OOTD: Colours of winter

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki menee vain yksinkertaisesti niin päin helvettiä kuin voi vain mennä, ettei enää edes jaksa välittää? Näin minulle on käynyt tällä koeviikolla. En tiedä mihin shokkitilaan aivoni ovat menneet vai olenko vain onnistunut tappamaan ne viimeisetkin aivosoluni, sillä en koe minkäänlaista stressiä tai ahdistusta! En, vaikka alle vuorokauden päästä minun pitäisi olla tekemässä kemian koetta - ja kemia on minusta aivan järkyttävän vaikeaa - enkä ole lukenut ollenkaan! Ei edes yhtään harmita, että olen epäonnistunut jokaisessa kokeessa, joka tähän mennessä on ollut ja ainakin huomenna syöksykierteeni vain jatkuu kemian kokeen merkeissä. Torstain ruotsin koe saattaa pelastaa tämän koeviikon, jos vain jaksaisin lukea siihen.

En edes ole jaksanut meikata tai laittautua mitenkään muutenkaan, paitsi eilen. Ja talvikin tuli takaisin. Anna mun kaikki kestää. Tervetuloa minun blogiini, positiivisuuden tyyssijaan.

Koska minun täytyy kohta rientää lukemaan, vaikka ei erityisemmin kiinnostakaan, mennään suoraan asiaan. Eilen innostuin aamulla heräämään aikaisemmin ja laittautumaan, vaikka yleensä koeviikoilla kuljenkin meikittä ja rennoissa vaatteissa. Uskotte varmaan, että ihmisillä on vaikeuksia tunnistaa minua, heh. No, ehkä parempi näin (koska näytän j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-l-t-ä).

Päälle valikoitui aika simppeli ja mahdollisimman mukava asukokonaisuus. Pitkähkö hame (no, minun silmääni tuo ei edes ole erityisen pitkä, mutta nykymuodin puitteissa taitaa olla aikamoinen mummomitta), koska päätin muutama viikko sitten, ettei tämän tytön päällä tulla enää näkemään mustia sukkahousuja ennen syksyä! Ei vaikka lunta tulisi saavista kaatamalla. Perkele sentäs. Asia ratkaistiin lämpimän hameen lisäksi vanhoilla kunnon talvisaappailla ja nuo pikkukengät toimivat sisäkenkinä.

Päällä tällä kertaa lähes kokonaan kaupasta ostettua vaatetusta. Villatakki on Vero Modasta, paita joku parhaat päivänsä nähnyt H&M riepu ja hame on tosin kirpputorilta KOLMELLA eurolla ostettu. Parhaiten käytetyt kolme euroa ikinä. Hame on alunperin Seppälästä.

Tuo Pariisi-taulu on ollut tuossa varmaan kuukauden. Saa nähdä löytääkö se koskaan tietään huoneeni seinälle.

LÄHIKUVAA. Hiuksistani. Tungin loput hiukset virkkaamaani myssyyn (yrittää mallata pillbox hattua).

Säälle peukku. Ihanaa.

I have an exam week right now and I've failed every single exam. And you know what? I don't even care anymore! I haven't even had the energy to make myself look presentable, so basically I've been walking around without makeup and my vintage clothes for a while now... People don't even recognize me, which is good though (because I look absolutely horrible!). But yesterday I decided to dress up nicely for a change, so I chose the most comfortable outfit that I could just find from my closet! Pretty simple, but I like it! Also, apparently, winter is back. At least here in Finland. Thumbs up for that.

Miss Liida Inez

OOTD: Fifty Shades of Pink

Tässäpä ensimmäistä ”kunnon postausta!” Ja mitäs muutakaan, kuin asupostausta!

Postauksen otsikko vähän valehtelee, sillä todellisuudessa nämä asukuvat ovat tiistailta. Tällä hetkellä meikäläinen viettää laatuaikaa kurssikirjojensa parissa – joista osan avasin ensimmäistä kertaa vasta nyt – koska koeviikko. Huhheijaa. Tämä jakso on ollut yhtä painajaista ja olen sinänsä iloinen, että on koeviikko ja tämäkin jakso saadaan viimein päätökseensä. Toisaalta seuraava jakso on ihan yhtä hirveä: seitsemän kurssia, kuusi lukuainetta. Onneksi seuraavassa jaksossa on edes vähän mieluisempia aineita! Tässä jaksossa uusin lyhyen matematiikan kolmoskurssin (koska ykkösvuonna sain siitä puhtaan nelosen) JA suoritin samaan aikaan vitoskurssia SEKÄ kemian ykköskurssia (koska jätin sen jostain syystä kakkosvuodelle, en tiedä mitä päässäni liikkui silloin... ilmeisesti ei mitään). Ja minullahan on aivan jäätävän surkea matikkapää. On kyllä tullut juostua ties kuinka monissa tukiopetuksissa ja kokeiden valmisteluissa, että yrittämisen puutteesta minua ei voi ainakaan syyttää!

