Monday 15 February 2016

Vanhojen tanssit 2015

Nyt kun vanhojen tanssit ovat taas nurkan takana ajattelin tehdä postauksen, jossa muistelen vähän omia tanssejani. Minulla on tänä vuonna edessä penkkarit (torstaina jo!) ja uskon, että ne tulevat olemaan vanhoja hauskemmat, mutta muisteloidaan nyt vähän niitä vanhojakin.

Ensinnäkin, kuvista on pieni puute, sillä olen onnistunut hukkaamaan n. 80% niistä. Nyt ne leijailevat jossain tuolla bittiavaruudessa. Hyvä minä.

Now that vanhojen tanssit (which is similar to prom) are right behind the corner here in Finland I thought that I would do a little post about my prom 2015. I have managed to lost about 80% of my prom photos, so you'll just have to be satisfied with these!


Tanssin siis vanhat helmikuussa 2015. Se oli aika viime hetken päätös, sillä vielä kesällä olin varma, etten tanssi. Olin myös yläasteella ollut hieman epävarma tanssimisen suhteen: en todellakaan ollut yksi niistä tytöistä, jotka haaveilevat omasta "prinsessapäivästään" jo vuosia etukäteen. Mutta no, sainkin hommattua itselleni parin ja päädyin sitten kuitenkin tanssimaan.

Valmistautuminen vanhoihin sujui omalla kohdallani melko kivuttomasti. Mekkoa aloin metsästää lokakuussa 2014 ja se löytyikin heti ensimmäisestä liikkeestä, johon kävelin sisälle. Olin juuri aloitellut syksyllä 2014 pukeutumaan vintageen ja halusin tietenkin vintagetanssipuvun. Oli luonnollista, että suuntasin ensimmäisenä legendaariseen Play it again, Sam -vintageliikkeeseen Helsingissä. Ja siellähän se täydellinen pukukin oli. Se istui uskomattoman hyvin, eikä ollut edes liian pitkä alle 160 senttiselle rungolleni, mikä oli sinänsä pieni ihme. Rikoin taas kaikkia sääntöjäni, sillä olin vannonnut, etten sinistä mekkoa hanki. Ja kappas, päädyin vuokraamaan sinisen 50-luvun tanssipuvun. Puku oli tosiaan 50-luvulta ja Hollywoodista: luulisin, että sitä on käytetty jossakin elokuvassa. Vuokrasin puvun, koska se oli vähän turhan hintava ostaa. En kuitenkaan olisi luultavasti enää toisen kerran sitä käyttänyt. Hinta oli tietenkin täysin ymmärrettävä, sillä kyseessä oli kuitenkin 60 vuotta vanha hyväkuntoinen tanssipuku, joka oli vieläpä peräisin Hollywoodista.

Minulla ei jostain syystä ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, milloin varasin ajan kampaajalle, mutta taisin senkin siinä syksyn aikaan tehdä. Suosittelen valmistautumaan vanhoihin hyvissä ajoin, sillä siten välttää kaiken turhan stressin ja ongelmat. Kengät ostin Penny Lane -vintageliikkeestä ja valkoiset hansikkaat paikallisesta juhlapukuliikkeestä. Meikin tein itse. Ainoa stressinaiheeni olivat siis ne saatanan tanssiaskeleet.

At first I though that I wouldn't participate in prom. I didn't really ever dream of this "day as a princess", because I'm just not that type of a girl (I mean, I dress up like a princess everyday!). But I found a dance partner (in Finnish prom we have to learn like about 10 dances) and ended up participating after all.

I found The Dress in October 2014 from a legendary Finnish vintage shop called Play it again, Sam. It suited perfectly for me, even though I'm quite short (158cm). It was from the 50s and from Hollywood! I didn't buy the dress, because it was a bit pricey (which is totally understandable), but I rented it. It was a good decision: I knew that I probably wouldn't wear the dress again.


Jouduin vähän rajaamaan kuvaa. Ette tiedäkään miten vaikeaa on ottaa ryhmäkuvia, kun jonkun naama on aina vääntyneenä mitä ihmeellisimpiin asentoihin.


En minä nyt mikään umpisurkea tanssija ole, mutta eipä tanssitaidoissani ole mitään kehuttavaakaan. Enkä edes erityisen mielelläni tanssi, paitsi jonkun YMCA:n tahdissa. Olin aika huvittunut, kun tanssiparillani oli tanssitaustaa ja itse en osannut edes valssin askeleita. Tansseja oli opeteltavana yhteensä 13. Siinä tuli välillä mietittyä, että mihinhän sitä on taas pitänyt ryhtyä. Mutta kyllä minäkin ne tanssit loppujen lopuksi opin, ainakin silleen suunnilleen, heh. Muutamassa tanssissa oli kyllä useita mustia aukkoja ja tyydyin siihen, että kunhan käännyn oikeisiin suuntiin, niin ei haittaa mitä jaloillani teen. Eihän niitä jalkoja kuitenkaan kukaan näe mekon alta. Ei niistä tanssiaskeleista kannata stressata, kyllä ne jokainen oppii, jos ei ihan täydellisesti, niin ainakin suunnilleen. Ei se niin tarkkaa ole. Eikä siellä kovin moni muukaan kuitenkaan ole mikään tanssija, joten et ole yksin!

