, vaikka itse en oikein mihinkään uskokaan. Varsinkin uskonnolliset joululaulut ovat lähellä sydäntäni. Onko tämä nyt sitten ihan väärin, en tiedä. Ei se niin tarkkaa ole.

Kävin lauantaina myös Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaisissa etsimässä joulufiilistä. Se oli hieman haasteellista, sillä ilmeisesti koko Porvoo oli päättänyt tulla paikalle (vannon, ikinä ennen ei tuolla ole noin paljon porukkaa ollut!) ja puolet koko spektaakkelista meni ohi hyvää paikkaa etsiessä ja lapsukaisten juostessa ympäriinsä. Eli se siitä joulufiiliksestä. 

Mutta joo, takaisin ollaan ja toivottavasti nyt joulukuussa saisin vähän enemmän postauksia kirjoiteltua! Hyvää joulun odotusta (tai hanukkan odotusta - tai ihan vaan mukavaa joulukuuta) kaikille!

Varmaankin koko Porvoo oli paikalla joulunavajaisissa.

Joulupukki!

Sorry, no proper translation this time as this post is so long. But in a nutshell:

- I'm back!

- I had a horrible period at school. Two courses of English, two courses of Finnish and Russian and Spanish. So school kept me pretty busy.

- I nailed my matriculation examination (the first part of it)!

- Finland's winter is really frustrating. So dark, I can't get good outfit photos. I'm also suffering from a lack of inspiration.

- I turned 18 a couple of weeks ago!

- I participated in a swim school for adults and finished it three weeks ago. I suffer from a fear of water so it was really difficult for me and I didn't learn how to swim. But now I know how to swim in theory and I'm practicing to swim at my own pace. Swim school also helped me with my fear: before swim school I couldn't even put my head under the shower. I have been once at the swimming hall after the swim school ended and I guess I was away for too long. It took me some time until I had the courage to let go of the edge of the pool. But eventually I was able to swim in the pool with a little floating device wrapped around my waist!

- Christmas is coming and I love it!

Miss Liida Inez