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kolmoskurssista taidan päästä nipin napin läpi vaikka sitten ihan säälistä, mutta vitoskurssista taitaa tulla taas vaihteeksi nelonen, elleivät matikkajumalat ole suotuisia minua kohtaan. Jos tuosta vitoskurssista tulee nelonen, niin siinä vaiheessa kyllä meikäläisen päässä naksahtaa ja aion marssia opon juttusille. Joku roti nyt tähän. Kuitenkin tukiopetuksessa ja valmisteluissa olen käynyt ja reaaliaineet ja kielet ovat 9-10 (paitsi biologia ja maantieto, ne eivät vaan kiinnosta, joten en luonnollisesti jaksa niitä lukea... ja bilsan kakkoskurssi meni kyllä aika lujaa ohi, vaikka yritinkin lukea), joten en nyt mikään järkyttävä vetelyskään ole, en vain yksinkertaisesti ymmärrä matikkaa. Numerot vaan pyörivät silmissä. Tunneilla mennään ihan liian nopeasti eteenpäin, en pysy millään perässä. Ryhmissä on yleensä lähemmäs 40 opiskelijaa ja en saa tarpeeksi apua (tarvitsisin melkein jokaiseen vähänkin vaativampaan tehtävään apua ja ongelmana myös se, että en enää jossakin vaiheessa kehtaa pyytää apua). Jos saisin jotain helpotusta. Tai jotain. En tiedä mitä haluan, HALUAN VAIN APUA! Yhyy. Enhän minä nyt voi jokaista kurssia uusia ja sitten pelko perseessä jännittää pääsenkö silloinkaan läpi.

Kemiasta en edes halua puhua, koska keksisin siitäkin niin paljon valitettavaa.

Perjantain ulinat oli siinä. Mennäänpä sitten itse asiaan.

Vielä ennen koeviikkoa ja hermoromahdusta, jonka tulen ilmeisesti lähipäivinä saamaan matikan takia, minut nähtiin pomppimassa pitkin maita ja mantuja tällaisessa asussa, joka vilahti tuossa esittelypostauksessakin. Ärsytti kyllä ottaa nämä asukuvat, koska olo oli hieman ryytynyt edellisen liikuntatunnin takia. Ignooratkaa siis hiukseni, joiden kiharat ovat aika epämääräiset pidettyäni niitä liikuntatunnin ajan hikisellä ponnarilla. Päällä pelkkää vintagea, lukuunottamatta kenkiä ja laukkua, jotka on ostettu jostain kaupasta vuonna kivi ja keppi. Laukku on muuten sitten ihan vain kuvausrekvisiittaa, voin vain toivoa, että olisin taikuri ja osaisin taikoa kaikki koulukirjani mahtumaan noin pieneen laukkuun.

Mekko on Frida Marinasta ja se on kyllä yksi lempimekoistani, vaikka yleensä vierastan vähänkin kirkkaampia värejä. Tai värejä ylipäätään! Nyt kuitenkin kevään tullessa jopa minäkin alan kaivata värikkäämpää vaatetusta ylleni. Päällystakki/bleiseri/jakku/miksi ikinä haluatkaan tuota härpäkettä kutsua, on uusin ostokseni Mekkomaniasta. Sovitin siellä muuten myös yhtä AIVAN IHANAA pastellinkeltaista mekkoa, mutta se ei lähtenyt ainakaan vielä mukaan. Jäin miettimään istuvuutta, joka ei ollut niin hyvä, kuin olisin sen halunnut olevan. Sen sijaan nappasin tämän päällystakin mukaani, sillä sen istuvuus oli perfecto!

Mekkomaniasta nappasin mukaani myös tämän suloisen rintaneulan (kuulostaapa tuo napata-verbi ihan siltä, että olisin varastanut kyseisen rintaneulan! Kyllä minä ihan kuuliaisesti sen maksoin.)! Nuo hansikkaat taas ovat isänäitini. Arvelisin niiden olevan 50- tai 60-luvulta. Ovat kyllä aivan tajuttoman hyvässä kunnossa, ilmeisesti niitä on käytetty ainoastaan juhlissa.