The only reason why I was stressed were the goddamn dance steps. I mean, I'm not a horrible dancer, but I can't really say I enjoy dancing. But I did learn the dance steps, mostly. I decided that if I just turn to the right directions everything will be fine.


Muutimme uuteen asuntoon helmikuussa 2015 ja vanhojen aikaan asuntomme oli kuin labyrintti kaikkien pahvilaatikkojen takia. Kaunis mekkoni roikkui huoneeni seinällä kaikkien pahvilaatikkojen ja jätesäkkien keskellä. Meidän lukiossamme koko tanssisysteemi on vähän kurja, sillä tanssimme torstaina vanhemmille, sukulaisille yms. läheisille ja perjantaina koululle. Se tarkoittaa tuskallista yötä kampauksen kanssa. Kävin torstaina kampaajalla ja kampauksesta tuli suunnilleen semmoinen kuin toivoinkin. Hyvin yksinkertainen. Nukuin torstain ja perjantain välisenä yönä n. neljä tuntia yrittäessäni suojella kampaustani, mutta kun liihottelin perjantaina paikalle, sainkin kuulla nukkuneeni ehkä parhaimmat yöunet kaikista kavereistani. Onneksi pärjään vähillä yöunilla, joten ei varsinaisesti ollut mitään ongelmaa väsymyksen kanssa.

We moved to a new apartment in February 2015, so our new home was like a labyrinth because of all the cardboard boxes. It was really fun to walk around the messy apartment while wearing my beautiful dress. On Thursday we danced to our family members and other relatives and on Friday to our school. It meant that I had to sleep that one night with my hairdo. Luckily my hairdo was pretty simple and I managed to sleep about four hours. 


Ai kamala. Laittauduin perjantaina keittiössä, sillä vessassa valo ei tuolloin toiminut ja keittiön valo oli paras valo koko asunnossa. Tästä oli glamour kaukana.


Perjantaina tanssien jälkeen kävimme perinteisesti vanhalla yläasteellamme tervehtimässä opettajia. Muistan kun itse katselin aina yläasteella sinne vierailemaan tulleita lukion kakkosvuosikurssilaisia ja mietin, miten vanhoja he ovat... Ja nyt olen jo abiturientti, enkä kyllä tunne oloani edes mitenkään vanhaksi. Illemmalla menimme kaveriporukalla syömään Porvoossa sijaitsevaan Sinne-ravintolaan, sillä emme jaksaneet mennä vanhojen bileisiin. Minähän skippasin myös vanhojen risteilyn, sillä en oikein ole semmoista tyyppiä, joka lähtee tuollaisille ryyppyreissuille.

After the dances we visited our old upper comprehensive school (it's a tradition) and in the evening we went to eat dinner, because we didn't feel like going to the after-party. I also skipped the traditional cruise, because basically the idea is to just drink alcohol and as an absolutist I just didn't like the idea. Not my thing!


Sinne-ravintolan ruoka oli aika 5/5. Suosittelen.

Sitten tarkempia kuvia siitä mekosta ja kampauksestani! Olen edelleen ihan tyytyväinen tähän asukokonaisuuteen. Olisin kyllä halunnut sellaiset kauniit kiharat hiuksiini, mutten viitsinyt ottaa sitä riskiä, että ne menisivät yön aikana ja tanssiessa pilalle. Mekkoni muistutti muuten aika paljon Tuhkimon mekkoa, sainkin usein kuulla tästä! Alla minulla oli hyvin ohut tyllihame, sillä jo mekossa itsessään oli hieman tylliä. Vyötäröltä mekko oli todella kapea, muistaakseni 60cm ja oma vyötäröni on ehkä enemmänkin luokkaa 63cm. Tanssien jälkeen menimme kaikki kakkoset syömään koulumme juhla/liikuntasaliin (vanhat tanssittiin yläasteen liikuntasalissa, sillä lukiomme oma liikuntasali on niin pieni) ja siinä vaiheessa teki kyllä mieli ottaa puku pois päältä... 

Meikkini oli oikeastaan arkimeikkiäni kevyempi, sillä harmi kyllä mekon värin kanssa ei oikein sopinut punainen huulipuna. Tekoripset laitoin tuomaan meikkiin vähän jotain ekstraa. Pahoittelen näitä vähän taustaltaan ankeita kuvia,  en jaksanut etsiä kaunista taustaa kuvia varten... Kuvien ottaminen jäi muutenkin aika vähälle omalta osaltani, mutta en oikeastaan sitä kadu. Nykyään keskitytään niin paljon kaikkien hetkien tallentamiseen kuviin, ettei aina välttämättä ehdi edes nauttia itse niistä hetkistä.