Vähän tuuli!

P.S. Tänään on perjantai ja se tarkoittaa, että televisiosta tulee Hakekaa kätilö! Ai että, onko muita, jotka ovat täysin koukussa tuohon sarjaan? Sen lisäksi, että se on aivan valloittava sarja noin juonellisesti, inspiroidun sarjan henkilöhahmojen tyyleistä, heh! Suosikkihahmoni myös tyylin puolesta on varmaankin Shelagh. Ja no, Trixie tietenkin myös!

And here we go, first ”official post!” These photos are from Tuesday – currently I'm spending quality time with my school books, because it's exam week! Yay! This period has been a total nightmare, so I'm happy that it'll be over soon. Though my next period is horrible too... seven courses again. But luckily I'll have more interesting subjects than I had in this period. I'm very, very, VERY bad at math and in this period I had TWO courses of math AND one course of chemistry. Yuck. Not sure if I'm going the pass the exams... I think I need some serious help with math. If I fail the exams AGAIN, I'm going to go to talk to (is there seriously so many "to" words??? This is why I don't write the whole text in English haha!) the student counsellor. I think I need help. Help! I need somebody. Help! Not just anybody. Help! You know I need someone... pls.

Anyway, please ignore my hair in these photos. I had just had PE lesson, so I didn't feel so glamourous... more like ”please let me eat and change these clothes.” The whole outfit is vintage (from Finnish vintage shops), except the bag and the shoes. The white blazer thing is my latest purchase and I love it! I also love the brooch, cute, isn't it? The gloves are my grandmother's and I'd guess they are from the 50s or the 60s. 

Oh and it's Friday, which means that in the evening I'll be sitting on the couch watching Call the Midwife! Anyone else here, who is totally addicted to the series? Beside being an amazing tv-show I also love the fashion in it, haha! My favourite character is probably Shelagh, I also love her style. And oh well, Trixie too, of course. How can you not love her?

Miss Liida Inez

Follow me on Bloglovin'

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13880939/?claim=tydhq9n9bqf">Follow my blog with Bloglovin</a>

Se kuuluisa ensimmäinen postaus!

Hei!

Ilmeisesti jossakin mielenhäiriössä perustin sitten blogin ja tässä sitä ollaan. Kaikkea uutta on niin hirveän vaikea aloittaa ja pää lyö tyhjää, mutta sitten kun kerran aloittaa, niin homma lähteekin luistamaan (paitsi matikanlaskujen laskeminen on poikkeus, siinä homma ei lähde luistamaan vaikka tekisi samaa laskua tunnin). Jos ymmärrätte? En nyt tänään ilmeisesti osaa ilmaista itseäni selkeästi.

No, ehkei tämä blogin perustaminen kuitenkaan ollut minkään hetkellisen mielenhäiriön syytä. Oikeasti olen miettinyt blogin perustamista jo pitempään, mutta aina olen onnistunut keksimään syitä, miksi epäonnistuisin täydellisesti yrityksessäni olla bloggaaja tai edes jotain sinne päin. Jaan ne vaikka tähän teidän luettavaksi, jotta tiedätte myös mitä odottaa:

1. En omista järjestelmäkameraa, enkä edes digikameraa. Elän siis kännykkäkamerani varassa. Tosin minulle kännykkäkamerani laatu on kelvannut ja ei ole tullut mieleenkään hankkia oikeaa kameraa. Tietenkin verratessa esimerkiksi järjestelmäkameralla otettuihin kuviin tajuaa, miten paska kännykkäkamera oikeastaan onkaan, mutta näillä nyt toistaiseksi mennään, koska meikäläisellä ei ole mitään intoa hankkia järjestelmäkameraa.

2. Tekniikka ja minä emme tule toimeen. Yhtään. Pelkäsin, etten osaisi käyttää bloggeria ja homma tyssäisi jo siihen. Minulla on toki edelleen muutamia (tai aika monia) epäselvyyksiä bloggerin käyttämisen suhteen, mutta Googlen avustuksella aika moni asia selvisi, vaikka muutamat kirosanat tulikin päästettyä muokatessa blogin ulkoasua. Täytyy kyllä myöntää, että mahdoin olla aika säälittävä näky, kun googletin miten ihmeessä bloggerissa saa vaihdettua bannerin. En edes sitä osannut ilman apua. Lol.

3. Jaksanko naputella tänne viikoittain? Jaksanko oikeasti napata kuvia asuista/hiuksista/meikistä/lärvistä/elämästäni ylipäätään ja ovatko ne tarpeeksi laadukkaita ja mielenkiintoisia? LUKEEKO TÄTÄ EDES KUKAAN? USKALLANKO MINÄ EDES? ONKO MINUSTA TÄHÄN? Näitäkin kysymyksiä pyörittelin pitkään mielessäni, kunnes päätin, että MITÄ VÄLIÄ! Ei minulla ole mitään velvollisuutta kirjoitella tänne edes viikoittain, eikä minun tarvitse stressata kuvieni laadusta tai siitä, olenko niitä ylipäätään muistanut ottaa. Kirjoitanhan minä tätä blogia lähinnä viihdyttääkseni omaa tylsää elämääni ja ehkä mahdollisesti jonkun muunkin. Myönnän, että olen luonteeltani hieman arka ja vihaan yli kaiken riskien ottamista, joten ehkä on vain luonteelleni tyypillistä miettiä liikaa tällaisia asioita.

(Viitaten viimeiseen kohtaan, varmaankin nyt tyylikkäästi heti alkuun tulee blogin puolella olemaan hiljaisempaa, koska keskiviikkona alkaa koeviikko ja sehän tarkoittaa sitä, että meikäläinen vetää verkkarit jalkaan ja hupparin päälle ja esittelee meikitöntä pärstäänsä valitsemilleen uhreille ja niille huono-onnisille, jotka eteeni sattuvat, eli luonnollisesti asukuvia ei ole tulossa.)

Kaiken jälkeen, tässä sitä ollaan. Perustin blogin. Keksin sille nimenkin, pyöriteltyäni muutamaa vaihtoehtoa mielessäni useamman viikon. Päädyin What a Glorious Feeling! -nimeen, koska se nyt vain tuntui sopivan hyvin blogilleni. Jos joku miettii, mistä tämä nimi tulee, niin nappasin sen Singin' in the Rain -musikaalissa esiintyvästä samannimisestä kappaleesta Singin' in the Rain (ah niin ihanan Gene Kellyn esittämänä), jonka lyriikoissa mainitaan eräässä kohdassa tämä blogini nimi. Muutenkin tästä musikaalista ehkä alkoi innostukseni erityisesti 40- ja 50-lukuja kohtaan, joten silläkin tapaa tällä nimellä on minulle jotakin merkitystä. Kun nykyään kaiken pitää olla niin syvällistä ja kaikella pitää olla jokin merkitys!

Tästä pääsenkin luontevasti kertomaan jotakin pientä blogistani! Ilmeisesti olen jo ahtanut blogini tyyliblogi-nimikkeen alle, mutta tosiasiassa tulen käsittelemään täällä muutakin tyylin ja muodin ohella. Ihailen suuresti menneiden vuosikymmenten tyylejä, aina 1900-luvun alusta 1980-luvulle, mutta erityisesti sydämeni ovat vieneet 40- ja 50-luku. Varsinkin 40-luvun tyyli on lähellä sydäntäni. En tiedä tajusivatko tuolloin eläneet naiset, miten tyylikkäitä he onnistuivat olemaan sodasta huolimatta! Luvassa siis asukuvia, inspiraatiokuvia, mahdollisesti joitakin vinkkejä hyvistä vintageliikkeistä (joita kyllä valitettavasti ei Suomesta hirveästi löydy) ja hiustutoriaaleja ja niin eteenpäin! Retroilen myös sisustuksen, musiikin ja oikeastaan vähän kaiken puolella, eli tulen jakamaan myös sisustusvinkkejä ja musiikkivinkkejä. Se on sitten asia erikseen, ovatko vinkkini varteenotettavia ja inspiroivatko ne ketään.

Kirjoitan myös. Kirjoitan PALJON. Näin yleisellä tasolla muistutan kirjoittamisen puolella erästä lukioni opettajaa (samaa lukiota kanssani käyvät tunnistavat), jolla tuppaa puhe vähän rönsyilemään ja karkaamaan sivuraiteille varsinaisesta aiheesta. Kuten nytkin. Ja kehtaan vielä ärsyyntyä suuresti moisesta, vaikka teen itse ihan samaa! (Okei, kaikella rakkaudella, opettajassa tuollainen piirre kyllä oikeasti ärsyttää, varsinkin jos on matemaattisten aineiden suhteen tyhmä kuin saapas ja jo kemian/fysiikan/matikan kirjan tuijottaminen alkaa itkettää.) Voihan nämä romaanit skipatakin kylmän rauhallisesti, jos ei jaksa lukea. Mutta niin, prepare yourselves.