I'm still pretty pleased with my ensemble. My dress looked a bit like Cinderella's dress, didn't it? My hair and makeup were both simple.


Kaiken kaikkiaan vanhojen tanssit oli ihan kiva kokemus. Ei se nyt ollut mikään "aah prinsessapäivä, voisinpa elää sen uudelleen!!!" -tyylinen juttu, mutta en minä missään nimessä kadu, että tanssin. Ehkä odotin päivältä liikaa, mutta jotenkin koko päivä oli vähän tasapaksu ja tylsäkin. Silti sanon kyllä kaikille, jotka miettivät pitäisikö tanssia vai ei, että tanssikaa ihmeessä. Jos yhtään mietityttää, niin kannattaa vaan rohkeasti osallistua vanhoihin, muuten voi alkaa helposti kaduttaa. En sano, että kaikkia alkaa kaduttaa: oli minulla muistaakseni ainakin kolme kaveria, jotka eivät tanssineet, mutta eivät päätöstään koskaan katuneet. Toisaalta kaikki kolme olivat olleet alusta saakka varmoja, etteivät tanssi, toisin kuin minä joka oli vielä koulujen alettuakin kahden vaiheilla.

Nauttikaa tansseistanne vuoden 2016 vanhat!

So my prom, or "vanhojen tanssit" experience was okay. I think it just wasn't my thing, the day was a bit boring and dull. I don't know why. I guess I just had thought that the whole day would be so magical and wonderful. But I don't regret participating in it!

P.S. En ole varma kuka nuo ryhmäkuvat on ottanut. Mutta kiitos hänelle, kuka oletkaan. Otin nyt törkeästi oikeuden käyttää näitä kuvia.

10 comments:

  1. On kyllä upea tuo wanhojen pukusi ja ihan innolla odotan penkkaripostausta! :D Se oli ehkä hauskin päivä koko lukioaikana. Itse en tanssinu wanhoja ollenkaa niinkin hölmöstä syystä kuin että en tullut ollenkaan toimeen luokan poikien kanssa enkä tuntenut ulkopuolisia. Olisi vaan suututtanut koko päivän jos olisin osallistunut :D Koska en tanssinut, minut nakitettiin videokuvaamaan muiden tanssia.. Mutta ei se haittaa kun pääsin jatkoille silti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :) Minähän sain parini kaverin kautta, eli ei tunnettu etukäteen yhtään toisiamme :D Ihan hyvin homma sitten loppujen lopuksi kuitenkin sujui!

      Delete
  2. Ihana puku, tosiaan tuo mieleen Tuhkimon :)
    Minä en tanssinut lukiossa vanhoja, ei ollut paria (vaikka jos olisin pyytänyt yhtä kaveria, hän olisi varmaan lähtenyt) ja itseasiassa venäjäntunnit oli siinä päällä. Joko olisi pitänyt lopettaa venäjät kesken tai sitten olisi jäänyt tanssimatta, ja koska en hinkunut tanssimaan muutenkaan, niin ei ollut iso vaiva. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Monet kyllä sanoivat, että muistuttaa Tuhkimon mekkoa :D Mä olin niin pitkään kahden vaiheilla, että päätin sitten lopulta tanssia. Ei tuo nyt tosiaan mikään kovin erikoinen päivä loppujen lopuksi ollut, mutta sainpahan ainakin laittautua :D

      Delete
  3. You look lovely and I also notice the yellow dress another girl is wearing that takes my fancy :P I wore a very simple red dress, flower in my hair and lipstick. So all in red. You guys really look like you make much more effort to the prom! And having to learn dances and have partners is so interesting, we had pop music and danced in friend groups in the disco in the hotel


    https://matchamilady.wordpress.com/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you! And yes, that yellow dress looked beautiful on her! :) Yeah, our "prom" is a bit different, it was really stressful to be honest :D

      Delete
  4. Truly gorgeous! What a breathtakingly special outfit for an equally memorable event. You are a vision of old school formal wear loveliness, dear gal.

    ♥ Jessica

    ReplyDelete
  5. Ihana puku!

    Olen ajatellut, että wanhojen tanssien suunta amerikkalaisen prom-tyylisiksi on ollut vähän surullista. Tai siltä on näyttänyt uutiskuvissa, että kaikilla on suht samanlainen moderni iltapuku. Itse en tanssinut, koska kärsin sosiaalisesta fobiasta ja vaihdoinkin sitten iltalukioon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :) On kyllä totta, että vanhoista on tavallaan tullut sellainen kilpailu, kenen puku on muhkein ja maksaa eniten. Itsekin koin välillä alemmuuskompleksia siellä tanssiessani. Harmillista!

      Delete