Aina kun minulla vain on aikaa, virkkaan myös paljon, lähinnä amigurumeja, eli pieniä eläinhahmoja. Ja miksei ihmishahmojakin, olenhan minä virkannut moniakin joulutonttuja! Yleensä keksin ohjeet omasta päästäni, koska olen niin laiska noudattamaan mitään ohjeita. Muutenkin suomeksi amigurumiohjeita löytyy harmillisen vähän ja vaikka koen olevani ihan hyvä englannissa, riittää virkkaussanaston kanssa aina vähän pähkäilemistä, joskin hiljalleen englanninkielisetkin termit ovat alkaneet käydä tutuiksi, kun on tarpeeksi englanninkielisillä ohjeilla virkannut. Mutta kuten sanottu, yleensä haen inspiraatiota ideaani netistä, sen jälkeen hahmottelen ja suunnittelen ideaa paperille ja mikäli hyvin käy, päädyn toteuttamaan sen. Tulen siis myös mahdollisesti laittamaan tänne kuvia tekeleistäni ja jos ihmiset haluavat, voin ohjeitakin tänne kirjoitella. Olen vain niin huono kirjoittamaan ylös jokaisen vaiheen, minkä teen virkatessani, joten loppujen lopuksi voi vain käännellä ja väännellä valmista työtä kädessä ja miettiä, että mitäköhän sitä tekikään eri vaiheissa.

Ohimennen voisin mainita harrastavani myös leipomista jollakin tasolla – siinä tosin taitoni eivät ole yhtä kehittyneet kuin virkkaamisessa, vaan noudatan lähes orjallisesti valitsemaani reseptiä. Enkä ole todellakaan mikään kodinhengetär. Tähän samaan kotiaskareiden kategoriaan voisi liittää myös siisteyden. Olen ehkä maailman epäsiistein ihminen ja tämä heijastuu myös koulunkäyntiini. Esimerkiksi tällä hetkellä kemianvihkoni koostuu ruotsinvihostani revityistä keskiaukeamista, joita löytyy toki muualtakin kuin vain kemiankirjan välistä. Ostin syksyllä koulujen alkaessa varmaankin 20 lyijykynää – minulla on enää yksi jäljellä. Olen onnistunut myös tuhoamaan venäjänkirjani, jonka viimeisille sivuille koottu sanasto on irronnut ja nyt nämä sivut lojuvat mitä ilmeisimmin sohvani alla. Ja monisteet, voi luoja, kaikki ne monisteet. Viimeksi löysin matikankirjani välistä filosofian ykköskurssin monisteen. Älkää kysykö, en tiedä miten on mahdollista, että matikankirjani väliin on eksynyt moniste kurssilta, jonka kävin jo ykkösvuonna. Ihme ja kumma olen onnistunut pitämään keskiarvoni kahdeksikon paikkeilla, vaikka tämän perusteella kuulostaakin, että olisin täysin rappiolla. Ja jos olen koulutarvikkeiden suhteen näin epäsiisti, on luonnollisesti huoneenikin puolet ajasta sennäköinen, että Putin olisi laukaissut muutamat ydinohjukset huoneeni suuntaan. Lauantaisin joudun pitämään tuntejakin kestävän suursiivouksen, jotta huoneeni pysyisi edes osan ajasta siistinä. Tämä tarkoittaa lähinnä sunnuntaita, sillä maanantaina vaatteet ovat taas mytyssä sohvalla ja koulukirjat lattialla. On se vaan niin vaikeaa!

Olen kertonut tässä postauksessa varmaankin kaiken, paitsi olennaisen. Siltä tuntuu. Tai oikeastaan tuntuu siltä, että on vielä miljoona asiaa kirjoittamatta! Mutta ehkä jätän ne seuraavaan kertaan. Tässäpä tämä siis tältä kertaa, katsotaan ottaako tämä bloggaamiseni tuulta siipiensä alle vai ei.

Hello? I don't know if there's any foreigners behind the screen? I will probably do short summaries for every post, just in case there is someone, who doesn't speak Finnish! But at least for now I'll write my posts in Finnish, because it feels more like my thing (well, one of my plans is to go to the university to study Finnish, so yeah, I kinda like my mother tongue!). It would also be way too troublesome to translate my texts into English, because I seem to write pretty long stories... eh! This was just a boring first post, me telling something about myself. I'll see you next time!

Miss Liida Inez